Afurekon Äänijälki-podcastin 33. jaksossa pääaiheena on brittiläinen animaatiokalkkuna Fredi sammakko. Lisäksi pohdimme, milloin äänenkäyttö on tehnyt vaikutuksen live action -roolityössä. Hiljattaisissa juttelemme Psycho-Pass-animen ensimmäisestä kaudesta.
Tässäkin kalenterissa on jo pariin otteeseen mainittu länsimaisten elokuvien taipumus erotella sankarit roistoista aksenttien avulla – sijoittui teos minne tahansa, pahikset haastelevat hämmästyttävän usein englantilaisittain. Eivätkä todellakaan miten tahansa englantilaisittain, vaan mitä tyylitellyimmin ja huolitelluimmin, kuten huippuyliopistojen kasvatit ainakin. Ilmiö tunnetaan erityisesti Hollywood-elokuvista, mutta on myös animaatioiden pitkäaikainen vitsaus.
Montako brittihienostelijaa löydät?
Joskus hahmon tausta tukee englantilaista korostusta, kuten Pocahontasin Radcliffen (David Ogden Stiers) tapauksessa ja Jackie Chan seikkailee -sarjassa, jossa rikollispomo Valmont (Julian Sands) todella on kotoisin Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja ylpeilee sillä. Useammin korostus kuitenkin päätyy pahikselle etnisyydestä huolimatta. Disney on suorastaan erikoistunut ilmiöön: muun muassa Viidakkokirjan Shere Khan (George Sanders), Aladdinin Jafar (Jonathan Freeman) ja Notre-Damen kellonsoittajan Frollo (Tony Jay) puhuvat kaikki englantilaisittain miljööstään huolimatta, ja Leijonakuninkaan Scar (Jeremy Irons) on afrikkalaisen leijonaperheen ainoa britti.
Osaavat sitä kuitenkin muutkin studiot. Baltossa brittiaksentti on tietysti pöyhkeällä siperianhusky Steelellä (Jim Cummings). Egyptin prinssissä heprealaisia esittävät amerikkalaiset, kun taas antagonistisia egyptiläisiä britit (mm. Ralph Fiennes). Viidessä legendassa ensemblesta löytyy useita eri aksentteja, mutta ainoa englantilaisvahvistus on paha Pitch Black (Jude Law). Joskus jopa Englantiin sijoittuvissa elokuvissa amerikkalaisittain puhelevat sankarit niskuroivat hienostelevaa brittiroistoa vastaan, kuten esimerkiksi Taikamiekassa, jossa Ruber-lurjuksen (Gary Oldman) lisäksi hahmokaartissa on sentään pari muutakin englantilaista.
Syy brittien riistämiseen pahisrintamalla lienee se, että huoliteltu puhetapa yhdistetään yleisesti ylästatukseen. Itsevarmuus ja alentuvuus tulevat hahmoon kuin itsestään, kun tämä ilmaisee itseään tyylikkäin sanankääntein. Kuten lähes aina, ilmiselvyyttä vastaan näytteleminen synnyttää voimakkaamman tehosteen. Kaunistellen ja hyvästä sosiaalisesta asemasta kielivällä aksentilla puhuva roisto tuntuu paljon julmemmalta, älykkäämmältä ja uhkaavammalta kuin holtittomasti raivoava öykkäri tai taulapää, joka ei älyä peitellä pahoja aikeitaan. Siksi roistoille päätyykin lähes aina yläluokkainen puheenparsi eikä esimerkiksi työnväenluokan murre. (Disneyn Pinocchiossa nukkepojan kaappaava ajuri puhuu cockney-murteella, eikä hänen pahuudestaan muutenkaan voisi erehtyä.)
Brittipahis on niin yleinen tropee, että englantilaiset vitsailevat siitä itsekin. Muun muassa tässä Jaguar 2014 Super Bowl -mainoksessa, jossa herrat sir Ben Kingsley, Tom Hiddleston ja Mark Strong ottavat ilon irti kliseestä.
Olemme esitelleet kalenterissa mieleenpainuneita älämölöjä animaatioista, mutta löytyy sitä erinomaista elämöintiä live actionistäkin! Joulupäivän luukussa muistellaan muutamaa mainiota esimerkkiä.
Jouluklassikossa Yksin kotona hömelö murtovaras Marv saa hurjan sätkyn, kun neuvokas Kevin-poika asettaa hämähäkin hänen kasvoilleen. Näyttelijä Daniel Stern suostui päästämään hämähäkin nenälleen vain yhden oton ajaksi (ymmärrämme oikein hyvin, miksi). Kohtaus näyteltiin mykkänä, jottei hämähäkki pelästyisi, ja komea kirkaisu äänitettiin jälkikäteen.
Marvel’s the Avengers -spektaakkelin loppuhuipennuksen tiimellyksessä arkkipahis Loki (Tom Hiddleston) saa selkäänsä Hulkilta ja vinkuu surkeasti synnyttämässään kuopassa.
Professori Frank N. Furter (Tim Curry) kiekaisee himosta kulttisuosikki Rocky Horror Picture Show’ssa.
Bob Fleming (Charlie Higson) yskii itsensä tikahduksiin brittiläisen The Fast Show -ohjelman sketsissä.
Afureko toivottaa kaikille vielä rauhallista joulunaikaa. Vuodenvaihteessa on luvassa vielä jotain… hienoa.
Jokainen alkukesän blockbusterin, Marvel’s The Avengersin, nähnyt tietää totuuden; vaikka Lokin maailmanvalloitus epäonnistui, tämän näyttelijä Tom Hiddleston on kietonut koko maailman pikkusormensa ympärille. En voi väittää olevani poikkeus.
Yksi Hiddlestonin lukuisista näyttelyvalteista on hänen kuulas äänensä, jonka kuuntelemisesta ei saa tarpeekseen. Hiddleston onkin ennen hurjasti nousevaa elokuvauraansa kunnostautunut paitsi teatterissa, myös radiossa. Huippuyliopiston muovaama puheenparsi on istunut muun muassa Draculan, Another Countryn ja Cyrano de Bergeracin kuunnelmasovituksiin. Hiddlestonin ylevää charmia huokuva ääni on poikkeuksellisen muuntuva, mikä tekee hänestä paitsi erinomaisen imitaattorin, myös mitä oivallisimman äänikirjojen lukijan.
Ja maailma on kerrankin tehnyt jotain oikein, sillä Hiddleston on lukenut äänikirjan – tosin vain yhden. Kirja on Sally Gardnerin lasten ja nuorten romaani The Red Necklace (2007), joka sekoittaa historiallista totuutta ja yliluonnollista.
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: