Helsingin juhlaviikkoja vietettiin tänä vuonna 16.8-1.9. Festivaalin ohjelmistoon kuului muun muassa Fantasia-kinokonsertti, jossa Helsingin kaupunginorkesteri esitti Walt Disneyn Fantasia– ja Fantasia 2000 -elokuvissa käytettyjä klassisen musiikin katkelmia animaation heijastuessa valkokankaille. Konsertti veti Musiikkitalon suuren salin ääriään myöten täyteen, ja tuhatpäisen kuulijajoukon seassa olimme myös me Sisarukset ystävämme Jelliksen kanssa.
Joudun toisinaan selittelemään, etten syrji uusia sarjoja periaatteesta, vaan ne jäävät minulta näkemättä siksi, että niissä esiintyy yhä vähemmän suosikkiääninäyttelijöitäni. Jos useammissa uutuussarjoissa olisi samanlainen näyttelijäkaarti kuin vuoden 2006 Shijou saikyou no deshi Kenichissä, katselisin niitä enemmän kuin mielelläni! Kenichin roolilista on kuin kunnianosoitus poikabändivuosikymmenelle, jonka tekeleillä oma animeharrastukseni alkoi.
Pidätkö ruoasta? Pidätkö animesta? Vastasit sitten ei, juu tai vaarin housut, Chuuka ichiban! on uusi lempisarjasi.
Chuuka ichiban! on peräänantamattoman nuoren kokin jännittävä kasvutarina näpertelystä kohti keisarillista keittiötä.
Lupasin viime vuodenvaihteessa kirjoittaa jostakin tuoreesta teoksesta.
En lupaa mitään vastaavaa enää koskaan, en niin pitkään kuin elän.
Jokainen alkukesän blockbusterin, Marvel’s The Avengersin, nähnyt tietää totuuden; vaikka Lokin maailmanvalloitus epäonnistui, tämän näyttelijä Tom Hiddleston on kietonut koko maailman pikkusormensa ympärille. En voi väittää olevani poikkeus.
Yksi Hiddlestonin lukuisista näyttelyvalteista on hänen kuulas äänensä, jonka kuuntelemisesta ei saa tarpeekseen. Hiddleston onkin ennen hurjasti nousevaa elokuvauraansa kunnostautunut paitsi teatterissa, myös radiossa. Huippuyliopiston muovaama puheenparsi on istunut muun muassa Draculan, Another Countryn ja Cyrano de Bergeracin kuunnelmasovituksiin. Hiddlestonin ylevää charmia huokuva ääni on poikkeuksellisen muuntuva, mikä tekee hänestä paitsi erinomaisen imitaattorin, myös mitä oivallisimman äänikirjojen lukijan.
Ja maailma on kerrankin tehnyt jotain oikein, sillä Hiddleston on lukenut äänikirjan – tosin vain yhden. Kirja on Sally Gardnerin lasten ja nuorten romaani The Red Necklace (2007), joka sekoittaa historiallista totuutta ja yliluonnollista.
Keväällä nostin pinnalle 90-luvulla tehdyn Imperiumin vastaisku -satukasetin, jonka olemassaolo herätti suurta hilpeyttä ja suosiota. Kaikki tuntuivat pitävän siitä ja janoavan lisää. Onneksi jo varsin pian löytyi kasettitrilogian ykkösosa, Tähtien sota, jonka hyvä ystäväni digitoi ja vielä restauroi kehnoa äänenlaatua. Nyt pitäisi yhyttää enää Jedin paluu, niin olisi koko perhe koossa! Myös Tähtien sota kestää reilut 12 minuuttia, ja kaikki näyttelijät yhtä lukuun ottamatta ovat samoja kuin Imperiumissa, pienin lisäyksin tosin.
Eräänä päivänä keskustellessani ystävän kanssa siteerasin aivan viattomasti vanhojen satukasettien lentävää lausetta ”kun kuulet tämän äänen – bililing – tiedät, että on aika kääntää sivua”. Ystäväni naurahti siihen, että ”ohhoh, voi niitä vanhoja satukasetteja. Se Imperiumin vastaisku oli kyllä yllättävän hyvä.”
Niin MIKÄ?!
Nörtit toki tietävät, että ihkuimmat sarjakuvat ja piirretyt tulevat Japanista, mutta onhan sitä osattu joskus pohjoismaissakin. Muumiperheen monet inkarnaatiot ovat kaikille tuttuja, mutta muumien universumiin sijoittuu paljon muitakin hahmoja ja tarinoita. Eräs on tarina yksinäisestä Nyytistä, joka seikkailee Tove Janssonin kuvakirjassa Kuka lohduttaisi Nyytiä? (Vem ska trösta knyttet?, 1960) sekä kirjaan pohjautuvassa ruotsalaisessa piirrosfilmissä.
Filmissä pelokas pikku Nyyti lähtee yksinäisestä talostaan maailmalle etsimään onneaan. Ujouttaan hän ei kuitenkaan tule tehneeksi tuttavuutta kenenkään kohtaamansa kanssa. Nyyti löytää kuitenkin rannalta pullopostiviestin, jossa pieni tuittunen pyytää pelastajaa auttamaan hänet pois pelottavan Mörön huostasta. Nyyti päättää rohkaistua ja lähtee etsimään Tuittua.
Viikko sitten esittelin ensimmäiset viisi suosikkiani Saint Seiyan sivuosanäyttelijöistä. Nyt siis vuorossa huikea kärkiviisikko ja jännitys tiivistyy – kuka mahtaakaan keikkua listan kärjessä, kukkulan kuninkaana?
Kurumada Masamin mangaan perustuva Saint Seiya tunnetaan animena, jossa on paitsi pöljyydessään rakastettava tunnelma, myös hulppean upea näyttelijäkaarti suoraan fanitytön pinkeistä päiväunista. Pääosissa vuosina 1986-89 pyörineessä TV-animessa olivat aikakauden kuumimmat beibet Gundam-feimin Furuya Tooru, Suzuoki Hirotaka ja Han Keiko etunenässään. Parasta Saint Seiyassa kuitenkin on, että siinä on aivan älytön määrä hahmoja, mikä tarkoittaa loputonta jonoa huippunäyttelijöitä melodraamaa ja teatraalisuutta tihkuvissa rooleissa. Listaan tässä nimenomaan noista lukemattomista sivuosista omasta mielestäni kirkkaimmat kymmenen.
(Sböilereitä, ei sillä että Saint Seiyassa mikään koskaan ketään yllättäisi. Also, olisin laittanut videoita, mutta maailma ei tykkää musta) (lisää…)
Afureko
Myy
Cilla
Nita
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: