Hanna-Barberan seikkailusarja Jonny Questissa päähenkilön toverina häärii hänen adoptioveljensä, intialaissyntyinen Hadji. 60-luvulla ei korrektiudesta ollut niin väliksi, vaan alati turbaaniin ja nehrutakkiin pukeutunut Hadji puhui tyypillisellä intialaiskorostuksella ja käytti yliluonnollisia kykyjä käärmeenlumoamisesta köysitemppuihin taikasanoilla ”Sim sim salabim”. Nimikään ei ole oikea intialainen nimi.
90-lukulaisessa uusintaversiossa The Real Adventures of Jonny Quest haettiin realistisempaa otetta ja Hadjinkin poppakikkojen tilalle tuli tietokonevelhous. Harmi kyllä turbaanista ja korostuksesta ei luovuttu – ja se tietokoneen värkkäilykin osui omaan nilkkaan, kun ulkoistusbuumin myötä syntyi stereotypia intialaisnörtistä.
Kaikki muistaa Hadjin!
Dubbaus sujuvalla suomella olisi pelastanut paljon, mutta ei. Jarkko Tamminen tekee roolin kammottavan överillä aksentilla, joka kuulostaa suomen kielessä entistä typerämmältä. ”Miten Intian valtio antaa sinun enää elää?” kuten Pekka Lehtosaari aikanaan suoritusta kommentoi Fanfestin paneelissa.
Erityisesti rassaa se, että Hadji on asunut ikänsä Yhdysvalloissa – luulisi, ettei syntyperä näkyisi niin selvästi puheesta ja vaatteista. On hienoa, että näin suuressa sankariroolissa on intialaislähtöinen heppu, mutta kun 90-luvun sarja nimenomaan tavoitteli realismia, se olisi saanut tehdä hahmosta vielä roimasti vähemmän stereotyyppisen. Ja sitten kakkoskausi halusi lähemmäs alkuperäissarjaa ja antoi Hadjille telekineettisiä kykyjä. Edistystä!
Näissä kiusaantuneissa merkeissä Afurekon joulukalenteri päättyy. Sisarukset kiittävät ja toivottavat rauhallisia pyhiä kaikille lukijoille!
Tässäkin kalenterissa on jo pariin otteeseen mainittu länsimaisten elokuvien taipumus erotella sankarit roistoista aksenttien avulla – sijoittui teos minne tahansa, pahikset haastelevat hämmästyttävän usein englantilaisittain. Eivätkä todellakaan miten tahansa englantilaisittain, vaan mitä tyylitellyimmin ja huolitelluimmin, kuten huippuyliopistojen kasvatit ainakin. Ilmiö tunnetaan erityisesti Hollywood-elokuvista, mutta on myös animaatioiden pitkäaikainen vitsaus.
Montako brittihienostelijaa löydät?
Joskus hahmon tausta tukee englantilaista korostusta, kuten Pocahontasin Radcliffen (David Ogden Stiers) tapauksessa ja Jackie Chan seikkailee -sarjassa, jossa rikollispomo Valmont (Julian Sands) todella on kotoisin Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja ylpeilee sillä. Useammin korostus kuitenkin päätyy pahikselle etnisyydestä huolimatta. Disney on suorastaan erikoistunut ilmiöön: muun muassa Viidakkokirjan Shere Khan (George Sanders), Aladdinin Jafar (Jonathan Freeman) ja Notre-Damen kellonsoittajan Frollo (Tony Jay) puhuvat kaikki englantilaisittain miljööstään huolimatta, ja Leijonakuninkaan Scar (Jeremy Irons) on afrikkalaisen leijonaperheen ainoa britti.
Osaavat sitä kuitenkin muutkin studiot. Baltossa brittiaksentti on tietysti pöyhkeällä siperianhusky Steelellä (Jim Cummings). Egyptin prinssissä heprealaisia esittävät amerikkalaiset, kun taas antagonistisia egyptiläisiä britit (mm. Ralph Fiennes). Viidessä legendassa ensemblesta löytyy useita eri aksentteja, mutta ainoa englantilaisvahvistus on paha Pitch Black (Jude Law). Joskus jopa Englantiin sijoittuvissa elokuvissa amerikkalaisittain puhelevat sankarit niskuroivat hienostelevaa brittiroistoa vastaan, kuten esimerkiksi Taikamiekassa, jossa Ruber-lurjuksen (Gary Oldman) lisäksi hahmokaartissa on sentään pari muutakin englantilaista.
Syy brittien riistämiseen pahisrintamalla lienee se, että huoliteltu puhetapa yhdistetään yleisesti ylästatukseen. Itsevarmuus ja alentuvuus tulevat hahmoon kuin itsestään, kun tämä ilmaisee itseään tyylikkäin sanankääntein. Kuten lähes aina, ilmiselvyyttä vastaan näytteleminen synnyttää voimakkaamman tehosteen. Kaunistellen ja hyvästä sosiaalisesta asemasta kielivällä aksentilla puhuva roisto tuntuu paljon julmemmalta, älykkäämmältä ja uhkaavammalta kuin holtittomasti raivoava öykkäri tai taulapää, joka ei älyä peitellä pahoja aikeitaan. Siksi roistoille päätyykin lähes aina yläluokkainen puheenparsi eikä esimerkiksi työnväenluokan murre. (Disneyn Pinocchiossa nukkepojan kaappaava ajuri puhuu cockney-murteella, eikä hänen pahuudestaan muutenkaan voisi erehtyä.)
Brittipahis on niin yleinen tropee, että englantilaiset vitsailevat siitä itsekin. Muun muassa tässä Jaguar 2014 Super Bowl -mainoksessa, jossa herrat sir Ben Kingsley, Tom Hiddleston ja Mark Strong ottavat ilon irti kliseestä.
Monesta animesta löytyy sivuhahmo, joka on sekä letkeä että temperamenttinen, vilkkaan huoleton ja ehkä vähän hölmö – ja usein juuri tämä hahmo puhuu vahvalla Kansain murteella. Honshun saaren lounaisosassa sijaitsevan läänin asukkaat tunnetaan rentoudestaan ja välittömyydestään pääkapunkilaisiin verrattuna. Kansai koostuu seitsemästä prefektuurista, joiden välillä on omat murre-eronsa, mutta usein puhutaan yleisesti kansain murteesta eli kansai-benistä. Yleisimmin animen kansailaiset ovat kotoisin Oosakasta ja Kiotosta.
Kansaissa asuu hienoja ihmisiä.
Omaleimaisen sanaston lisäksi Kansai-benin tunnusmerkkejä ovat pitkät yhteensulaneet vokaalit ja joidenkin konsonanttien korvautuminen pehmeämmillä äänteillä, kuten s:n vaihtuminen h:ksi sanassa san (han) ja da-tavun muuttuminen ya’ksi. Laulavassa murteessa äänenkorkeus tapaa vaihdella paljon. Tavallisimmin kuultavaan Tokion murteeseen verrattuna söpö Kansai-ben todella kuulostaa huolettomalta ja tuttavalliselta, ja useimmat sitä käyttävät hahmot tukevat mielikuvaa.
Muun muassa Yakitate!! Japanin Kawachia (Sakaguchi Shuuhei), Neon Genesis Evangelionin Toujia (Seki Tomokazu) ja Fushigi Yuugin Tasukia (Kanna Nobutoshi) yhdistää paitsi murre myös lyhyt pinna ja jääräpäisyys. Salapoliisi Conanin oosakalaisetsivä Heiji (Horikawa Ryou) ja paras ystävänsä Kazuha (Miyamura Yuuko) ovat teräväpäisiä mutta päähenkilöä letkeämpiä ja hauskanpitoa rakastavia. Tosin romantiikan puolella Heiji on yhtä tolvana kuin monet murreserkkunsa. Kansai-benillä leikitellään paljon, ja se lienee yleisin animessa esiintyvä ei-tokiolainen puhetapa. Se ei myöskään ole vain sivuhenkilöiden yksinoikeus: Azumanga Daioo’n ja Gakuen Alicen päähenkilöt erottuvat murteillaan, ja Lovely Complexissa kaikki puhuvat samaa murretta, koska sarja sijoittuu Oosakaan.
Jotkut ääninäyttelijät esittävät usein kansai-benillä puhuvia hahmoja. Muun muassa syntyperäiset oosakalaiset Hisakawa Aya (Sailor Moonin Ami, CardCaptor Sakuran Kero), Onosaka Masaya (Angelic Layerin Icchan, Bleachin Hirako) ja Horikawa Ryou (Salapoliisi Conanin Heiji, GS Mikamin Yokoshima, Kizunan Kai) ovat näytelleet monia rooleja kotiseutunsa murteella.
Dubbauksissa ilmiselvä murrevastaavuus ei aina ratkaise, vaan monet tekijät vaikuttavat elokuvatuotantoon. Hyvä esimerkki on Karvakamut-elokuvan roikkuposkinen Mäntylä-orava, joka jengeineen puolustaa ärhäkästi reviiriään.
Alkuperäisversiossa hahmon nimi on McSquizzy, jonka paksun ylämaalaiskorostuksen tekee skoteista skotein Billy Connolly. Skotlantilaisuus käy ilmi paitsi puheesta myös luonteenpiirteistä, sillä Mäntylä on stereotyyppisen raivopäinen ja pihi.
Ärtyisä orava ei hevin luovu puistaan.
Suomenkielisessä versiossa Mäntylä haasteleekin Tampereen murretta Heikki Silvennoisen äänellä. Ratkaisu on hieman hämmentävä: skottisaituutta olisi vastannut paremmin laihialainen itaruus, ja eteläpohjalaiset häjyt olisivat täyttäneet myös toisen stereotypian väkivaltaisuudesta. Elokuvan levittäjät halusivat kuitenkin rooliin ennemmin Connollyn kaltaisen vahvan koomikon kuin suomalaisvastineen skottiaksentille. Silvennoinen siis päätyi osaan ja tekeekin oikein hyvää jälkeä.
Tokyo ESP -animessa yliluonnollisilla voimilla varustetut übermenschit mättävät toisiaan turpaan. Tyypillisesti ihmiskunnan puolta pitää piskuinen joukko väärinymmärrettyjä supervoimaisia, kun taas pahiksen puolella väkeä riittää. Yksi pahan Professorin palkkaamista kätyreistä on kiinatar Lin Lianjie, joka supervoimiensa lisäksi on suvereeni kamppailulajien taitaja, kuten kiinalaishahmot animessa – ja länsimaisessakin mediassa – usein ovat.
Punatukkainen Lin erottuu paitsi aksentillaan, myös kokomustilla silmillään.
Linin rooli on pieni, eikä hänen etnisyytensä ole sarjassa missään erikoisasemassa. Monien muiden Professorin värväämien lailla hänen elämänsä ei ole ruusuilla tanssimista: työnantaja painostaa häntä myymään itseään ravintolansa asiakkaille ja rankaisee häntä julmasti kieltäytymisestä. Ulkomaalaistausta korostaa Linin elämän kovuutta; hän on huonossa asemassa vieraassa maassa ja vieraassa kulttuurissa, joten Professorin tarjous paremmasta elämästä vallan kahvassa varmasti houkuttaa.
Hahmon ensiesiintymisessä Linin ääninäyttelijä Matsuoka Yuki haastaa hyvin autenttiselta kuulostavaa kiinaa, ja myöhemminkin sarjassa hahmolla on selvästi muista erottuva aksentti. Linin puhetapa kuulostaa ennemminkin joltain kummalliselta japanin murteelta kuin vierasperäiseltä korostukselta, mutta kiinaa osaamattomina on paha tuomita. Matsuokan korostus on melko rohkea, sillä puhe on paikoin melko epäselvääkin. Aksenttia määrittävät pehmeät konsonantit ja oudoiksi muuntuvat sijapäätteet. On erikoista, että mitättömässä osassa olevalla hahmolla on selkeä aksentti, jonka eteen näyttelijä on selvästi nähnyt vaivaa. Ainoana ei-japanilaisena hahmona Lin kuitenkin tuo kaivattua vaihtelua Tokyo ESP:in henkilögalleriaan.
Eilisessä luukussa esiteltiin ulkomaalainen animehahmo, jota näytteli japanilainen. Tänään taas on vuorossa ulkomaalainen animehahmo, jota myös näyttelee ehta ulkomaalainen.
Studio Ghiblin Tuuli nousee -elokuvassa päähenkilö Jirou tapaa hotellissa hupsun ulkomaalaisen miehen, joka on kovin mieltynyt vesikrassiin. Hän on silmiinpistävän erilainen elokuvan japanilaisiin hahmoihin verrattuna: hänellä on oudot käytöstavat, suuret siniset silmät, iso nenä ja hän puhuu japania huvittavasti korostaen.
Vesikrassimies näkee sieluusi.
Vesikrassimies on kalenterissa esitellyistä hahmoista poikkeuksellisen mystinen. Elokuvan tekijät eivät ole halunneet ilmaista, mistä hahmo on peräisin – jopa hänen nimensä jätetään hämärän peittoon. Jotain miehen taustasta on kuitenkin pääteltävissä. Vesikrassimies tuntee selvästi Saksan hyvin ja myös puhuu saksaa sujuvasti. Suuri nenä saattaa olla myös stereotyyppinen viittaus juutalaisuuteen, mikä voi käydä järkeen, sillä mies on paennut Japaniin alkavaa toista maailmansotaa.
Vesikrassimiehelle antaa äänen amerikkalainen Steve Alpert, entinen Ghiblin johtokunnan jäsen. Huomio kiinnittyy nurinkurisen painotuksen tai oudon ääntämyksen sijaan puheen hyvin simppeliin rakenteeseen. Hahmon repliikit ovat lyhyitä ja hän sanoo sanat verraten hitaasti. Alpert on selvästi asunut Japanissa pitkään, sillä hän osaa lausua hyvin ymmärrettävää japania. Hän ei tee rooliin mitään tiettyä aksenttia, jottei hahmon alkuperää pystyisi päättelemään puheesta. Elokuvan suomiversioon omalaatuista puhetapaa ei ole otettu, vaan näyttelijä Jukka Voutilainen puhuu roolissa ihan normisuomea.
Useimmat animen ulkomaalaisstereotypiat ovat amerikkalaisia, mutta muistakin maista Japaniin eksyneitä näkee silloin tällöin. Samurai Champloon 6. jaksossa tavataan hollantilaismies, joka on saapunut Japaniin nähtyään japanilaista homoeroottista taidetta. Itseään Joujiksi kutsuva mies uskookin Japanin suhtautuvan poikkeuksellisen suopeasti homoseksuaalisuuteen, ja haluaisi käydä itsekin japanilaisesta.
Pitkä, sinisilmäinen punapää haluaisi olla samurai.
Joujin veikeän aksentin takana on ääninäyttelijä Ootsuka Houchuu. Vaikka Ootsuka leikittelee erityisesti väärien tavujen painottamisella, korostus poikkeaa selvästi tavallisimmin kuultavasta jenkkiaksentista, sillä painotuksilla ei tunnu olevan erityistä johdonmukaisuutta. Luultavasti puheenparren on tarkoitus kuulostaa mahdollisimman erikoiselta. Joujin aksentti on myös paljon räikeämpi kuin esimerkiksi kolmosluukussa kuultu vähäeleisempi korostus. Vaikka sanojen paino on milloin missäkin ja jotkut vokaalit hieman vääristyvät, ei Joujin puheessa kuitenkaan esiinny mitään sellaisia äänteitä, jotka eivät kuuluisi japanin kieleen. Ulkomaalaisia esittääkin animessa yleensä japanilaisseiyuu varmaankin siksi, että puheesta saisi aksentista huolimatta hyvin selvää.
Harvoin animessa kuulee oikeasti vieraskielisiä näyttelijöitä, ja he ovat yleensä rooleissa, jotka eivät puhu japania. Näin on myös Samurai Champloossa, jossa erästä vain hollantia puhuvaa hahmoa esittää Johannes de Mos. Myös Ootsukalla on muutama hollanninkielinen repliikki, joista hän selviää kunnialla – erityisen hyvin hän onnistuu siinä, että hän näyttelee tunteet vahvasti myös vieraan kielen läpi.
Jouji paljastuu olevan todellisuudessa Itä-Intian kauppakomppanian päällikkö. Hahmo perustuu löyhästi todelliseen historialliseen henkilöön, Isaac Titsinghiin, joskin hänen yaoi-fanipoikuutensa lienee sarjan tekijöiden tulkintaa.
Disneylle tyypillisesti Afrikan savanneille sijoittuvan Leijonakuninkaan päähenkilöt puhuvat amerikkalaisittain ja antagonisti hienostuneesti brittikorostuksella. Hupsutteleva mutta viisas Rafiki on elokuvan ainoa hahmo, joka puhuu afrikkalaisittain – vaikkei aksentti edes ole oikea. Vaikka Rafiki on todella positiivinen hahmo, herää pieni epämukavuus ajatuksesta, että puolihöperö, rölläävä poppa-apina on ainoa Afrikan-edustus Leijonakuninkaan hahmokaartissa.
Viisas mandrillitietäjä neuvoo Simbaa.
Alkuperäisen roolin tekee periamerikkalainen näyttelijä Robert Guillaume, joka lausuu repliikkinsä verrattain geneerisesti murtaen – rullaavat ärrät ja vokaalien korostuminen tuntuvat olevan epämääräisten korostusten peruskalustoa. Guillaume on kertonut, ettei aksentti varsinaisesti perustu todellisuuteen, vaikka siinä hänen mukaansa on ainakin kehnon jamaikalaismurteen piirteitä. Kenties erottuvalla puhetavalla ei olla edes pyritty etniseen vaihtelevuuteen, vaan sillä on vain haluttu korostaa Rafikin erakkoluonnetta.
Suomenkielisessä dubbauksessa Rafikin äänenä on marokkolaissyntyinen akrobaatti Langry Abdeslam Chellaf. Hänen aksenttinsa on täysin aito eikä lainkaan ylikorostunut. Chellafin tausta kuuluu lähinnä diftongeissa ja pienissä painotuseroissa, eikä kuuluvampaa murretta ole ollut mitään tarvetta keksiä. Suomenkielisen Rafikin aksentti lisää hänen sympaattisuuttaan ja ainutlaatuisuuttaan kuten alkuperäisessäkin, mutta mukana on myös kunnioittavalta tuntuvaa autenttisuutta. Chellafin upean ilmeikäs ääni ja näyttelijäsuoritus sopivat Rafikille täydellisesti ja hän tuo rooliin paljon enemmänkin kuin aidon afrikkalaistaustan.
Pat Buttram oli näyttelijä, joka teki aikanaan sivuhahmoja useisiin Disney-elokuviin. Buttram oli kotoisin Alabamasta ja sikäläinen rento korostus kuuluu vahvasti hänen äänirooleissaankin, vaikka niistä läheskään kaikki eivät ole amerikkalaisia.
Alabamalaisuuteen liitetään Amerikassa perinteisesti mielikuva huvittavasta ja hieman takapajuisesta, mutta hyväsydämisestä maalaisväestä. Selvästi erottuva murre kertookin Buttramin hahmoista yleensä jotain muuta kuin kotipaikan. Ranskaan sijoittuvassa Aristokateissa hän esitti Napoleonia, toista maalla elävistä koirista, joiden tarkoitus on lähinnä toimia koomisina sivuhahmoina (vaikka ne tietämättään pelastavat Herttuattaren pentuineen ilkeältä Edgarilta). Buttram oli myös Englantiin sijoittuvan Robin Hoodin ilkeä mutta hidasälyinen Nottinghamin sheriffi. Pelastuspartio Bernard ja Bianca -elokuvassa hän antoi äänen rentoakin rennommalle Lukelle, Topissa ja Tessussa taas yrmeälle ja simppelille metsästyskoira Pösölle.
Hyväntuulinen Luke auttaa pääkaksikkoa elokuvassa Pelastuspartio Bernard ja Bianca.
Animaatiota ja live actionia yhdistelevässä Who Framed Roger Rabbit -elokuvassa Buttram oli yksi puhuvista luodeista, jotka Eddie Valiant oli saanut lahjaksi Viiksi-Vallulta. Elokuvan piirroshahmot ovat hyvin kärjistettyjä, jotta ne erottuisivat selkeästi oikeista ihmishahmoista. Tämän vuoksi Buttramin leveä alabamalaismurre sopii hienosti hyväntuuliselle luodille, joka on selvästi saanut vaikutteita Villistä lännestä.
Buttramin viimeiseksi äänirooliksi jäi ensimmäinen Hopon poppoo -elokuva, jossa Hessu raahaa Max-poikansa väkisin eeppiselle kesäreissulle. He pysähtyvät ensimmäiseksi rähjäisessä pussirottateemapuistossa, jonka perustajaa Buttram esitti, tutulla alabamalaiskorostuksella tietenkin. Buttram menehtyi kun Hopon poppoo oli vielä työn alla, ja tekijät omistivatkin elokuvan hänelle, kun se valmistui vuotta myöhemmin.
Afureko
Myy
Cilla
Nita
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: