Afurekon Äänijälki-podcastin kahdeksannessatoista jaksossa pääaiheena on Warner Brothersin köykäinen fantasiaseikkailu Taikamiekka – Seikkailujen Camelot. Puhumme myös animaatiohahmojen lauluista ja siitä, millainen vaikutus on sillä, onko hahmolla eri lauluääni vai tekeekö sama näyttelijä sekä puheen että laulun. Hiljattaisissa puimme Genshin Impact -hittipelin japaninkielistä dubbausta.
Toisinaan aksentin ei ole tarkoitus niinkään rakentaa yhtä hahmoa kuin viitata toiseen. Disney-leffa Karhuveljeni Kodassa vitsiniekkahirvet Taukki ja Tsoukki (Rutt ja Tuke) puhuvat kanadalaiskorostuksella esikuvan innoittamina.
Hahmoja näyttelevät Rick Moranis ja Dave Thomas toistavat rooleissa kuuluisia sketsihahmojaan, SCTV-sarjan junttiveljeksiä Bob ja Doug Mackenzietä. Mackenziet olivat alun perin parodia, jolla irvailtiin tv-yhtiön vaatimuksille ”kanadalaisesta sisällöstä”. Kun vitsi siirretään sellaisenaan Disney-piirrosleffaan, parodiaelementti katoaa harmillisesti ja jäljelle jää vain överiksi vedetty korostus.
Höpsöt hirviveljekset toimivat elokuvassa vastaparina päähenkilöiden veljessuhteelle, mutta kun hahmot rakennetaan lähinnä populaarikulttuuriviittauksen varaan, liikutaan kovin väsyneellä pohjalla. Lisäksi hirvet kanadalaisina ovat kekseliäisyydessään samaa sarjaa kuin ranskalaisaksentilla puhuva sammakko.
Hirvet ja Kanada… joku yhteys niiden välillä on…
Koska hahmoissa ei juuri muuta itua olekaan kuin hassu puhetapa, se on otettu mukaan myös dubbaukseen. Suomiversiossa Jukka Rasila ja Petteri Summanen haastelevat Turun murretta varmaankin lähinnä siksi, että se kuulostaa muiden hahmojen rinnalla pöhköltä ja omaleimaiselta. Alkuperäistä viittausta peräpohjolan asukkeihin olisi paremmin vastannut joku pohjoissuomalainen murre, mutta lienee hyvä, että suomenkielisen hirvikaksikon hassuttelu on erotettu maantieteellisistä stereotyypeistä.
Kaikki suomeksi dubattuja animaatioita katsovat ovat takuulla kuulleet erään tietyn äänen. Tuttu nasaalihtava ääni on taipunut vaikka keneksi lukuisissa animaatioelokuvissa ja vielä useammissa tv-sarjoissa jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Väitämme yhä, ettei kukaan suomalainen ole tehnyt yhtä monta ääniroolia kuin Antti Pääkkönen, joten totta kai meidän oli haastateltava häntä legendaarisesta urastaan!
Pääkkönen kertoo, miten aikanaan oikein päätyi mukaan dubbauksiin, mitkä ovat hänen rakkaimmat hahmonsa, millaista Rovion Angry Birds Toons -sarjan tekeminen on, minkä kohun Disneyn Varjoankka-sarja aikanaan Suomessa nostatti ja paljon paljon muuta!
Eräänä päivänä keskustellessani ystävän kanssa siteerasin aivan viattomasti vanhojen satukasettien lentävää lausetta ”kun kuulet tämän äänen – bililing – tiedät, että on aika kääntää sivua”. Ystäväni naurahti siihen, että ”ohhoh, voi niitä vanhoja satukasetteja. Se Imperiumin vastaisku oli kyllä yllättävän hyvä.”
Niin sitä vain on Afureko onnistunut sinnittelemään pystyssä jo täydet kaksi vuotta! Toisen syntymäpäivänsä kunniaksi Sisarukset rupattelivat näyttelijä- ja dubbausveteraani Veikko Honkasen kanssa hänen monipuolisesta urastaan äänityön parissa. Luvassa on juttua niin vanhoista halpispiirretyistä, Disneyn klassikoista kuin Radioteatterista!
Afureko on saavuttanut sadan kirjoituksen maagisen luvun! Sen kunniaksi blogissa alkaa uusi sarja Nolostalgia, jossa käsitellään rakkaita mutta noloja lapsuusmuistoja. Erinäisten renderöinti- ja muiden hankaluuksien vuoksi päivitys viivästyi, mutta suuritöinen video on nyt tarjolla kahdessa osassa.
Seuraavaksi palaamme blogin pariin joulukuussa. Kerromme tuonnempana tarkemmin, mitä jännää vuoden viimeiselle kuulle on luvassa!
Lasten ikioman puhelinohjelman Muksuluurin juontaja Touko-Pouko on kiistatta tunnetuin Julmahuvi-ryhmän luomista hahmoista – hän pääsi jopa Helsingin Sanomien Nyt-liitteen kanteen siirtyessään 10 vuotta myöhemmin JugiStyle-ohjelmaan. Äänialallakin kunnostautuneen näyttelijä Jukka Rasilan esittämä Touko-Pouko (etenkin hänen omintakeinen puhetapansa) on vakiinnuttanut paikkansa suomalaiskansan keskuudessa niin vahvasti, että kuuluisaa ”askartelu-paskartelu”-termiä on käyttänyt jopa yliopiston kuvaamataidon opettajani (joka on kaikin puolin Ihana Ope).
Ohjelmassaan maanis-depressiivinen, alati kieroon katsova Touko muun muassa soittaa häirikköpuheluita, valistaa pikkukatsojiaan ydinsodasta ja erilaisuudesta sekä askartelee sielun. Samalla hän kuitenkin paljastaa menneisyydestään asioita, jotka selittävät yllättävän paljon hänen nykyistä tilaansa ja joita me Sisarukset olemme monia kertoja yhdessä analysoineet. Etenkin lastenohjelman viimeinen jakso on sen hahmokehityksen puolesta yksi Julmahuvi-ryhmän parhaimpia tuotoksia koskaan. Sen myötä käy ilmi, että ninjanaamion takaa pilkistääkin jotain aivan muuta kuin miltä aluksi vaikuttaa.
Maailman nimekkäin animaatiopulju Disney on jälleen kääntänyt katseensa menneisyyteen. Siinä missä parin vuoden takainen Prinsessa ja sammakko oli perinteisesti animoitu prinsessasatu, Nalle Puhin elokuva (Winnie the Pooh) ammentaa yhdestä Disneyn menestyksekkäimmistä tuoteperheistä. A. A. Milnen kirjoihin perustuvat hahmot ovat seikkailleet Disney-piirretyissä sitten vuoden 1966 lyhytelokuvan Nalle Puh ja hunajapuu, joka lienee useimmille tuttu kolmen lyhärin koosteleffasta Nalle Puh (The Many Adventures of Winnie the Pooh, 1977). Vaan tuoko uusi leffa tuoretta tuulahdusta tuoteperheeseen, vai syökö tässä käärme jo omaa häntäänsä?
Elokuvien ja etenkin televisiosarjojen livetuotannossa vitsaillaan jatkuvasti näyttelijöihin liittyen, mutta samanlaista kikkailua harrastetaan ahkerasti myös animaatiopiireissä. Ei todellakaan ole sattumaa, että Sakura taisen -musikaaleissa Tanaka Mayumin hahmo Kanna esittää Saiyuki-tarinassa juuri Gokua tai Aarresaari-tarinassa juuri merirosvopäällikköä, lisäksi Ginga eiyuu densetsu -animesta vastikään tehdyssä näytelmässä vieraili päähenkilö Reinhardin ääninäyttelijä Horikawa Ryou. Kun Olivia Olson tuli Disneyn Phineas & Ferb -sarjaan tohtori DoofenshmirtzinVanessa-tyttäreksi, sarjan luojat laittoivat Ferbin ihastumaan häneen, koska pojan äänenä toimivan Thomas Sangsterin hahmo oli rakastunut Olsonin esittämään tyttöön brittiläisessä Love Actually -elokuvassa. Joskus hahmojen ääninäyttelijävalinnat tai luonteenpiirteet voivat siis sisältää yllättäviä sisäpiirivitsejä, jotka voivat vaatia jopa hieman taustatutkimusta auetakseen!
Tismalleen vuosi sitten ääninäyttelyblogi Afureko aloitti toimintansa, ja blogissa julkaistiin sen ensimmäinen kirjoitus. Katsaus menneeseen vuoteen kaikenkattavan pohdiskelun kera seuraa ensi viikolla.
Tällä kertaa kakku ei todellakaan ole valetta, vaan ensimmäisen syntymäpäivänsä kunniaksi Afureko tarjoaa lukijoilleen vuoden toisen haastattelun Suomen dubbauspiireissä pitkään ja monipuolisesti vaikuttaneelta henkilöltä. Merkkipäivää juhlistaakseen Sisarukset kävivät jututtamassa yhtä kaikkien aikojen suosikkidubbaajistaan. Hyvät naiset ja herrat, näyttelijä/imitaattori/dubbaaja/ohjaaja Jarkko Tamminen!
Dubbaaja Jarkko Tamminen esittämiensä piirroshahmojen ympäröimänä. Ketkä kaikki tunnistat?
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: