Afurekon Äänijälki-podcastin 39. jaksossa pääaiheena on klassikkojännärin animesovitus Parasyte -the maxim-. Puhumme myös siitä, millainen merkitys on voice matchilla eli hahmon eri äänten samankaltaisuudella. Hiljattaisissa käsittelemme DreamWorksin elokuviin perustuvaa sarjaa TrollsTopia, jonka suomenkielinen käännös on Myyn käsialaa. Pidämme huhtikuun ajan taukoa ja palaamme linjoille uuden jakson kanssa toukokuussa!
Afurekon Äänijälki-podcastin 38. jaksossa pääaiheena on Disneyn salapoliisiseikkailu Basil Hiiri – Mestarietsivä. Lisäksi puhumme tapauksista, joissa näyttelijät pääsevät esittämään toistensa roolihahmoja. Hiljattaisissa puimme Guillermo del Toron Pinokkion englannin- ja suomenkielisiä ääniraitoja.
Afurekon Äänijälki-podcastin 34. jaksossa pääaiheena on Disneyn romanssiklassikko Kaunotar ja Kulkuri. Puhumme myös eläinroolien tekemisestä äänityössä. Hiljattaisissa syvennymme kulta-ajan Hollywoodiin sijoittuvan Show-Katit-piirroselokuvan suomenkieliseen dubbaukseen.
Afurekon Äänijälki-podcastin 30. jaksossa pääaiheena on Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat -elokuvatrilogia, jossa kilpikonnat toteutettiin nukke- ja animatronic-tekniikan avulla. Lisäksi puimme karrikoitujen ja luonnollisten äänten eroja äänityössä. Hiljattaisissa käsittelemme Mochizuki Tomomin Suomen-vierailun kunniaksi hänen ohjaamaansa Ghibli-elokuvaa Aaltojen kuohu.
Afurekon Äänijälki-podcastin 23. jaksossa pääaiheena on Disneyn renessanssia edeltänyt elokuva Oliver ja kumppanit peräti kolmella eri kielellä. Puhumme myös julkkiksista äänirooleissa. Hiljattaisissa käymme läpi tuoretta pikkuponielokuvaa My Little Pony: Uusi sukupolvi.
Afurekon Äänijälki-podcastin kahdeksannessatoista jaksossa pääaiheena on Warner Brothersin köykäinen fantasiaseikkailu Taikamiekka – Seikkailujen Camelot. Puhumme myös animaatiohahmojen lauluista ja siitä, millainen vaikutus on sillä, onko hahmolla eri lauluääni vai tekeekö sama näyttelijä sekä puheen että laulun. Hiljattaisissa puimme Genshin Impact -hittipelin japaninkielistä dubbausta.
Afurekon Äänijälki-podcastin neljännentoista jakson pääaiheena on Disneyn kreisikomedia Keisarin uudet kuviot. Pohdimme myös, miten animaation roolisuorituksiin vaikuttaa se, nauhoitetaanko äänet ennen kuvaa vai sen valmistuttua. Lisäksi puhumme ääninäyttelemisen historiasta videopeleissä ja BL-kuunnelmasta Kyojinzoku no hanayome.
Tässäkin kalenterissa on jo pariin otteeseen mainittu länsimaisten elokuvien taipumus erotella sankarit roistoista aksenttien avulla – sijoittui teos minne tahansa, pahikset haastelevat hämmästyttävän usein englantilaisittain. Eivätkä todellakaan miten tahansa englantilaisittain, vaan mitä tyylitellyimmin ja huolitelluimmin, kuten huippuyliopistojen kasvatit ainakin. Ilmiö tunnetaan erityisesti Hollywood-elokuvista, mutta on myös animaatioiden pitkäaikainen vitsaus.
Montako brittihienostelijaa löydät?
Joskus hahmon tausta tukee englantilaista korostusta, kuten PocahontasinRadcliffen (David Ogden Stiers) tapauksessa ja Jackie Chan seikkailee -sarjassa, jossa rikollispomo Valmont (Julian Sands) todella on kotoisin Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja ylpeilee sillä. Useammin korostus kuitenkin päätyy pahikselle etnisyydestä huolimatta. Disney on suorastaan erikoistunut ilmiöön: muun muassa ViidakkokirjanShere Khan (George Sanders), AladdininJafar (Jonathan Freeman) ja Notre-Damen kellonsoittajanFrollo (Tony Jay) puhuvat kaikki englantilaisittain miljööstään huolimatta, ja LeijonakuninkaanScar (Jeremy Irons) on afrikkalaisen leijonaperheen ainoa britti.
Osaavat sitä kuitenkin muutkin studiot. Baltossa brittiaksentti on tietysti pöyhkeällä siperianhusky Steelellä (Jim Cummings). Egyptin prinssissä heprealaisia esittävät amerikkalaiset, kun taas antagonistisia egyptiläisiä britit (mm. Ralph Fiennes). Viidessä legendassa ensemblesta löytyy useita eri aksentteja, mutta ainoa englantilaisvahvistus on paha Pitch Black (Jude Law). Joskus jopa Englantiin sijoittuvissa elokuvissa amerikkalaisittain puhelevat sankarit niskuroivat hienostelevaa brittiroistoa vastaan, kuten esimerkiksi Taikamiekassa, jossa Ruber-lurjuksen (Gary Oldman) lisäksi hahmokaartissa on sentään pari muutakin englantilaista.
Syy brittien riistämiseen pahisrintamalla lienee se, että huoliteltu puhetapa yhdistetään yleisesti ylästatukseen. Itsevarmuus ja alentuvuus tulevat hahmoon kuin itsestään, kun tämä ilmaisee itseään tyylikkäin sanankääntein. Kuten lähes aina, ilmiselvyyttä vastaan näytteleminen synnyttää voimakkaamman tehosteen. Kaunistellen ja hyvästä sosiaalisesta asemasta kielivällä aksentilla puhuva roisto tuntuu paljon julmemmalta, älykkäämmältä ja uhkaavammalta kuin holtittomasti raivoava öykkäri tai taulapää, joka ei älyä peitellä pahoja aikeitaan. Siksi roistoille päätyykin lähes aina yläluokkainen puheenparsi eikä esimerkiksi työnväenluokan murre. (Disneyn Pinocchiossa nukkepojan kaappaava ajuri puhuu cockney-murteella, eikä hänen pahuudestaan muutenkaan voisi erehtyä.)
Brittipahis on niin yleinen tropee, että englantilaiset vitsailevat siitä itsekin. Muun muassa tässä Jaguar 2014 Super Bowl -mainoksessa, jossa herrat sir Ben Kingsley, Tom Hiddleston ja Mark Strong ottavat ilon irti kliseestä.
Kaikki suomeksi dubattuja animaatioita katsovat ovat takuulla kuulleet erään tietyn äänen. Tuttu nasaalihtava ääni on taipunut vaikka keneksi lukuisissa animaatioelokuvissa ja vielä useammissa tv-sarjoissa jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Väitämme yhä, ettei kukaan suomalainen ole tehnyt yhtä monta ääniroolia kuin Antti Pääkkönen, joten totta kai meidän oli haastateltava häntä legendaarisesta urastaan!
Pääkkönen kertoo, miten aikanaan oikein päätyi mukaan dubbauksiin, mitkä ovat hänen rakkaimmat hahmonsa, millaista Rovion Angry Birds Toons -sarjan tekeminen on, minkä kohun Disneyn Varjoankka-sarja aikanaan Suomessa nostatti ja paljon paljon muuta!
Mielessäni on jo jonkin aikaa kytenyt teoria, jonka mukaan ”japanilaiset saavat aina kaiken kivan”. Tuossa krääsän luvatussa maassa kun on jo kauan tuotettu mitä käsittämättömimpiä ja mielikuvituksellisimpia tavaroita löystyttämään ihmisten kukkaronnyörejä, ja houkuttimena toimivat niin suositut viihdesarjat kuin ihmisetkin. Esimerkiksi tyttöjen situation-levyjen (levyjä, joilla suositut miespuoliset ääninäyttelijät puhuvat kuuntelijalle) tarjonta on valtava: on muun muassa yandere-sarja (ihanat pojat puhumassa ilkeitä), butler-sarja (ihanat pojat puhuttelemassa kohteliaasti), pusu-sarja (ihanat pojat pusuttelemassa) ja kissasarjakin (ihanat pojat esittämässä kissoja) noin muutamia mainitakseni.
Pari vuotta sitten Japanin markkinoille tuli yksi uusi tytöille suunnattu levysarja, kun joku nero keksi pestata seiyuuskenen kuumimmat miesnimet laulamaan covereita tunnetuista Disney-lauluista.
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: