Lööpissä: ”Vaan tähdet ja galaksit kuningatarten!”

Mikä olisi mukavampaa viilenevässä syyskuussa kuin piipahtaa mukavassa kahvilassa kuumalla kaakaolla? No se, että seuraan liittyy joku mielenkiintoinen haastateltava! Sisarusten kanssa kahvitteli taannoin Helsingin Manga Café’ssa ihana Velimatti Ranta, joka jakoi hulvattomia muistoja dubbausurastaan.

Kuinka päädyit dubbaamaan?

Ranta: Hyvä kysymys, koska sehän oli sattumaa. Opiskelin silloin Arabialla eräässä konservatoriossa. Olen siis ihan muun alan ihmisiä, olen ollut nuoruudessani tanssija. Töiden paineesta oli pakko opetella vähän laulamaan ja pääsin sinne laulukouluun. Sitten Anssi Känsälä, joka muuten on näytellyt paljon, soitti ja kysyi: ”Vema, saako sinun yhteystietosi antaa, kun tehdään Notre Damen kellonsoittajaa? Ketään ei ole kelpuutettu päärooliin Suomessa, ja siellä ollaan epätoivoisia.” No minulle soitettiin ja minut lennätettiin Kuopiosta Helsinkiin koelauluun ja -spiikkiin. Olin ihan ”Mitä tämä koko homma oikein on, tämähän on ihan kummallista, itsekseen pöpisee kopissa…” Sitten Pekka Lehtosaari, joka on legendaarisen hyvä, ajatteli ”Haa, tässä on ehkä jotain” ja nauhat lähtivät Amerikkaan. Sieltä käskettiin korjata yksi fraasi, ja minä sain osan! Sain jälkikäteen kuulla olleeni 127. testaaja siihen rooliin.

Luontainen ääneni siihen aikaan siis ilmeisesti osui siihen aika hyvin, ja… minä en osannut yhtään mitään. Sitä elokuvaa tehtiin neljä päivää, oli ylellistä, kun se tehtiin tosi hyvin, ja minä kuvittelin, että siinä pitää sitten näytellä oikeasti. En tekoitkenyt, vaan itketin itseäni oikeasti, nauratin itseäni oikeasti ja tein ihan hulluna töitä. Lehtosaaren Pekka on mestari, hän oli ihana ohjaaja. Väitän, että se elokuva on edelleen yksi kivoimpia, mitä olen ikinä tehnyt, tietysti siksi, koska se on ensimmäiseni.  Se on se, mistä kaikki lähti. Ihan sattumaa siis.

Aikamoinen aloitus uralle! Ovat varmaan siksi olleet niin tarkkoja, koska ovat hakeneet rooliin ihan oikeanlaista ääntä, joka pystyisi vetämään myös vaikeat laulut.

Ranta:
Niin, ja siellä on salaisuuksia, joita voi nyt jo kertoa, kun aikaa on mennyt. Elokuvassa on kaksi ääntä, jotka on pitchattu studiossa, koska en ollut ihan niin korkea. Ne kyllä kuulee, jos tietää, itse tiedän heti, etten laula noin korkealle! Lauloin sen studiossa alempaa, sitten käänsivät vähän nappulaa, joka nosti sen ylemmäs. Ja onhan siellä paljon virheitä. Olen tehnyt aika paljon, kuten tiedätte, ja olen oppinut matkan varrella, miten oikeasti kannattaisi tehdä. Notre Dame on siis aika raakile, mutta siinä on jotain hirveän vilpitöntä, koska olin niin tosissani. Olen erityisen ylpeä siitä kohdasta, kun Quasimodo itkee lopussa Esmeraldan muka kuoltua siellä kellotornissa. Itkin ihan oikeasti, niin hysteerisesti, että Pekka sanoi ”Rauhoitu nyt vähän, pitää itkeä vähän hiljaisemmin, ja yritä olla vielä synkassa kuvan kanssa!” mikä oli tosi vaikeaa. Mutta olen siitä kohdasta hyvin ylpeä, koska se onnistui mielestäni tosi nätisti, se itku oli aika pehmeä ja kaunis. Näin se lähti!

Miten sitten siitä eteenpäin?

Ranta: Siihen aikaan Pauli Virta teki paljon ja Anssi Känsälä myös, kaikki lauluopiskelijat juoksivat siellä. Soitin Virralle ja kysyin, olisiko mitään. Minut otettiin sinne ja sitten alkoi tulla hirveästi töitä. Minullahan ei ole luontaisesti helppo ääni, vaan minun pitää tehdä kovasti töitä. Minulla on vähän huono s-kirjain, joka on tavallaan tavaramerkkikin… Pokémonin James on lempiroolini kautta aikojen, koska tiedän täsmälleen, minne hahmon ääni sijoittuu ja mitä se tyyppi tekee ja ajattelee, rakastin sen hahmon tekemistä! Tabaluga, pieni vihreä lohikäärme oli ihanaa, ja… Se työ tavallaan aina poiki lisää, kun alkoi oppia tekemään aika koviakin muutoksia. Olen tehnyt semmoisia, joista kukaan ei usko, että se olen minä, jotka eivät ole yhtään omaa ääntäni. Eihän siellä omalla äänellä tehdäkään vaan haetaan aina se hahmo. Se oli hirveän kivaa hyvin pitkään, tein tosi mielelläni.

Puolisentoista vuotta sitten ohjasin vielä tosi monta sarjaa, olin siis Sun Studiolla ohjaajana puolitoista vuotta. Waverly Placen velhot oli minun sarjani, ja Zack ja Cody, niitä oli tosi paljon. Nyt en ole pariin vuoteen tehnyt mitään, vaan vähän säästelen. Ehkä jotain vielä tulee, mitä se onkaan. Äänikin muuttuu iän mukana, ja itse täytän kohta 50 (iik!). Minua harmittaa se, että nykyään on hirveä kiire ja pitää tehdä todella nopeasti. Vaatimus alkaa olla 60-70 replaa tunnissa, joten niitä tehdään aika liukuhihnalla. Se ei enää ollut niin palkitsevaa ja pitää sitten hakea muita asioita. Jätetään nämä hyvät vielä hyvään muistoon ja tehdään lisää sitten, jos jotain tulee.

Toinen iso elokuvaroolisi oli Egyptin prinssin päärooli. Millaista sitä oli tehdä?

Ranta: Olin itse vähän tyrkyllä Egyptin prinssiin. Soitin itse studioon ja sanoin haluavani tulla kokeilemaan, koska olin kuullut jotain esimakua Jenkeistä ja ajattelin ”Hei, toi on just mun kauraa, toi on niin mun juttuni”. Ja tämä on minusta hauska tarina: Mooseksen rooliin oli sillon ehdolla Jari Sillanpää! Ja hän oli jo käynyt studiossa, ja totta kai ymmärrätte, että leffaa markkinoidaan isoilla nimillä. Tiedän, että siinä oli ongelmia, koska Jarilla on – no minulla on tämä s-kirjain, jonka osaan paikata, mutta Jarin l-kirjain on aika erikoinen, eikä Mooseksella tai Jumalalla voi olla puhe-erikoisuutta. Ehkä siinä oli lisäksi aikataulutusjuttuja ja muuta, mutta se oli jo niin pitkällä, että studiolla harmiteltiin ”Vema, miksi sinun piti tulla…!” Olin harjoitellut ne kappaleet hyvin, lauloin ne yhdellä otolla sisään, ja Amerikasta tuumittiin ”Voi rähmänkäki!” Markkinointi meni siis uusiksi. Minulla on Egyptin prinssistä kansikuva, jonka rooliluettelo alkaa niin, että Mooseksen kohdalla lukee ”Jari Sillanpää”, joka on vedetty yli ja perässä lukee ”Velimatti Ranta”. Olen kehystänyt sen, se on minulla seinällä! Tämä on ihan totta!

Työn jälki ei ollut ehkä ihan niin hyvä kuin olisin halunnut, koska oli taas kiire, mutta kyllä siitäkin tuli ihan hyvä elokuva. Rakastin tehdä Jumalan ääntä, ajatelkaa, kun kirjoittaa ansioluetteloon mitä on tehnyt: ”No, Jumalan…” Hieno kokemus se oli. Siinä oli Lehtosaaren Pekan entinen äänittäjä Annamari Metsävainio, hänestä kasvoi ohjaaja ja hänellä on vähän sama tapa tehdä kuin Pekalla, joka on minusta aina ollut paras. Samalla pieteetillä tehtiin tosi hyvin, korjattiin ja monena päivänä… Werne tekee paljon vähemmän nykyisin, mutta laatu on aina todella korkea.

Äänimateriaalisi on aika erilainen kuin Mooseksen alkuperäisäänen Val Kilmerin. Kuinka paljon vaikutteita otit siitä suoritukseesi?

Ranta: Siitä tuli noottiakin… On pakko tehdä omaa kautta. Jotkut eivät ymmärtäneet, mutta Amerikasta tuli hyvää palautetta. Suomella on hirveän hyvä maine, kuten tiedätte, siellä sanotaan, että suomalaisesta kuuluu tunne hirveän vahvasti läpi. Ja oli mielestäni pakko tehdä sitä kautta – eihän se Mooses mikään vihainen sälli ollut vaan myös surullinen, että etkö sinä rakas ihminen nyt tajua, tässä käy huonosti, jos et nyt lämpene siitä omastasi. Koin sen hahmonkin niin. Toki ohjaaja sanoo monesti, että nyt voisi olla vähän tätä soundia, mutta kyllä siellä saa tehdä, jos ottaa haltuun sen kaaren, mistä se lähtee. Mooseshan vanhenee paljon siinä matkalla, ja kyllä me yritimme vähän saada vanhenemista siihen mukaan.

On jännä, että leffan lopussa on varmaan parikymmentä minuuttia, joiden aikana minulla ei ollut repliikin repliikkiä. Katson sitä vain läpi ja siellä on joku hassu, Mooses huokaisee yhden kerran lopussa. Teimme sitä huokaisua varmaan eniten, kun on päästy Punaisenmeren yli ja *huoh* se huokaisu, teimme sitä varmaan viisikymmentä kertaa. On muuten jännää, että dubbauksissa tehdään tosi paljon kaikkia niitä ilman ääniä, huokaisuja ja hengityksiä. Sitä luulee, että ne tulisivat luontaisesti, mutta eivät tule. Niitä tehdään ja äänitetään joskus enemmän kuin repliikkejä.

Myy: Itse ainakin huomaan hyvin selvästi Egyptin prinssissä, miten paljon kypsemmältä Mooses kuulostaa vanhempana. Miten sait sen aikaan?

Ranta: Minä olen katsokaas myös niin höhlä, että tykkään oikeasti piirretyistä. Samaistun tehdessäni niin vahvasti, että menen vain höhlänä, ja se tarina vei minua kuin pässiä narussa. Rupesin jopa näyttämään Moosekselta yhdessä vaiheessa, minulla on nytkin melkein se polkkatukka. On niin ovela tilanne, kun on yksin siellä kopissa. Tavallaan sulkeutuu sellaiseen kummalliseen ja vain on… Pitää luottaa, kyllä ohjaaja kertoo, ohjaajat mielellään antavat näyttelijän tehdä. Jos menee ihan pieleen, kyllä siitä sanotaan. Pitää vain uskaltaa olla. Isäni on muuten kirkkomuusikko, olen säveltäjän poika, ja tulen hyvin uskonnollisesta perheestä. Itse en ole niin uskonnollinen, mutta tietysti tunnen Raamatun tarinat jo lapsuudesta. Nehän ovat aika dramaattisia, hurja kun ne vitsaukset tulevat. Minulla on ehkä kerran ollut lauluääni oikein hyvässä kunnossa, ja se oli juuri siinä Vitsaukset-kappaleessa. Sitä kuuntelen vieläkin, että vitsi kun olen kunnossa, ja Heikki Sankari. Se on ehkä parasta, mitä olen laulanut, ääneni on silloin ollut tervein kuin mitä se on ikinä ollut. Joka päivä on vähän erilainen, mutta se tarttui. Kuuntelen sitä itsekseni joskus viinipullon kanssa itkua tiristäen.

Mutta suomalaiset kuorot, jumankekka, ne vetävät hyvin! Tapasin sen kuoron, kun se äänitti näitä isoja taustoja. Oli siis ihan että urut aukeaa, taivas aukeaa, he olivat niin hyviä.

Myös Topi Lehtipuu kertoi elokuvan lauluista, joista hän ohjasi yhden. Miten muiden laita oli?

Ranta: Meidän laulut ohjasi Metsävainio, kuoroja… kukahan sen teki, en tiedä. Siellä oli joku ihan überammattikuoro. He istuivat siellä verkkarit päällä ja söivät banaania, ja kun he rupesivat laulamaan, oli ykskaks ihan “Aah, mitä tapahtuu?” Ihan mieletöntä kamaa.

Monet ovat sanoneet, että laulujen dubbaus on erityisen hankalaa. Mitä mieltä itse olet?

Ranta: On, koska suomen kieli ei taivu lauluihin yhtä nätisti. Suomen kielen rytmiikka on hankala saada istumaan kuvaan. Jos laulaa hyvin suomeksi, kuva menee, koska se on niin epäsynkassa. Joko halutaan, että kappale on laulettu tosi hyvin, että se on teknisesti hyvä suoritus, tai sitten pitää mennä siihen fiilikseen. Unohda kokonaan laulun tekniikka, anna tulla virheitä ja uskalla olla jopa hieman epävireinenkin välillä, jos se palvelee tarinaa. Se on ollut vaikeinta, lauluja tehdään monesti pitkään. Jos neljä päivää tehdään elokuvaa, puolitoista päivää siitä voi olla lauluja, vaikka niitä olisi ihan muutama pätkä. Niissä korostuvat virheet heti paljon enemmän, puhe antaa anteeksi, mutta laulu ei anna. Minäkään en ole niin hyvä laulaja, että voisin sanoa olevani ihan virheetön. Olen vähän alavireinen joskus ja se sattuu korvaan. Jos jossain on kolme nuottia pielessä, mietin edelleen, voisinko mennä korjaamaan ne nyt kymmenen vuoden jälkeen. Ei niitä muut kuule, mutta itsehän olisi halunnut, että ne olisivat vireessä.

Myy: Mietimmekin kerran veljen kanssa, että Notre Damen kellonsoittajan alkuperäisiä lauluja kuuntelee mieluummin sinällään kuin elokuvassa. Analysoituamme tulimme siihen tulokseen, että Quasimodon laulaminen on alkuperäisversiossa liian hiottua.

Ranta: Niin, koska alkuperäinen ääni tekee sen niin kuin se olisi jokin estradiesitys, olen itse vähän samaa mieltä. Se alkuperäinenhän on ihan upea laulaja, mutta Quasimodon pitääkin olla hyvin emotionaalinen. Raukka siellä riehuu yksin tornissa ja luulee olevansa hirveän hyvä. Minusta se saa ja sen pitäisikin kuulua. Koska se oli ensimmäinen dubbausroolini, en tiennyt mistään mitään ja annoin vain paukuttaa. Lehtosaaren Pekka on jälkikäteen sanonut “Vema, tajuatko sinä yhtään, mitä olet tehnyt, tuohan oli ihan mieletöntä. Sinä vain menet ja paukutat ja itket siellä kopissa koko päivän”. Mutta enhän minä tiennyt, ettei tarvitsisi oikeasti itkeä!

Olen kyllä aina yrittänyt pitää kiinni siitä, että näytellessä yritetään olla ihan oikeastikin jossain tunnetilassa. Ettei se ole ihan “yhyy byhyy”, Agapio Racing Teamin tasoa, vaan tehdään ihan oikeasti. Ne Agapion jututhan ovat legendaarisen hauskoja, niissä on jotain ihme kompuroitakin välissä, ne kuulostavat ihan kummallisilta.

Pokémonin alkuaikojen dubbaus on monelle ikäisellemme nostalginen. Millaista sarjaa oli tehdä?

Ranta: Sen tekeminen oli pitkään hirveän kivaa. Me olimme jotenkin nuoria ja viattomia eikä silloin ollut vielä niin suuria paineita, tehtiin 30-40 repliikkiä tunnissa, siinä ehti käydä vähän kahvilla ja näin. Ihanat nuoret, siellä me riehuimme, ja käännökset oli niin hauskan hyviä! En tiedä, kuka niitä käänsi, mutta siellä puhuttiin Sipoon saaristosta yhdessä jaksossa, semmoisia omia källejä, ja omia ajatuksia sai heittää. Luulen, että jo toisella kaudella Mari [Laari, nyk. Riikonen] ja minä olimme niin Rakettiryhmää että! Me siis tajusimme niin hyvin sen hahmojen kemian ja sen, keitä he olivat. Olen muuten ohjannut Pokémon 2 -elokuvan, pääsin jopa Hollywoodiin sen miksaukseen ja olen nähnyt, miten niitä tehdään siellä päässä.

Muistan, miten Jamesin ääni sijoittuu, sehän holvaa koko ajan ja välillä vähän kähisee. Sitä on vaikea tehdä ilman kuvaa ja tilannetta, mutta muistan tosiaan äänen sijoituksen. Ihan semmoinen hermoheikko, että ääni menee ihan laidasta toiseen yhdessä lauseessa, sitä oli ihana tehdä.

Teittekö koskaan repliikkejä yhdessä?

Ranta: Ei, ne tehtiin erikseen, mutta monesti samana päivänä. Teimme aina repliikit erikseen, mutta sitten joskus pystyin ottamaan häneltä vähän vauhtia, jos hän oli jo tehnyt. Jos taas minä tein ensin, hän otti vauhtia minulta.

Kuuntelitte siis valmiita repliikkejä, kun nauhoititte omia osuuksianne?

Ranta: Joo, aika monesti. Sitten jossain vaiheessa ei enää tarvitse, kun tietää sen tyypin jo niin hyvin. Hyvä dubbaushan on sellainen, että jäljittelee alkuperäistä niin hyvin kuin pystyy, mutta tekee siitä suomalaisen. Jos pitää sitä tavallaan ohjenuorana, tunnetaso ja energian määrä pysyy kaikilla oikeana. Hirveästi ei voi sooloilla, mutta kyllä me siellä kaikkea kivaa teimme!

Minulla kävi joskus niin, että tuli sellainen flow, että tein 50 repliikkiä putkeen ja nauha ja aikakoodi vain menivät katkaisematta, tuli vain sellainen ihme. Muistan yhden tapauksen, kun minun piti sanoa jotain… mistähän ihmeen pikamakaroneista se siinä höpisi, niin minä sanoin “rapeat pikamakaronit”! Meidän oli pakko laittaa nauha kiinni, nauroimme varmaan 15 minuuttia, koska se oli jotenkin niin höhlä! Jamesilla kun on aina nälkä, se hakee aina ruokaa, ja sitten se löysi jotain “rapeita pikamakaroneja”! Rouskutti niitä siellä!

Pokémonin kanssa oli tosiaan hauskaa ja lämmin tunnelma. Sitä tehtiin niin ilolla, ehkä siitä kuuluu, että meillä oli kivaa sitä tehdessä. Se sitten muuttui, studiot vaihtoivat omistajia ja kaikennäköistä muutosta…

Totesit aikanaan dubbausta käsittelevässä lehtiartikkelissa “Tämähän on ihan parasta työtä: saa katsoa piirrettyjä ja siitä maksetaan vielä palkkaakin!” Oletko yhä samaa mieltä?

Ranta: En ole enää ihan samaa mieltä. Silloin olin, koska se oli tietysti uutta, tuoretta ja ihanaa, siellä tavallaan leikki piirrettyjen kanssa. Mutta aika on muuttunut, siitä on tullut nyt selkeästi enemmän työtä, jonka osaa ja tekee hyvin. Tavallaan se alkuaikojen viattomuus, se että voidaan olla välillä vähän kahvillakin, on hävinnyt. Dubbauksia tehdään hirveän aikataulutetusti ja minun mielestäni liian nopeasti. On harmi, etten ole tehnyt pariin vuoteen mitään, sitten joskus taas…

Mutta kyllä minä silloin olin aivan “Eihän tämmöistä voi ollakaan, siis työnä! Te ihan oikeasti maksatte palkkaa tästä?!” Se oli jotenkin älytöntä. Ääninäytteleminen oli vielä aika hyvin palkattua työtä. Tuntipalkka oli melko hyvä, ja lisäksi tulee vielä Teosto-korvauksia joskus myöhemmin, vaikka ne nyt eivät ole mitään mielettömyyksiä. Sata euroa tunnilta, kyllähän sitä tekee mielellään! Liksoja on nyt kuristettu, ja olen itse aktiivi näyttelijäliitossa, jossa on nyt kysely, pitäisikö näyttelijöille laatia minimitaksataulukko. Mutta palkkojen putoaminen ei johdu studioista eikä ääninäyttelijöistä, vaan se johtuu televisiokanavista, koska ne kilpailuttavat ja haluavat maksaa hirveän vähän siitä työstä. Ja te kuulette, kun laatu menee kohisten alas. Eli sellainen ilo häviää siitä. Elokuvia vielä tehdään aika hyvin, mutta televisio… joo, on ollut kyllä kurjaa todeta se.

Mainitsit aikaisemmin kuunnelleesi jälkikäteen joitain laulamiasi animaatiokappaleita. Katsotko valmiina niitä teoksia, joissa esiinnyt?

Ranta: Se on aika hankalaa, koska kuulen tietysti kaikki virheeni ja ärsyynnyn, jos synkka on huono. Tekniikkahan on kehittynyt alkuajoista hirveästi. Silloin ennen piti yrittää saada aika paljon siihen kuvaan, voitiin ehkä heiluttaa kokonaista replaa muutama freimi. Nykyäänhän repliikkiä voidaan tiivistää tai levittää, ja on myös kone, joka hakee konsonantit kohdilleen. Voidaan siis saada siitä täydellinen, tosin silloin ihmisen äänestä häviää se sielu, koska siitä tulee kummallisen täydellistä. Mutta minua harmittavat jotkut tietyt… Kärpäsenä kuuhun harmittaa, koska se tehtiin liian nopeasti ja siinä on kamalan huono synkka. Se tehtiin liian pienellä ruudulla, eikä kukaan jostain syystä jaksanut korjata sitä. Mutta kyyyyyllä minä kestän niitä katsoa, en ihan häpeä itseäni koomaan. Jotkin lauluäänet tai repliikit häiritsevät, mutta kestän kyllä ne vanhatkin elokuvat. Ne ovat aikansa tuotteita.

Oletko saanut dubbaamistasi teoksista omia kappaleita?

Ranta: Joo, yleensä tuotantoyhtiö lähettää pari kappaletta. Ne ovat kaikki veljenpojallani.

Olet kriittinen omia töitäsi kohtaan, mutta kuunteletko kriittisellä korvalla muiden tekemiä dubbauksia?

Ranta: Tunnistan nykyään hirveän monia ääniä. En juuri ehdi katsoa piirrettyjä, koska ne tulevat niin kummallisiin aikoihin, mutta tunnistan kyllä noin 80 prosenttia äänistä, erityisesti mainoksista. Pieni Ashimme, Sari Moilanen, on nykyään joka toisessa mainoksessa. J. Karjalainen, joka tekee kaikki ne matalat miesäänet, äänittää ne Espanjassa ja lähettää mp3-tiedostona tänne Suomeen. Mainokset, kuten radiomainokset, ovat tosi hyviä keikkoja freelance-näyttelijöille.

Pokémonin lisäksi olet dubannut muutakin animea, kuten Liikkuvan linnan Howlin roolin. Miltä se tuntui?

Ranta: Myös Liikkuva linna tehtiin mielestäni liian nopeasti. On pakko myöntää, ettei Howl ollut paras roolini. Siellä oli muutama kohta, joissa tajusin, missä mennään, mutta elokuva on niin… Minulla ei ollut aikaa nähdä sitä etukäteen, vaan menin ihan kylmiltäni studioon, Pekka vain soitti ja kysyi, tulenko tekemään. Muistan, että siinä on huono synkka, mikä harmittaa todella suunnattomasti. Se oli minulle vaikea, koska elokuvan maailma on niin fantastinen ja tarinakin menee niin kummallisilla tasoilla – se olisi pitänyt katsoa moneen otteeseen, jotta olisi ymmärtänyt, millainen hahmo on. Se oli erikoinen kokemus, en ole sataprosenttisen tyytyväinen omaan työhöni, mutta se tehtiin ehkä vähän liian nopeasti. Kävin korjaamassa siitä joitakin repliikkejä ja mietin, olisiko vielä pitänyt ottaa päivä, mutta se on taas tätä. Elokuva on kyllä hieno ja tarina on erikoinen, mutta suoraan sanottuna siihen vähän väsähtääkin, niin että hei, eteenpäin jo! Näin minä koin, kun sitten katsoin sitä. Miyazakilta on minusta parempikin elokuva, tämä ei ehkä kuitenkaan ole se helmi. Tämä ei varmaan ihan vastannut niihin edellisten elokuvien luomiin odotuksiin.

Meitä kyllä huvitti, että olit tehnyt myös Pegasoksen Yu-Gi-Oh! GX:ään.

Ranta: Mitä minä olen tehnyt siihen? En yhtään muista! Olen tehnyt varmaan sataaviittäkymmentä eri sarjaa, en ihan välttämättä muista. Joskushan on tämmöisiä heittoja, olen vaan joku jossain ja studiossa joku saattaa huikata “Vema, tulepas tekemään tämäkin”. En edes muista tätä hahmoa.

Silloin ei ehkä enää ihan jokaista muista kun niitä tekee niin paljon.

Ranta: Ei niin. Joskus näen jotakin telkkarista ja yllätyn “Ai niin, minä olen tuossakin!” ja “Ai olenko minä tehnyt tuonkin…” Eniten tykkään niistä, mistä kukaan ei tunnista minua enää. Monesti kaverit sanovat “Aijai, Veman ässä taas lipsuu telkkarissa!” Että joo, ässästäni kuulee heti! Saan sen kyllä kätkettyä, mutta se on aika hankalaa… Saan muuten korjattua sen ässäni sillä lailla, että yleensä matkalla studiolle istun jossain bussissa ja hoen “Anssi, Känssi, Anssi, Känssi, Anssi…” ja treenaan sen kielen kärjen siihen oikeaan kohtaan ja sitten vähän loivennan aina ässää, niin ei se sitten niin pahasti suhise. Minulla on vähän pehmeä s-kirjain, en mahda sille mitään, mutta kyllä minä sen kovalla työllä saan hävitettyä.

Näittekö koskaan Viva Piñata -sarjaa? (siilin äänellä) Olin siinä se siili, joka aina huutaa! (tavallisella äänellä) Koko päivä tällä soundilla… Se oli niin hauska, se kiukkuinen siili, joka aina ahmii karkkeja ja räjähtelee. Se oli minusta hurmaava, rakastin sitä siiliä! Sitten tykkäsin… Sellaiset, jotka ovat hirveän erilaisia kuin mitä pystyn oikeasti tekemään; esimerkiksi tämä opettaja, (opettajan äänellä) Hello Kittyn opettaja, joka puhuu hiljaa ja kauniisti. (tavallisella äänellä) Se on vielä otettu hyvin läheltä mikrofonia, joten siinä on jännä soundi. Ne ovat jääneet minulle mieleen. Se siili oli hirveä kimittäjä, sen äänen tekeminen oli ihan kauheaa, tulin kotiin ja yskin sahanpurua… En tiedä, huomasitteko, mutta olin välillä myös Maikkarin puheäänenä. “Seuraavaksi kymmenen uutiset”, tein näitäkin välillä, eikä kukaan tiennyt, että se olen minä! Ne on tehty niin ovelasti lähimikillä.

Mainitsit aiemmin, että James on suosikkisi tekemistäsi rooleista. Onko muita erityisen rakkaita?

Ranta: No enhän minä ole isoja elokuvia tehnyt muuta kuin… Kellonsoittaja on rakas, koska se oli ihan ensimmäinen ja minä höhlä tein siellä ihan liian paljon töitä. Hyvä etten hajottanut puoli koppia, kun piti myötäelää. Hahmon törmätessä johonkin en vain kuvitellut törmääväni ja ähissyt, vaan rymistelin siellä ihan pitkin koppia, jotta sain sen oikean äänen.

Egyptin prinssistä tykkään, koska minusta on aika hieno se Jumalan ääni, jonka saimme aikaan. Siinä on minä potenssiin… montakohan kertaa se äänitettiin, tehtiin koneilla sellainen geneerinen ihmeellinen ääni, joka ei ole mies eikä nainen eikä se ole henki vaan se on Jumala, sellainen epätodellinen ääni. Se oli upea sitten kuulla valmiiksi miksattuna, minä vain ihastelin “Aiih, hyvänen aika! Joo, kiva!”

Ja James oli kaverini. Minä olen niin James. Olen just hän, ei mahda mitään.

Onko mitään hahmotyyppiä, jota haluaisit vielä kokeilla?

Ranta: Itse asiassa melkein mikä vain, kunhan voisi tehdä rauhassa ja hyvin. Ei ehkä semmoinen tusinasarja, jossa pitää tehdä 600 replaa päivässä, koska se on aika puuduttavaa. Vaikka toisaalta olisi hyvä palkka, sitten on niin väsynyt. Semmoinen, jossa vähän käytettäisiin aikaa siihen, että saadaan kiinni hahmon luonteesta. Soundilla ei ole väliä, sen haen kyllä, mutta että hahmolla olisi joku selkeä motiivi ja sille tapahtuu jotain… siis ihan näyttelemistä! Olisi ihanaa vielä kerran lähteä tekemään. Vähän olen vihjaillutkin studioille, että mitä jos vanha Vema tulisi vielä tekemään… Sieltä on vastailtu että “hmmm, mietitään”.

Pakko vielä kysyä, että kun Notre Damen kellonsoittajasta tehtiin se surullisenkuuluisa jatko-osa, millaista oli tehdä sitä?

Ranta: Sehän oli pakko tehdä. Minulle soitettiin ja kysyttiin, haluanko tehdä tällaisen B-osan, ja kyllä teen sen mieluummin itse, sen verran on kontrollia, että se on se sama tyyppi. Se elokuva on hirveä ja tarinakin ihan kauhea… Alkuperäinen kai menestyi niin hyvin, että piti tehdä tällainen kamala jatko-osa, ja kyllä minä sitten teen. Jos se olen minä niin se olen minä. Se tehtiin ihan hirveän nopeasti ja hutaisten.

Sentään on hyvä, että jatko-osassa on ainakin samat äänet.

Ranta: Niin on. Minusta on höhlää, että sarjoissakin… en välttämättä halunnut Pokémonista pois. Studio vain päätti, että nyt vähän vaihdellaan, se ei ollut minun päätöksiäni. Olin siitä vähän harmissani, mutta ilostuin, kun sain katsojilta mailia, joissa ihmeteltiin “mitää, mikset sinä ole enää James, nyt on ihan pilalla koko James”. Ja olen vähän samaa mieltä! Mutta studiotkin ovat bisneksiä, ja on niitä luonteita…

Olet dubannut hieman myös näytelmäelokuvia. Miten se eroaa animaatioiden tekemisestä?

Ranta: Siihen on vaikeampi saada synkka, koska ihmisen puhe on erilainen, niitä dubataan hirveän paljon hiljempaa ja lähempää. Niitä näytellään niin kuin oikea ihminen, (holskaten) “piirretyissähän voi mennä minne tahansa…! Ihanaa, kun oltiin täällä, Jessieee yhyhyy!” Niissä mennään ihan hulluksi, mutta ihmisen pitää olla todella aito. Tavallaan tehdään paljon vähemmän kuin luulisi. Koska jo ihmisen ilme kertoo sitä tarinaa, sitä voi tehdä aika blankosti. Ei tarvitse niin viritellä ja olla ihan sekopää. Niitä olen tehnyt aika vähän, mutta muistan muutamia tehneeni.

Tunnistimme sinut ja Harjanteen Samuelin vastikään yhden lastenelokuvan suomiversiosta.

Ranta: Muistan ohjanneeni Samuelia, kun hän oli pieni. Ohjasin Pauli-nimistä sarjaa, ja siinä oli Samuel ja Jon-Jon Geitel. He olivat sellaisia 12-vuotiaita superstaroja, jotka vain tulivat ja paukuttivat! He tekivät tosi paljon töitä, koska oikeista lapsiäänistä oli hirveä pula, joten hehän saivat kaiken. He tulivat koulun jälkeen aina vähän väsyneinä ja sitten syötiin vähän välipalaa, tehtiin töitä ja sitten äiti tuli hakemaan.

Onko suhtautumisesi dubbaamiseen tai animaatioihin muuttunut vuosien varrella?

Ranta: Nostan hattua sille työlle. Piirtämisestähän en tiedä mitään, mutta onhan se ihan järjetöntä, mitä sen eteen on tehty, ja kun näkee, miten se ääniraita tehdään… huh hah heijaa! Ei ihan niin helppoa, jos se tehdään hyvin. Ja kun näkee, miten vakavasti se otetaan Jenkeissä… Tietysti siellä dubbaus on kova bisneskin, koska siellä on isot markkinat, mutta jopa tämä meidän pikku suomidubbimme, Pokémon 2 -elokuva, oli ihan kuumaa kauraa. Sitä miksattiin vanhassa Warnerin studiossa Hollywoodissa ja se miksausnäyttö oli isompi kuin Forum ykkösen ruutu! Ja minä yritän olla siellä että “tämä on ihan normaalia Suomessa…” kun täällä dubataan sellaisella pikkuruudulla. Viisi miestä miksasi elokuvaa lennosta, olin itse siellä lähinnä siksi, koska nauhoitus olisi muuten myöhästynyt. Pauli vain sanoi, että lähdepä viemään tätä Jenkkeihin, ota vähän lomaa ja ole siellä viikko. Ja minä istun miksaushuoneessa ihan tönkkönä, ja koko ajan tullaan kysymään mitä pidin ja minä “Jooo…. suomea voisi vähän korostaa enemmän…” Sitten tulevat kysymään “Haluatteko kahvia, teetä, lihapullia, sämpylää, mitä haluatte?” Koko ajan on joku tuomassa jotain ja tarjoamassa shampanjaa, ja mietin siinä: “…Mä voisin elää näin!”

Sitä suomenkielistä elokuvaa miksattiin viikko. Dubbaustyö on siellä isompi ja tärkeämpi kuin mitä me tajuammekaan. Suomi on pieni markkina-alue, mutta viimeisen päälle hyvin se silti tehtiin.

Millaiseksi koet dubbauksen arvostamisen Suomessa näyttelijöiden keskuudessa?

Ranta: Kaikkihan haluaisivat tehdä sitä. Sinne on valtava tunku, friikkuja on paljon. Kävin itsekin testaamassa, kun Sun Studiolla oli testauspäiviä, joissa testataan muutamiin rooleihin. Siellä olivat ihan kaikki paikalla, kaikki staratkin, en edes kehtaa kertoa, ketkä kaikki siellä kävivät. Jotkut ovat yllättävän hyviä, en tiedä mikä siinä on, ei edes se soundipolitiikka vaan jotenkin se, miten he saavat sen istumaan. Jotkut yllättivät, koska olivat vain ihan sikahyviä, ja jotkut taas… Luulisi, että olisivat ihan älyttömän hyviä, mutta se ei vain jotenkin syty. Se on hyvin jännää. Tunnen monia, jotka tekevät tosi paljon ja tekevät yhä, kun aika antaa periksi, tekevät ylpeydellä ja hyvin… Kyllä näyttelijät arvostavat, Näyttelijäliitto tekeekin juuri nyt sitä kyselyä palkkausasiaan liittyen. Siinä hahmotellaan, pitäisikö palkkoihin saada joku standardi, ettei lähdetä paukuttamaan mitä sattuu. Pidettäisiin vähän tasoa yllä näyttelijöidenkin puolesta, ettei ihan tarvitsisi nolata itseään ja hyvää sarjaa. Sitten taistellaan vaan näiden TV-yhtiöiden kanssa, että älkää teettäkö ihan kamalan kakkelia. Lapsia pitää arvostaa. Lehtosaari oli siitä hyvä, että hän oli sitä mieltä, että tehdään hyvin, tehtiinpä kenelle tahansa.

Myös Markus Bäckman mainitsi, että joillakuilla dubbaus luonnistuu heti ja toiset eivät ehkä pääse siitä jyvälle.

Ranta: Niin, se on jännä…. Luulen, että minulla kävi vähän tuuri. Jotenkin vain tajusin, miten repliikki rytmitetään ja saadaan istumaan kuvaan. Se on kuitenkin aika tärkeää, koska dubbaus on pohjimmiltaan jäljittelyä. Minusta tuli aika hyvä teknisesti.

Työhön tarvitaan myös rohkeutta tehdä omaa kautta. Jotkut jännittävät jopa itse tilannetta, koska se on aika stressaavaa. Muistan itsekin ajan, kun mietti, koska pitää lähteä, kun numerot pyörivät edessä ja ne lukee kässärissä – nykyään kässärit ovat tosin tietokoneella. Siinä pitää todella rohkeasti lähteä tuuttaamaan ja tekemään hahmoa. Ja kun ei voi käyttää tuntia kymmeneen repliikkiin, kyllä se 40-50 pitää pystyä heittämään, että siinä on mitään järkeä.

Dubbauksessa on siis myös se tekninen puoli, josta tykkäsin tosi paljon, ja kun Jamesiakin tehtiin… Ennätykseni on 1600 repliikkiä päivässä. Ne oli pakko tehdä yhdessä päivässä, koska nauhat olivat lähdössä. Ja kyllähän olin sen jälkeen väsynyt… mutta ne tuli tehtyä. Olin jo jossain kahdeksansadan kohdalla ihan kuutamolla. Käytiin sitten MacDonalds’issa ja minulle ostettiin vähän lohtuhampurilaista…

Mikä dubbaamisessa on kaikkein kivointa?

Ranta: Ne flow-hetket, kun itsellekin oikeasti alkaa tulla se tunnetaso, ja itsekin on siinä kuvassa. Tietää kuitenkin, että tekee töitä, mutta rupeaa itkettämään tai naurattamaan, ja sitten homma vain lähtee semmoiseen jännään lentoon. Tajuaa, että tämä on nyt juuri tuo tyyppi ja että mitä se hakee. Eihän piirretty hahmo ajattele yksi yhteen niin kuin ei ihminenkään, siellä alla on aina joku toinen tarina. Kun sen tajuaa ja tulee näitä, että 50 repliikkiä menee ihan heittämällä, studiossakin ollaan ihan “Aaah, mitä tapahtuu, jatka, jatka!” Ja ne jopa kuuluvat niistä sarjoistakin, että nyt on mennyt lennossa 50 repliikkiä pysäyttämättä kertaakaan, ei yhtään takaisinottoa. Sen jälkeen on aina ihan poikki! On ihan “Mitä tapahtui? Kahvia, tupakkaa!” Semmoinen myötäeläminen, että on jotenkin siinä. Se oli ihaninta, ja onhan ne hienoja tarinoita.

Afureko kiittää Vemaa haastattelusta ja kaikista nostalgisista roolisuorituksista! Sekä seuraavasta parhaudesta:

Explore posts in the same categories: Lööpissä

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

16 kommenttia : “Lööpissä: ”Vaan tähdet ja galaksit kuningatarten!””


  1. Ihanaa Afureko ihanaa! Ehkä yksi parhaista ja hauskimmista haastatteluista mitä olen teiltä lukenut. Veli-Matti Ranta on ihan huippu! Ehdottomasti yksi lemppareistani suomen dubbaajista. Ja ikuisesti James. : D

  2. Kati Says:

    Kiitos teille kaikille elämäni hauskimmasta kaakao-/kahvihetkestä! Otetaan joskus uusiksi 😉 Kiva että saitte tämän näin nopeasti kirjoitettua tänne. Ehdottomasti paras ja hauskin haastattelu tähän mennessä, kaikki kunnia Velimatille kun innostui niin hulvattomia juttuja meille kertomaan! En voi enää koskaan katsoa Egyptin prinssiä kuvittelematta sitä rooliluetteloa josta Sillanpään nimi on vedetty yli roikkumassa Veman vessan seinällä… 😀 Loistavan videon muuten väsäsitte mahtavien terveisten tueksi, ihan parhautta! Velimatti Ranta on kyllä ainoa oikea James!

    Vema, jos satut tätä lukemaan niin suuret kiitokset vielä kerran ihanasta ja innostavasta haastattelusta! Ja tietysti kaikista mahtavista rooleista joita olet tehnyt vuosien varrella. Olet aina ollut yksi ehdottomista lemppareistani suomalaisista dubbaajista ja pisteet räjähtivät tämän haastattelun myötä, kun näytit miten kiva tyyppi löytyy noin ihanan äänen takaa. 🙂 Toivottavasti pääset vielä joskus tekemään jotain dubbauksia!

  3. akuma Says:

    Jes näit on lisää, nää teidän haastattelut on ihan mahtavia ja saanut mut innostumaan ääninäyttelystä enemmänkin kuin vaan ”hei, se on sen ääni!” tasolla ja oon kade että näätte näitä taitureita 🙂 Vema on paras, toi video loi kauheen nostalgia-nyyhkyn :3

  4. anifriend Says:

    Velimatti Ranta todellakin ON James, ja kaikkein paras. Joskus tosi kauan sitten tehtiin kaverin kanssa pikku vertailu jossa todettiin että japanilainen James on ehkä enemmän sellainen tosipahishenkinen, amerikkalainen James taas on vähän liian höpsö, mutta suomalainen James on just tasapainossa niiden kahden ääripään välilä, eli täydellinen, sopivasti tunteikas, pikkuisen höhlä pahis! 😀

    Kiitän tässä samalla muumiluennostanne Traconissa, Desucon Frostbiten animedubbausluennon olen katsonut aiemmin YouTubesta ja sen jälkeen vähän harmitti etten ollut mennyt paikan päälle kokemaan sitä, joten kun sain tietää että pidätte muumipiirretystä luennon niin mielenkiinnolla tulin seuraamaan, ja se oli sitten niin mahtisetti (hyvin rakennettu, sekä asiapitoinen että viihdyttävä paketti), että innolla odotan tulevia coniohjelmianne ja luen jatkossa blogianne, vähän harmittaa etten ole sitäkään aiemmin tehnyt kun en ole ollut kovin kiinnostunut blogeista ylipäätään, vaikka pystyyhän näitä hyvin jälkikäteenkin tutkiskelemaan.

  5. kiikk Says:

    Yksi parhaista haastatteluistanne, kiitos tästä niin Rannalle kuin teillekkin!

    Ihanaa lukea kun joku on oikeasti kiinnostunut ja innostunut siitä mitä tekee, osa haastateltavistanne on välillä ollut vähän ”no tulihan sellaista väkisellä joskus tehtyä”.. Hauska muuten kun mainitsee tuon ”Plagues/Vitsaukset” laulusuorituksensa, kuuntelen sitä välillä ihan vain sen vuoksi että ”kun se Velimatti Ranta vetää siinä paremmin kuin koskaan!”

    Ranta ON JAMES, en ymmärrä mitä kuraa siellä tapahtui kun se toinen ääni on niin huono, Ranta oli täydellinen valinta! Suosikkini Pokemonin äänistä, aivan loistava.. Myydäänkö Pokemon 1 -tuotantokautta missään, haluan:D

  6. Paula Laine Says:

    Kiitos haastatelusta! Piti käydä Youtubestä kuuntelemassa Vitsaukset ja Pokemonin ykköskauden suomidupin lohkaisuja.

    Oli kiinnostavaa oppia että Ranta oli ohjanut Pokemon 2-elokuvan suomidupin. Kakkosleffa onkin lempparini kolmestä ensimmäisestä Pokemon-elokuvista.

    Ranta ON James, muut suominäyttelijät eivät pääse lähellekään Rannan upeaata suoritusta.

    – Biruka


  7. Ah, Ihanaa Afureko ja Veli-Matti Ranta, olipas hauskaa lukea tämä ja kuulla dubbaustaustoja.

    Jos Ranta satut lukemaan tämän, niin pakko sanoa että minusta on aivan ihanaa kuulla että nautit Jamesin esittämisestä niin kovasti :3 Olisi hauskaa jos dubbaisit Pokémonia vieläkin. [Tosin nykyään RR on luonteeltaan hiukan erilainen kuin alkuaikoina, vakavampi.] Mutta olisi muutenkin ihanaa kuulla sinua joissakin dubeissa, olet hurmaava!~

    Ja Afureko aaah ❤ Nämä haastattelut on niin ihania, lisää vain~ Muusta poképorukasta, sekä vanhasta että uudemmasta, olisi hauska kuulla lisää!


  8. Ai niin, piti vielä mainita, tunnen ”s-tuskasi” : D Minullakin on hiukan persoonallinen s-kirjain, niin pitää aina välillä muistuttaa itseä mille kohdille se s-kirjain osuu. Mutta nykyään osaan sanoa sen jo paremmin, jee!

    Mutta toivotan sinulle hyvää jatkoa, ja olisi mahtavaa kuulla sinut vielä dubbauspiireissä!


  9. Aaah, ihana haastattelu, kiitos tästä! ❤ On aina tosi kiva kuulla näyttelijöistä äänen takana~

    Pokémon tosiaan oli kivointa kuunneltavaa ihan ensimmäisen näyttelijäkaartin aikaan. Muistan pettyneeni pahasti silloin naperona, kun Jamesin ääni vaihtui koko ajan, eikä kukaan ylettänyt Rannan tasolle. Jotenkin näyttelijöiden vaihtuessa myös tunnelma muuttui, ja se alkujaksojen hauskuus katosi.

    Tabaluga on toinen sarja, jota tuijottelin paljon nuorempana. Aivan ihanaa, että Juniori pyörittää näitä vanhempia sarjoja aina välillä telkkarissa! Näistä uudemmista lastenohjelmista vain puuttuu se jokin, joka tekee vanhoista sarjoista niin miellyttäviä. Lieneekö kyseessä sitten nostalgia, vai tekninen puoli, en tiedä.

    Rannalle vielä kiitos hauskasta haastattelusta ja ikimuistoisista roolisuorituksista! Toivottavasti pääset vielä dubbaamaan jotain tulevaisuudessa!

  10. Garo Says:

    Sattuipas mukavasti kun löysin tämän blogin. Ääninäyttely on jo pitkään kiehtonut ja varsinkin nämä ihmiset äänten takana.

    Oli muuten todella mukavaa luettavaa tuo, että näyttelijät itse arvostavat dubbaustyötä kovasti. Minulla on aina ollut sellainen käsitys, että ammattipiireissä dubbausta saatettaisiin Suomessa katsoa vähän kieroon, mutta onneksi näin ei ole.

    Muutenkin ihan mahtava haastattelu kaikkine pikku anekdootteineen; ”rapeat pikamakaronit” nauratti =D
    Hauskaa että James on Velimatin suosikkirooli, sillä miehen ääni istuu hahmolle kuin nenä päähän ja muistan vieläkin kuinka minua harmitti kun ääninäyttelijä vaihtui.

    Terveiset Velimatille ja blogin ylläpitäjille. Olette ihania ihmisiä.


  11. Ei jestas, mä muistan jutun tuosta Sipoon saaristosta! Taisi olla Pokemonin ykköselokuvassa… Hieno haastattelu!


  12. […] tapasi pari kuukautta sitten Mooseksen suomiäänen Velimatti Rannan, ja haastattelussaan hän kertoi, että elokuvaa dubatessa juuri tätä viimeistä huokaisua oli nauhoitettu pienen […]


  13. […] Ranta mainitsi, että Näyttelijäliitolla on ollut puhetta standardin luomisesta. Hyvät sarjat menevät […]


  14. […] Velimatti ”Vema” Ranta löysi todella koskettavasti Quasimodon sisältään. Vema on niitä, jotka pääsevät hahmoon kunnolla sisälle, kun ovat tutustuneet koko tarinaan. Tehtyämme Howlin roolin Liikkuvaan linnaan tiesin, että Vema pystyy parempaan. Näytin hänelle koko elokuvan dubattuna ja hän ymmärsi heti, missä kohtaa oli tapahtunut ajatusvirhe ja oli suoraan sanoen hyvin järkyttynyt suorituksestaan. Rooli ei alkujaankaan ollut helppo. Teimme kaikki replat uudestaan, kunnes olimme tyytyväisiä. Ja sen leffan jälkeen Ghibli ilmoitti meille, ettei suomalaisten tarvitse enää testata. […]

  15. Siiseli Says:

    Voi mä muistan, ku Vema ei yhtäkkiä ollutkaan enää James ja kuinka kova itku siitä tuli. Ja mä luulin koko ajan, että Vema oli ite lähteny, mutta se olikin studio, joka vaihtoi :O @!&%$%£:n urpot.

    Lähden mukaan tähän Veman ylistämiskerhoon. Ja tunnustan tirauttaneeni muutaman onnen kyyneleen tätä lukiessani. Ihanaa lukea siitä, kuinka joku on saanut tehdä noin kivaa työtä ja nauttinut siitä. Kiitos Quasista, Mooseksesta ja muista rooleista ja erityisesti Jamesista. Se rooli oli ilmiselvästi tehty vain ja ainoastaan sulle.

    Kiitos Afureko hyvästä haastattelusta. Ihanaa, että jolle kulle muullekin kuin vain itselle, suomiduppaus on näin rakas aihe.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: