Syväluotaus: Hirviöiden kuningas

Ymmärrettävistä syistä tuli katsottua Disneyn 34. animaatioklassikko Notre Damen kellonsoittaja aika monta kertaa pari viikkoa sitten. Se ei kuitenkaan haitannut minua yhtään, sillä olen aina pitänyt elokuvasta kovasti, vaikka se jostain kumman syystä tuli hankittua omaksi vasta paljon ilmestymisensä jälkeen. Vaikkei se ole ilahduttanut kaikkia Victor Hugon alkuperäisteoksen ystäviä, se on mielestäni kypsä, aikaa kestänyt ja vieläpä melko säälimätön tarina syrjinnästä, stereotyyppisistä epäluuloista sekä siitä, miten pitkälle ihminen voi itsekkyydessään mennä uskontoa tekosyynään käyttäen.

Elokuvassa on kuitenkin yksi kohtaus, mikä kuvottaa minua. Se ei ole tarinan pelottavinta antia, mutta se on ainut hetki koko elokuvassa, minkä aikana joudun yhä katsomaan jossain välissä muualle. Se ei ole varsinaisesti laulukohtaus eikä toiminta siinä johdu pahiksen motiiveista, joten sitä ei koskaan löydy mistään Disney-listoilta, kuten ”Disneyn mieleenpainuvimmat laulut” tai ”Disneyn hienoimmat pahikset”. Se on kuitenkin yksi ahdistavimpia, mutta myös nerokkaimpia ja syvimpiä Disney-kohtauksia mitä tiedän, eikä ansaitsisi jäädä unholaan vain siksi, ettei se sovi minkään suositun aiheen esimerkiksi. Päätinkin kirjoittaa ajatuksiani kohtauksesta ja sen toimivuudesta, jotta ainakin yksi ihminen olisi niin tehnyt.

Lööpissä: ”Vaan tähdet ja galaksit kuningatarten!”

Mikä olisi mukavampaa viilenevässä syyskuussa kuin piipahtaa mukavassa kahvilassa kuumalla kaakaolla? No se, että seuraan liittyy joku mielenkiintoinen haastateltava! Sisarusten kanssa kahvitteli taannoin Helsingin Manga Café’ssa ihana Velimatti Ranta, joka jakoi hulvattomia muistoja dubbausurastaan.

Muumit on paras. Ja Nuuskari

Ihanuuden vuosi 2012 on ollut meille melko poikkeuksellinen vuosi. Yksi ero aikaisempaan verrattuna on siinä, ettemme ole koskaan pitäneet puheohjelmaa näin monessa contapahtumassa saman vuoden aikana. Paitsi että Desuconit tuplaantuivat, menimme ensimmäistä kertaa pitämään puheohjelmaa myös Animeconiin sekä Traconiin (jos Myyn Hopeanuoli!musikaalia ei lasketa). Nyt on Sisarusten conohjelmat lopulta tältä vuodelta pidetty ja mielessä siintävät jo ensi vuoden molempien Desucon-tapahtumien ohjelmaideat. Sitä ennen kirjoittelimme kuitenkin fiiliksiä viime viikonlopun Traconista!

Sound Only: The Red Necklace

Jokainen alkukesän blockbusterin, Marvel’s The Avengersin, nähnyt tietää totuuden; vaikka Lokin maailmanvalloitus epäonnistui, tämän näyttelijä Tom Hiddleston on kietonut koko maailman pikkusormensa ympärille. En voi väittää olevani poikkeus.

Yksi Hiddlestonin lukuisista näyttelyvalteista on hänen kuulas äänensä, jonka kuuntelemisesta ei saa tarpeekseen. Hiddleston onkin ennen hurjasti nousevaa elokuvauraansa kunnostautunut paitsi teatterissa, myös radiossa. Huippuyliopiston muovaama puheenparsi on istunut muun muassa Draculan, Another Countryn ja Cyrano de Bergeracin kuunnelmasovituksiin. Hiddlestonin ylevää charmia huokuva ääni on poikkeuksellisen muuntuva, mikä tekee hänestä paitsi erinomaisen imitaattorin, myös mitä oivallisimman äänikirjojen lukijan.

Ja maailma on kerrankin tehnyt jotain oikein, sillä Hiddleston on lukenut äänikirjan – tosin vain yhden. Kirja on Sally Gardnerin lasten ja nuorten romaani The Red Necklace (2007), joka sekoittaa historiallista totuutta ja yliluonnollista.