Afurekon Äänijälki-podcastin kahdennessatoista jaksossa pääaiheena on DreamWorksin mestariteos Egyptin prinssi. Lisäksi juttelemme Muumipeikon ja pyrstötähden uudelleendubbauksesta ja ysäriparodia-animesta Bakuen Campus Guardress. Viimeiseksi pohdimme ensimmäistä vuottamme podcastin parissa ja vastaamme kysymyksiin sen tekemisestä.
Kaikki suomeksi dubattuja animaatioita katsovat ovat takuulla kuulleet erään tietyn äänen. Tuttu nasaalihtava ääni on taipunut vaikka keneksi lukuisissa animaatioelokuvissa ja vielä useammissa tv-sarjoissa jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Väitämme yhä, ettei kukaan suomalainen ole tehnyt yhtä monta ääniroolia kuin Antti Pääkkönen, joten totta kai meidän oli haastateltava häntä legendaarisesta urastaan!
Pääkkönen kertoo, miten aikanaan oikein päätyi mukaan dubbauksiin, mitkä ovat hänen rakkaimmat hahmonsa, millaista Rovion Angry Birds Toons -sarjan tekeminen on, minkä kohun Disneyn Varjoankka-sarja aikanaan Suomessa nostatti ja paljon paljon muuta!
Aloitetaanpa Afurekon neljäs vuosi komiasti ja rytinällä! Suomen dubbauspiireistä puhuttaessa nousee aina esille yksi nimi, jonka kaikki poikkeuksetta tietävät. Hän oli koko 90-luvun ajan vastuussa lukuisten Disneyn klassikkoelokuvien suomiversioista, joiden myötä hän oli nostamassa maan dubbaustasoa maailmanluokan huipulle ja loi Suomelle kiistämättömän hyvän maineen Disney-studioilla. Aivan oikein, kyseessä on tietysti Suomen ”Mr. Dubbaus” Pekka Lehtosaari! Eksklusiivinen ja huippupitkä haastattelu sisältää lukuisia kertomuksia dubbauskulissien takaa, ja puhetta on Disneyn lisäksi muun muassa Ghiblistä sekä Röllin sydän -elokuvasta!
Haastattelua varten pääsimme vierailemaan intohimoisena populaarikulttuurin harrastajana tunnetun Lehtosaaren kuuluisassa lepakkoluolassa, joka pursusi lattiasta kattoon mielenkiintoista keräilytavaraa sekä lukuisia muistoja vuosien varrelta. Haastattelun lisäksi luvassa on muutakin nannaa, sillä herra Lehtosaari lainasi kokoelmastaan tekstin kuvitukseksi ääninäyttelijöiltä saamiaan terveisiä ja muita harvinaisuuksia!
Naapurini Totorosta tutun Kissabussin lisäksi kuvaan pääsi myös suloistakin suloisempi Lissu-koira!
Bongaa seinältä aito ja alkuperäinen Baloo-animaatiokalvo!
Muistatteko, kun jututimmeSamuel Harjannetta dubbausohjauksesta? No eihän se riittänyt mihinkään! Nuoresta iästään huolimatta Harjanne on työskennellyt teatterin ja ääninäyttelemisen parissa suurimman osan elämästään ja nykyisin myös ohjaa molempia. Afureko tapasi Harjanteen vastikään toistamiseen kuullakseen lisää hänen ajatuksiaan äänityön eri puolista.
Kaunis, traaginen ja surullinen Egyptin prinssi on vieläkin eeppisyydessään tasoa, jolle DreamWorks ei ole yltänyt toista kertaa. Silmittömän tappamisen, alistamisen ja vapaustaistelun lomassa seisovat alati vastakkain kaksi veljestä, joiden onnellinen ja tasa-arvoinen sukulaisuussuhde revitään niin pahasti riekaleiksi, että kaikki toivo yhteisen tulevaisuuden jatkamisesta häviää. Lämmin ystävyys muuttuu Ramseksen osalta lopulta pelkäksi kylmäksi vihaksi ja raivoksi, eikä heistä toinen, kansaansa vapauttamaan lähetetty Mooses voi kuin anella rakasta veljeään hillitsemään pakkomielteistä jääräpäisyyttään viattomien ihmishenkien säästämiseksi. Veljesten suhteen hidas rappeutuminen ja tuhoutuminen onkin luultavasti kaikkien Egyptin prinssin nähneiden mielestä elokuvan tärkein teema.
Tarinan päättyessä Mooses onnistuu vapauttamaan juutalaiset egyptiläisten vallasta ja tuomaan heidät luvattuun maahan Punaisenmeren yli Ramseksen epätoivoisista vastustusyrityksistä huolimatta. Meren nielaistua koko Egyptin armeijan Mooses kuitenkin uhraa vielä yhden viimeisen hetken veljelleen. Häväisty ja nujerrettu Ramses näytetään kaukaisella vastarannalla huutamassa keuhkojensa täydeltä Mooseksen nimeä, ja ennen viimeistä repliikkiään ”Hyvästi, veli” Mooseksen ilme muuttuu vihaisen päättäväiseksi ja hän huokaisee raskaasti syvään. Kohtaus ei toimisi yhtä hyvin ilman huokaisua, sillä siinä kuvastuu yhtä aikaa henkisen taistelun aiheuttama uupumus, onnistuneen tehtävän tuoma suunnaton helpotus ja onni sekä pohjaton suru. Huokauksen ja sitä seuraavien hyvästien myötä Mooses jättää lopullisesti taakseen paitsi kansansa sortamisen aikakauden myös onnellisen nuoruutensa ja rakkaan veljensä. Paluuta entiseen ei enää ole, mikä kuvastuu Mooseksen murheellisista kasvoista hänen kääntäessään selkänsä Egyptille.
Afureko tapasi pari kuukautta sitten Mooseksen suomiäänen Velimatti Rannan, ja haastattelussaan hän kertoi, että elokuvaa dubatessa juuri tätä viimeistä huokaisua oli nauhoitettu pienen ikuisuuden verran. Niin hölmöltä kuin se saattaa kuulostaa, ei näin tärkeä huokaus olisi ansainnut yhtään vähäisempää kohtelua, mistä elokuvan suomiversion tekijät ansaitsevatkin lämpimät kiitoksemme. Hyvät naiset ja herrat, huokaisu joka nauhoitettiin 50 kertaa.
Ymmärrettävistä syistä tuli katsottua Disneyn 34. animaatioklassikko Notre Damen kellonsoittaja aika monta kertaa pari viikkoa sitten. Se ei kuitenkaan haitannut minua yhtään, sillä olen aina pitänyt elokuvasta kovasti, vaikka se jostain kumman syystä tuli hankittua omaksi vasta paljon ilmestymisensä jälkeen. Vaikkei se ole ilahduttanut kaikkia Victor Hugon alkuperäisteoksen ystäviä, se on mielestäni kypsä, aikaa kestänyt ja vieläpä melko säälimätön tarina syrjinnästä, stereotyyppisistä epäluuloista sekä siitä, miten pitkälle ihminen voi itsekkyydessään mennä uskontoa tekosyynään käyttäen.
Elokuvassa on kuitenkin yksi kohtaus, mikä kuvottaa minua. Se ei ole tarinan pelottavinta antia, mutta se on ainut hetki koko elokuvassa, minkä aikana joudun yhä katsomaan jossain välissä muualle. Se ei ole varsinaisesti laulukohtaus eikä toiminta siinä johdu pahiksen motiiveista, joten sitä ei koskaan löydy mistään Disney-listoilta, kuten ”Disneyn mieleenpainuvimmat laulut” tai ”Disneyn hienoimmat pahikset”. Se on kuitenkin yksi ahdistavimpia, mutta myös nerokkaimpia ja syvimpiä Disney-kohtauksia mitä tiedän, eikä ansaitsisi jäädä unholaan vain siksi, ettei se sovi minkään suositun aiheen esimerkiksi. Päätinkin kirjoittaa ajatuksiani kohtauksesta ja sen toimivuudesta, jotta ainakin yksi ihminen olisi niin tehnyt.
Mikä olisi mukavampaa viilenevässä syyskuussa kuin piipahtaa mukavassa kahvilassa kuumalla kaakaolla? No se, että seuraan liittyy joku mielenkiintoinen haastateltava! Sisarusten kanssa kahvitteli taannoin Helsingin Manga Café’ssa ihana Velimatti Ranta, joka jakoi hulvattomia muistoja dubbausurastaan.
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: