Äänijälki – Jakso 30: Heitä kilppari voltti (TMNT-elokuvatrilogia)

Afurekon Äänijälki-podcastin 30. jaksossa pääaiheena on Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat -elokuvatrilogia, jossa kilpikonnat toteutettiin nukke- ja animatronic-tekniikan avulla. Lisäksi puimme karrikoitujen ja luonnollisten äänten eroja äänityössä. Hiljattaisissa käsittelemme Mochizuki Tomomin Suomen-vierailun kunniaksi hänen ohjaamaansa Ghibli-elokuvaa Aaltojen kuohu.

Äänijälki – Jakso 3: Ponista polvi paranee (My Little Pony: Ystävyyden taikaa)

Afurekon Äänijälki-podcastin kolmas jakso paneutuu vielä kerran vuonna 2019 päättyneeseen suursuosittuun piirrossarjaan My Little Pony: Ystävyyden taikaa. Lisäksi puhumme Oscar- ja Annie-palkintogaalojen sadosta, muistelemme Juha Mujeen ääniuraa ja luomme katsauksen Hokuto no keniin sekä Monsteriin.

Lataa jakso itsellesi tästä.

Syrämmeeni joulun teen: luukku 23

Tässäkin kalenterissa on jo pariin otteeseen mainittu länsimaisten elokuvien taipumus erotella sankarit roistoista aksenttien avulla – sijoittui teos minne tahansa, pahikset haastelevat hämmästyttävän usein englantilaisittain. Eivätkä todellakaan miten tahansa englantilaisittain, vaan mitä tyylitellyimmin ja huolitelluimmin, kuten huippuyliopistojen kasvatit ainakin. Ilmiö tunnetaan erityisesti Hollywood-elokuvista, mutta on myös animaatioiden pitkäaikainen vitsaus.

Montako brittihienostelijaa löydät?

Joskus hahmon tausta tukee englantilaista korostusta, kuten Pocahontasin Radcliffen (David Ogden Stiers) tapauksessa ja Jackie Chan seikkailee -sarjassa, jossa rikollispomo Valmont (Julian Sands) todella on kotoisin Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja ylpeilee sillä. Useammin korostus kuitenkin päätyy pahikselle etnisyydestä huolimatta. Disney on suorastaan erikoistunut ilmiöön: muun muassa Viidakkokirjan Shere Khan (George Sanders), Aladdinin Jafar (Jonathan Freeman) ja Notre-Damen kellonsoittajan Frollo (Tony Jay) puhuvat kaikki englantilaisittain miljööstään huolimatta, ja Leijonakuninkaan Scar (Jeremy Irons) on afrikkalaisen leijonaperheen ainoa britti.

Osaavat sitä kuitenkin muutkin studiot. Baltossa brittiaksentti on tietysti pöyhkeällä siperianhusky Steelellä (Jim Cummings). Egyptin prinssissä heprealaisia esittävät amerikkalaiset, kun taas antagonistisia egyptiläisiä britit (mm. Ralph Fiennes). Viidessä legendassa ensemblesta löytyy useita eri aksentteja, mutta ainoa englantilaisvahvistus on paha Pitch Black (Jude Law). Joskus jopa Englantiin sijoittuvissa elokuvissa amerikkalaisittain puhelevat sankarit niskuroivat hienostelevaa brittiroistoa vastaan, kuten esimerkiksi Taikamiekassa, jossa Ruber-lurjuksen (Gary Oldman) lisäksi hahmokaartissa on sentään pari muutakin englantilaista.

Syy brittien riistämiseen pahisrintamalla lienee se, että huoliteltu puhetapa yhdistetään yleisesti ylästatukseen. Itsevarmuus ja alentuvuus tulevat hahmoon kuin itsestään, kun tämä ilmaisee itseään tyylikkäin sanankääntein. Kuten lähes aina, ilmiselvyyttä vastaan näytteleminen synnyttää voimakkaamman tehosteen. Kaunistellen ja hyvästä sosiaalisesta asemasta kielivällä aksentilla puhuva roisto tuntuu paljon julmemmalta, älykkäämmältä ja uhkaavammalta kuin holtittomasti raivoava öykkäri tai taulapää, joka ei älyä peitellä pahoja aikeitaan. Siksi roistoille päätyykin lähes aina yläluokkainen puheenparsi eikä esimerkiksi työnväenluokan murre. (Disneyn Pinocchiossa nukkepojan kaappaava ajuri puhuu cockney-murteella, eikä hänen pahuudestaan muutenkaan voisi erehtyä.)

Brittipahis on niin yleinen tropee, että englantilaiset vitsailevat siitä itsekin. Muun muassa tässä Jaguar 2014 Super Bowl -mainoksessa, jossa herrat sir Ben Kingsley, Tom Hiddleston ja Mark Strong ottavat ilon irti kliseestä.

Lööpissä: ”Sinä olet lapsen leikkivempele!”

Kaikki suomeksi dubattuja animaatioita katsovat ovat takuulla kuulleet erään tietyn äänen. Tuttu nasaalihtava ääni on taipunut vaikka keneksi lukuisissa animaatioelokuvissa ja vielä useammissa tv-sarjoissa jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Väitämme yhä, ettei kukaan suomalainen ole tehnyt yhtä monta ääniroolia kuin Antti Pääkkönen, joten totta kai meidän oli haastateltava häntä legendaarisesta urastaan!

Pääkkönen kertoo, miten aikanaan oikein päätyi mukaan dubbauksiin, mitkä ovat hänen rakkaimmat hahmonsa, millaista Rovion Angry Birds Toons -sarjan tekeminen on, minkä kohun Disneyn Varjoankka-sarja aikanaan Suomessa nostatti ja paljon paljon muuta!

Renttujen jouluyö: luukku 19

Kuten jo aiemmin mainittiin, jotkin pahislaulut ovat ansainneet paikkansa kaikkien listojen kärkisijoilla. Jos tämänkertainen laulu olisi jäänyt kalenterista kokonaan pois, olisimme saaneet maistaa juuri sitä mihin laulun nimi viittaa – nimittäin itse Helvetin liekkejä.

Lööpissä: ”Mutta muista, Quasimodo, tämä on turvapaikkasi…”

Afurekossa on nähty jos jonkinlaisten dubbauskuuluisuuksien haastatteluja, ja moni on vielä näkemättä. Harva on kuitenkin ollut mukana aivan jälkiäänityksen alkuajoista asti. Sellainen kunnia on veteraaninäyttelijä Ossi Ahlapurolla, jota on kuultu piirretyissä säännöllisesti aina 70-luvulta lähtien. Pääsimme jututtamaan Ahlapuroa dubbauksen alkuajoista sekä hänen mittavasta urastaan taiteilijatalo Lallukassa.

Myös Toy Story 3:n myrtsi Virnu-pelle pääsi kuvaan!

Sound Only: Walt Disnizzle

Vaikka musikaaliset Sisarukset kuluttavat lähes minkälaista musiikkia tahansa, ei hiphop-musiikki ole koskaan erityisemmin iskenyt meihin. Vähän aikaa sitten Nita meni kuitenkin löytämään Internetin syövereistä levyn nimeltä Walt Disnizzle, jossa hiphopin rankka ajatusmaailma kohtaa Disneyn kuuluisat kappaleet herkullisin tuloksin. Yllätyksekseni huomasin koukuttuneeni levyyn jo ensimmäisen kuuntelukerran aikana, ja se soi vieläkin jatkuvasti musasoittimessani omana soittolistanaan. Miksi Disnizzle toimii niin uskomattoman hyvin?

Lööpissä: ”Onhan tää karhun elämää~”

Aloitetaanpa Afurekon neljäs vuosi komiasti ja rytinällä! Suomen dubbauspiireistä puhuttaessa nousee aina esille yksi nimi, jonka kaikki poikkeuksetta tietävät. Hän oli koko 90-luvun ajan vastuussa lukuisten Disneyn klassikkoelokuvien suomiversioista, joiden myötä hän oli nostamassa maan dubbaustasoa maailmanluokan huipulle ja loi Suomelle kiistämättömän hyvän maineen Disney-studioilla. Aivan oikein, kyseessä on tietysti Suomen ”Mr. Dubbaus” Pekka Lehtosaari! Eksklusiivinen ja huippupitkä haastattelu sisältää lukuisia kertomuksia dubbauskulissien takaa, ja puhetta on Disneyn lisäksi muun muassa Ghiblistä sekä Röllin sydän -elokuvasta!

Haastattelua varten pääsimme vierailemaan intohimoisena populaarikulttuurin harrastajana tunnetun Lehtosaaren kuuluisassa lepakkoluolassa, joka pursusi lattiasta kattoon mielenkiintoista keräilytavaraa sekä lukuisia muistoja vuosien varrelta. Haastattelun lisäksi luvassa on muutakin nannaa, sillä herra Lehtosaari lainasi kokoelmastaan tekstin kuvitukseksi ääninäyttelijöiltä saamiaan terveisiä ja muita harvinaisuuksia!

Naapurini Totorosta tutun Kissabussin lisäksi kuvaan pääsi myös suloistakin suloisempi Lissu-koira!

Bongaa seinältä aito ja alkuperäinen Baloo-animaatiokalvo!

Syväluotaus: Hirviöiden kuningas

Ymmärrettävistä syistä tuli katsottua Disneyn 34. animaatioklassikko Notre Damen kellonsoittaja aika monta kertaa pari viikkoa sitten. Se ei kuitenkaan haitannut minua yhtään, sillä olen aina pitänyt elokuvasta kovasti, vaikka se jostain kumman syystä tuli hankittua omaksi vasta paljon ilmestymisensä jälkeen. Vaikkei se ole ilahduttanut kaikkia Victor Hugon alkuperäisteoksen ystäviä, se on mielestäni kypsä, aikaa kestänyt ja vieläpä melko säälimätön tarina syrjinnästä, stereotyyppisistä epäluuloista sekä siitä, miten pitkälle ihminen voi itsekkyydessään mennä uskontoa tekosyynään käyttäen.

Elokuvassa on kuitenkin yksi kohtaus, mikä kuvottaa minua. Se ei ole tarinan pelottavinta antia, mutta se on ainut hetki koko elokuvassa, minkä aikana joudun yhä katsomaan jossain välissä muualle. Se ei ole varsinaisesti laulukohtaus eikä toiminta siinä johdu pahiksen motiiveista, joten sitä ei koskaan löydy mistään Disney-listoilta, kuten ”Disneyn mieleenpainuvimmat laulut” tai ”Disneyn hienoimmat pahikset”. Se on kuitenkin yksi ahdistavimpia, mutta myös nerokkaimpia ja syvimpiä Disney-kohtauksia mitä tiedän, eikä ansaitsisi jäädä unholaan vain siksi, ettei se sovi minkään suositun aiheen esimerkiksi. Päätinkin kirjoittaa ajatuksiani kohtauksesta ja sen toimivuudesta, jotta ainakin yksi ihminen olisi niin tehnyt.

Lööpissä: ”Vaan tähdet ja galaksit kuningatarten!”

Mikä olisi mukavampaa viilenevässä syyskuussa kuin piipahtaa mukavassa kahvilassa kuumalla kaakaolla? No se, että seuraan liittyy joku mielenkiintoinen haastateltava! Sisarusten kanssa kahvitteli taannoin Helsingin Manga Café’ssa ihana Velimatti Ranta, joka jakoi hulvattomia muistoja dubbausurastaan.