Afurekon Äänijälki-podcastin 25. jaksossa pääaiheena on surrealismilla leikittelevä animesarja Kuuchuu buranko. Lisäksi mietimme, milloin ja miksi yksi ääninäyttelijä tekee samassa teoksessa monta roolia. Hiljattaisissa käsittelemme Disneyn tuoreinta animaatioelokuvaa Encanto.
Afurekon Äänijälki-podcastin neljännentoista jakson pääaiheena on Disneyn kreisikomedia Keisarin uudet kuviot. Pohdimme myös, miten animaation roolisuorituksiin vaikuttaa se, nauhoitetaanko äänet ennen kuvaa vai sen valmistuttua. Lisäksi puhumme ääninäyttelemisen historiasta videopeleissä ja BL-kuunnelmasta Kyojinzoku no hanayome.
Afureko täyttää tänään yhdeksän vuotta! Luodaan sen kunniaksi syvempi katsaus jo joulukalenterissa esille päässeeseen sarjaan sekä sen suomidubbaukseen. Loppuvuodesta 2017 alkanut DuckTales eli uusi Ankronikka on edennyt jo toiselle kaudelleen, mutta mitä tästä pitäisi ajatella? (Jonkin verran spoilereita tiedossa!)
Afurekon joulunodotuksen päättää sarja seikkailunhaluisista lapsista ja heidän saidasta isosedästään selvittämässä maagisia mysteerejä oppien samalla toisistaan. Ei, kyseessä ei ole Gravity Falls – tämä on Ankronikka!
Aloitetaanpa Afurekon neljäs vuosi komiasti ja rytinällä! Suomen dubbauspiireistä puhuttaessa nousee aina esille yksi nimi, jonka kaikki poikkeuksetta tietävät. Hän oli koko 90-luvun ajan vastuussa lukuisten Disneyn klassikkoelokuvien suomiversioista, joiden myötä hän oli nostamassa maan dubbaustasoa maailmanluokan huipulle ja loi Suomelle kiistämättömän hyvän maineen Disney-studioilla. Aivan oikein, kyseessä on tietysti Suomen ”Mr. Dubbaus” Pekka Lehtosaari! Eksklusiivinen ja huippupitkä haastattelu sisältää lukuisia kertomuksia dubbauskulissien takaa, ja puhetta on Disneyn lisäksi muun muassa Ghiblistä sekä Röllin sydän -elokuvasta!
Haastattelua varten pääsimme vierailemaan intohimoisena populaarikulttuurin harrastajana tunnetun Lehtosaaren kuuluisassa lepakkoluolassa, joka pursusi lattiasta kattoon mielenkiintoista keräilytavaraa sekä lukuisia muistoja vuosien varrelta. Haastattelun lisäksi luvassa on muutakin nannaa, sillä herra Lehtosaari lainasi kokoelmastaan tekstin kuvitukseksi ääninäyttelijöiltä saamiaan terveisiä ja muita harvinaisuuksia!
Naapurini Totorosta tutun Kissabussin lisäksi kuvaan pääsi myös suloistakin suloisempi Lissu-koira!
Bongaa seinältä aito ja alkuperäinen Baloo-animaatiokalvo!
Välttelen yleensä uudenvuodenlupausten tekemistä, sillä tapaan aina luvata enemmän ja eeppisempää kuin mihin pystyn (ainakin ilman suuria voimanponnistuksia). Houkutus kuitenkin paisui vastustamattomaksi kuultuani, että Nita aikoi ihanuuden vuoden aikana kirjoittaa Afurekoon 80-luvun Turtles-sarjasta ja katsoa sitä varten sarjan kaikki 10 tuotantokautta. Mietittyäni jonkin aikaa sopivaa aihetta päätin lopulta, että nythän minulla olisi lopultakin hyvä syy blogata toisesta 80-luvun hittipiirrossarjasta, Disneyn 100-jaksoisesta Ankronikasta. Pitkä tovi tässä ehti vierähtää, mutta lopulta minulla on tarjottavana blogin lukijoille tuhti tieto- ja ihkutuspaketti Disney-ankkojen seikkailuista neljässä eri osassa.
Nostalgiasyistä johtuen käytän tekstissä pääosin sarjan hahmojen ja jaksojen suomenkielisiä nimiä. Tekstiä ei ole jaettu useampaan osaan niinkään ylimassiivisen tekstimäärän, vaan lähinnä selkeyden vuoksi – vaikka ankaraa namedroppailua onkin luvassa, kyllähän te tiedätte mitä meiltä voi odottaa.
Ankronikan yleispiirteiden ja hahmojen käsittelyn jälkeen tehdään aikaharppaus ja tarkastellaan, miten sarjaa on julkaisumielessä kohdeltu ja miten sarja itse on tahtomattaan kohdellut muita.
Rikollisen aliarvostettu 90-luvun Disney-sarja Nokkapokka on monilta osin hyvin nautittava sarja. Siinä on hauskoja käsikirjoituksia, hyvää läppää ja Jarkko Tammisen ohjaama suomidubbaus on todella korkeatasoinen ja hauska. Tammista on pitkälti kiittäminen Nokkapokan suomiversion tasosta: hän hioi Akun suomiäänen Jukka Rasilan Aku-artikulaation selkeimmilleen sarjan aikana, mutta aivan yhtä lailla edukseen erottuvat hänen ansiostaan Akun sisarenpoikien Tupun, Hupun ja Lupun ääninäyttelijät.
Vaikka Suomessakin moni naisääninäyttelijä on erikoistunut poikarooleihin, monet studiot pestaavat lapsirooleihin ennemmin oikeita lapsia kuin lapsia esittäviä aikuisia. Ero näkyy myös Nokkapokassa: alkuperäisversiossa kaikilla Akun sisarenpojilla on naispuoliset ääninäyttelijät, suomidubissa ankanpoikien rooleissa taas häärii kolme 90-luvun dubbauksista tuttua lapsinäyttelijää. Punaväristä pitävälle Tupulle lainaa äänensä Tuomas Oksanen, sinisiin pukeutuvalle Hupulle Konsta Hietanen, vihreissä viihtyvälle Lupulle taas Petteri Halmela. Nuorukaisten äänityöskentelyä sarjassa on todellinen ilo seurata, he pelaavat hienosti yhteen ankanpoikatriona ja heistä kaikista huokuu vankan dubbauskokemuksen lisäksi aito into ja taitava eläytyminen roolihahmoihin.
Haastattelussaan Tamminen mainitsi poikien ohjaamisesta sen, ettei lapsia voi ohjata samalla tavoin kuin aikuisnäyttelijöitä. Aikuiset pystyvät eläytymään ja luomaan eri tunnetiloja hyvinkin abstrakteilla mielikuvilla, kun taas lasten kanssa parasta jälkeä saa aikaan, kun hakee työhön tarvittavan motivaation heidän omasta elämästään. Myös Cillalle on työelämästä tuttu juttu, että lasten kanssa tulee aina edetä konkreettisesta kohti abstraktia eikä toisinpäin. Nokkapokka tarjoaa tähän hyvän lähtökohdan, se kun ei ole mitään tyypillistä lälläri-Disneytä vaan nuorille suunnattu piirrossarja, ja jaksojen tarinat ovat astetta räväkämpiä ja tarjoavat kovaa menoa. Teini-ikäisille näyttelijöille on taatusti pikkulasten aamupiirrettyjä mielekkäämpää työstää sarjaa, jonka kohderyhmään he itse kuuluvat ja jossa he pääsevät kunnolla hulluttelemaan, mikä näkyy selvästi myös Nokkapokan suomiversiossa. Erityisen herkullisesti nuoret näyttelijät pääsevät revittelemään jaksossa Supersankarit (The Real Mighty Ducks), jossa ankanpojat hankkivat itselleen supervoimat kyllästyttyään Akun loputtomiin siivoamismääräyksiin. Supersankarihahmoina ankanpoikien itsekeskeisyys kasvaa sellaisiin mittoihin, että nuoret ääninäyttelijät pääsevät suorastaan mässäilemään mahtipontisten repliikkiensä kanssa. Lopputulos on ratkiriemukasta kuultavaa, minkä voi päätellä myös kalenterivideosta, näytepätkät ovat nimittäin peräisin kyseisestä jaksosta.
Parasta poikien roolisuorituksissa on se, ettei heistä yksikään jää kykyjensä puolesta muiden varjoon, vaan kaikkien roolisuoritukset ovat huippuluokkaa ja pitkälti jaetusta ruutuajasta huolimatta jokainen pääsee loistamaan roolissaan. Tupu, Hupu ja Lupu ovat niin kuuluisa piirroshahmokolmikko, että katselukokemusta haittaisi selvästi, jos yksi tai kaksikin joukosta ei pääsisi samalle tasolle muiden kanssa. Nokkapokan suomiversiossa tätä vaaraa ei ole, vaan Halmela, Hietanen ja Oksanen luovat ankanpojista eheän ja toimivan veljeskolmikon, joilla kaikilla on kuitenkin myös erottuvat persoonallisuudet. Siksi onkin suunnaton harmi, ettei Nokkapokkaa voi nähdä suomeksi juuri muualta kuin Disneyn satelliittikanavilta, sillä näin laadukkaasta dubista soisi päästä useammankin nauttimaan!
Tismalleen vuosi sitten ääninäyttelyblogi Afureko aloitti toimintansa, ja blogissa julkaistiin sen ensimmäinen kirjoitus. Katsaus menneeseen vuoteen kaikenkattavan pohdiskelun kera seuraa ensi viikolla.
Tällä kertaa kakku ei todellakaan ole valetta, vaan ensimmäisen syntymäpäivänsä kunniaksi Afureko tarjoaa lukijoilleen vuoden toisen haastattelun Suomen dubbauspiireissä pitkään ja monipuolisesti vaikuttaneelta henkilöltä. Merkkipäivää juhlistaakseen Sisarukset kävivät jututtamassa yhtä kaikkien aikojen suosikkidubbaajistaan. Hyvät naiset ja herrat, näyttelijä/imitaattori/dubbaaja/ohjaaja Jarkko Tamminen!
Dubbaaja Jarkko Tamminen esittämiensä piirroshahmojen ympäröimänä. Ketkä kaikki tunnistat?
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: