Arkisto kohteelle joulukuu 2014

Lunta tupaan!

joulukuu 31, 2014

Jo jokin aika sitten Valitsen sinut! -musikaali haastoi Afurekon tekemään ALS Ice Bucket Challenge -videon. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan…

Kiitokset editoinnista Runolle ja videoinnista Viljalle! Sisarukset toivottavat kaikille hyvää ja hauskaa uutta vuotta ääninäyttelijöiden parissa!

Syrämmeeni joulun teen: luukku 24

joulukuu 24, 2014

Hanna-Barberan seikkailusarja Jonny Questissa päähenkilön toverina häärii hänen adoptioveljensä, intialaissyntyinen Hadji. 60-luvulla ei korrektiudesta ollut niin väliksi, vaan alati turbaaniin ja nehrutakkiin pukeutunut Hadji puhui tyypillisellä intialaiskorostuksella ja käytti yliluonnollisia kykyjä käärmeenlumoamisesta köysitemppuihin taikasanoilla ”Sim sim salabim”. Nimikään ei ole oikea intialainen nimi.

90-lukulaisessa uusintaversiossa The Real Adventures of Jonny Quest haettiin realistisempaa otetta ja Hadjinkin poppakikkojen tilalle tuli tietokonevelhous. Harmi kyllä turbaanista ja korostuksesta ei luovuttu – ja se tietokoneen värkkäilykin osui omaan nilkkaan, kun ulkoistusbuumin myötä syntyi stereotypia intialaisnörtistä.

Kaikki muistaa Hadjin!

Dubbaus sujuvalla suomella olisi pelastanut paljon, mutta ei. Jarkko Tamminen tekee roolin kammottavan överillä aksentilla, joka kuulostaa suomen kielessä entistä typerämmältä. ”Miten Intian valtio antaa sinun enää elää?” kuten Pekka Lehtosaari aikanaan suoritusta kommentoi Fanfestin paneelissa.

Erityisesti rassaa se, että Hadji on asunut ikänsä Yhdysvalloissa – luulisi, ettei syntyperä näkyisi niin selvästi puheesta ja vaatteista. On hienoa, että näin suuressa sankariroolissa on intialaislähtöinen heppu, mutta kun 90-luvun sarja nimenomaan tavoitteli realismia, se olisi saanut tehdä hahmosta vielä roimasti vähemmän stereotyyppisen. Ja sitten kakkoskausi halusi lähemmäs alkuperäissarjaa ja antoi Hadjille telekineettisiä kykyjä. Edistystä!

Näissä kiusaantuneissa merkeissä Afurekon joulukalenteri päättyy. Sisarukset kiittävät ja toivottavat rauhallisia pyhiä kaikille lukijoille!

Syrämmeeni joulun teen: luukku 23

joulukuu 23, 2014

Tässäkin kalenterissa on jo pariin otteeseen mainittu länsimaisten elokuvien taipumus erotella sankarit roistoista aksenttien avulla – sijoittui teos minne tahansa, pahikset haastelevat hämmästyttävän usein englantilaisittain. Eivätkä todellakaan miten tahansa englantilaisittain, vaan mitä tyylitellyimmin ja huolitelluimmin, kuten huippuyliopistojen kasvatit ainakin. Ilmiö tunnetaan erityisesti Hollywood-elokuvista, mutta on myös animaatioiden pitkäaikainen vitsaus.

Montako brittihienostelijaa löydät?

Montako brittihienostelijaa löydät?

Joskus hahmon tausta tukee englantilaista korostusta, kuten Pocahontasin Radcliffen (David Ogden Stiers) tapauksessa ja Jackie Chan seikkailee -sarjassa, jossa rikollispomo Valmont (Julian Sands) todella on kotoisin Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja ylpeilee sillä. Useammin korostus kuitenkin päätyy pahikselle etnisyydestä huolimatta. Disney on suorastaan erikoistunut ilmiöön: muun muassa Viidakkokirjan Shere Khan (George Sanders), Aladdinin Jafar (Jonathan Freeman) ja Notre-Damen kellonsoittajan Frollo (Tony Jay) puhuvat kaikki englantilaisittain miljööstään huolimatta, ja Leijonakuninkaan Scar (Jeremy Irons) on afrikkalaisen leijonaperheen ainoa britti.

Osaavat sitä kuitenkin muutkin studiot. Baltossa brittiaksentti on tietysti pöyhkeällä siperianhusky Steelellä (Jim Cummings). Egyptin prinssissä heprealaisia esittävät amerikkalaiset, kun taas antagonistisia egyptiläisiä britit (mm. Ralph Fiennes). Viidessä legendassa ensemblesta löytyy useita eri aksentteja, mutta ainoa englantilaisvahvistus on paha Pitch Black (Jude Law). Joskus jopa Englantiin sijoittuvissa elokuvissa amerikkalaisittain puhelevat sankarit niskuroivat hienostelevaa brittiroistoa vastaan, kuten esimerkiksi Taikamiekassa, jossa Ruber-lurjuksen (Gary Oldman) lisäksi hahmokaartissa on sentään pari muutakin englantilaista.

Syy brittien riistämiseen pahisrintamalla lienee se, että huoliteltu puhetapa yhdistetään yleisesti ylästatukseen. Itsevarmuus ja alentuvuus tulevat hahmoon kuin itsestään, kun tämä ilmaisee itseään tyylikkäin sanankääntein. Kuten lähes aina, ilmiselvyyttä vastaan näytteleminen synnyttää voimakkaamman tehosteen. Kaunistellen ja hyvästä sosiaalisesta asemasta kielivällä aksentilla puhuva roisto tuntuu paljon julmemmalta, älykkäämmältä ja uhkaavammalta kuin holtittomasti raivoava öykkäri tai taulapää, joka ei älyä peitellä pahoja aikeitaan. Siksi roistoille päätyykin lähes aina yläluokkainen puheenparsi eikä esimerkiksi työnväenluokan murre. (Disneyn Pinocchiossa nukkepojan kaappaava ajuri puhuu cockney-murteella, eikä hänen pahuudestaan muutenkaan voisi erehtyä.)

Brittipahis on niin yleinen tropee, että englantilaiset vitsailevat siitä itsekin. Muun muassa tässä Jaguar 2014 Super Bowl -mainoksessa, jossa herrat sir Ben Kingsley, Tom Hiddleston ja Mark Strong ottavat ilon irti kliseestä.

Syrämmeeni joulun teen: luukku 22

joulukuu 22, 2014

Monesta animesta löytyy sivuhahmo, joka on sekä letkeä että temperamenttinen, vilkkaan huoleton ja ehkä vähän hölmö – ja usein juuri tämä hahmo puhuu vahvalla Kansain murteella. Honshun saaren lounaisosassa sijaitsevan läänin asukkaat tunnetaan rentoudestaan ja välittömyydestään pääkapunkilaisiin verrattuna. Kansai koostuu seitsemästä prefektuurista, joiden välillä on omat murre-eronsa, mutta usein puhutaan yleisesti kansain murteesta eli kansai-benistä. Yleisimmin animen kansailaiset ovat kotoisin Oosakasta ja Kiotosta.

Kansaissa asuu hienoja ihmisiä.

Kansaissa asuu hienoja ihmisiä.

Omaleimaisen sanaston lisäksi Kansai-benin tunnusmerkkejä ovat pitkät yhteensulaneet vokaalit ja joidenkin konsonanttien korvautuminen pehmeämmillä äänteillä, kuten s:n vaihtuminen h:ksi sanassa san (han) ja da-tavun muuttuminen ya’ksi. Laulavassa murteessa äänenkorkeus tapaa vaihdella paljon. Tavallisimmin kuultavaan Tokion murteeseen verrattuna söpö Kansai-ben todella kuulostaa huolettomalta ja tuttavalliselta, ja useimmat sitä käyttävät hahmot tukevat mielikuvaa.

Muun muassa Yakitate!! Japanin Kawachia (Sakaguchi Shuuhei), Neon Genesis Evangelionin Toujia (Seki Tomokazu) ja Fushigi Yuugin Tasukia (Kanna Nobutoshi) yhdistää paitsi murre myös lyhyt pinna ja jääräpäisyys. Salapoliisi Conanin oosakalaisetsivä Heiji (Horikawa Ryou) ja paras ystävänsä Kazuha (Miyamura Yuuko) ovat teräväpäisiä mutta päähenkilöä letkeämpiä ja hauskanpitoa rakastavia. Tosin romantiikan puolella Heiji on yhtä tolvana kuin monet murreserkkunsa. Kansai-benillä leikitellään paljon, ja se lienee yleisin animessa esiintyvä ei-tokiolainen puhetapa. Se ei myöskään ole vain sivuhenkilöiden yksinoikeus: Azumanga Daioo’n ja Gakuen Alicen päähenkilöt erottuvat murteillaan, ja Lovely Complexissa kaikki puhuvat samaa murretta, koska sarja sijoittuu Oosakaan.

Jotkut ääninäyttelijät esittävät usein kansai-benillä puhuvia hahmoja. Muun muassa syntyperäiset oosakalaiset Hisakawa Aya (Sailor Moonin Ami, CardCaptor Sakuran Kero), Onosaka Masaya (Angelic Layerin Icchan, Bleachin Hirako) ja Horikawa Ryou (Salapoliisi Conanin Heiji, GS Mikamin Yokoshima, Kizunan Kai) ovat näytelleet monia rooleja kotiseutunsa murteella.

Syrämmeeni joulun teen: luukku 21

joulukuu 21, 2014

Dubbauksissa ilmiselvä murrevastaavuus ei aina ratkaise, vaan monet tekijät vaikuttavat elokuvatuotantoon. Hyvä esimerkki on Karvakamut-elokuvan roikkuposkinen Mäntylä-orava, joka jengeineen puolustaa ärhäkästi reviiriään.

Alkuperäisversiossa hahmon nimi on McSquizzy, jonka paksun ylämaalaiskorostuksen tekee skoteista skotein Billy Connolly. Skotlantilaisuus käy ilmi paitsi puheesta myös luonteenpiirteistä, sillä Mäntylä on stereotyyppisen raivopäinen ja pihi.

Ärtyisä orava ei hevin luovu puistaan.

Suomenkielisessä versiossa Mäntylä haasteleekin Tampereen murretta Heikki Silvennoisen äänellä. Ratkaisu on hieman hämmentävä: skottisaituutta olisi vastannut paremmin laihialainen itaruus, ja eteläpohjalaiset häjyt olisivat täyttäneet myös toisen stereotypian väkivaltaisuudesta. Elokuvan levittäjät halusivat kuitenkin rooliin ennemmin Connollyn kaltaisen vahvan koomikon kuin suomalaisvastineen skottiaksentille. Silvennoinen siis päätyi osaan ja tekeekin oikein hyvää jälkeä.

Syrämmeeni joulun teen: luukku 20

joulukuu 20, 2014

Tokyo ESP -animessa yliluonnollisilla voimilla varustetut übermenschit mättävät toisiaan turpaan. Tyypillisesti ihmiskunnan puolta pitää piskuinen joukko väärinymmärrettyjä supervoimaisia, kun taas pahiksen puolella väkeä riittää. Yksi pahan Professorin palkkaamista kätyreistä on kiinatar Lin Lianjie, joka supervoimiensa lisäksi on suvereeni kamppailulajien taitaja, kuten kiinalaishahmot animessa – ja länsimaisessakin mediassa – usein ovat.

Punatukkainen Lin erottuu paitsi aksentillaan, myös kokomustilla silmillään.

Linin rooli on pieni, eikä hänen etnisyytensä ole sarjassa missään erikoisasemassa. Monien muiden Professorin värväämien lailla hänen elämänsä ei ole ruusuilla tanssimista: työnantaja painostaa häntä myymään itseään ravintolansa asiakkaille ja rankaisee häntä julmasti kieltäytymisestä. Ulkomaalaistausta korostaa Linin elämän kovuutta; hän on huonossa asemassa vieraassa maassa ja vieraassa kulttuurissa, joten Professorin tarjous paremmasta elämästä vallan kahvassa varmasti houkuttaa.

Hahmon ensiesiintymisessä Linin ääninäyttelijä Matsuoka Yuki haastaa hyvin autenttiselta kuulostavaa kiinaa, ja myöhemminkin sarjassa hahmolla on selvästi muista erottuva aksentti. Linin puhetapa kuulostaa ennemminkin joltain kummalliselta japanin murteelta kuin vierasperäiseltä korostukselta, mutta kiinaa osaamattomina on paha tuomita. Matsuokan korostus on melko rohkea, sillä puhe on paikoin melko epäselvääkin. Aksenttia määrittävät pehmeät konsonantit ja oudoiksi muuntuvat sijapäätteet. On erikoista, että mitättömässä osassa olevalla hahmolla on selkeä aksentti, jonka eteen näyttelijä on selvästi nähnyt vaivaa. Ainoana ei-japanilaisena hahmona Lin kuitenkin tuo kaivattua vaihtelua Tokyo ESP:in henkilögalleriaan.

Syrämmeeni joulun teen: luukku 19

joulukuu 19, 2014

Eilisessä luukussa esiteltiin ulkomaalainen animehahmo, jota näytteli japanilainen. Tänään taas on vuorossa ulkomaalainen animehahmo, jota myös näyttelee ehta ulkomaalainen.

Studio Ghiblin Tuuli nousee -elokuvassa päähenkilö Jirou tapaa hotellissa hupsun ulkomaalaisen miehen, joka on kovin mieltynyt vesikrassiin. Hän on silmiinpistävän erilainen elokuvan japanilaisiin hahmoihin verrattuna: hänellä on oudot käytöstavat, suuret siniset silmät, iso nenä ja hän puhuu japania huvittavasti korostaen.

Castorp

Vesikrassimies näkee sieluusi.

Vesikrassimies on kalenterissa esitellyistä hahmoista poikkeuksellisen mystinen. Elokuvan tekijät eivät ole halunneet ilmaista, mistä hahmo on peräisin – jopa hänen nimensä jätetään hämärän peittoon. Jotain miehen taustasta on kuitenkin pääteltävissä. Vesikrassimies tuntee selvästi Saksan hyvin ja myös puhuu saksaa sujuvasti. Suuri nenä saattaa olla myös stereotyyppinen viittaus juutalaisuuteen, mikä voi käydä järkeen, sillä mies on paennut Japaniin alkavaa toista maailmansotaa.

Vesikrassimiehelle antaa äänen amerikkalainen Steve Alpert, entinen Ghiblin johtokunnan jäsen. Huomio kiinnittyy nurinkurisen painotuksen tai oudon ääntämyksen sijaan puheen hyvin simppeliin rakenteeseen. Hahmon repliikit ovat lyhyitä ja hän sanoo sanat verraten hitaasti. Alpert on selvästi asunut Japanissa pitkään, sillä hän osaa lausua hyvin ymmärrettävää japania. Hän ei tee rooliin mitään tiettyä aksenttia, jottei hahmon alkuperää pystyisi päättelemään puheesta. Elokuvan suomiversioon omalaatuista puhetapaa ei ole otettu, vaan näyttelijä Jukka Voutilainen puhuu roolissa ihan normisuomea.