Lööpissä: ”Mutta muista, Quasimodo, tämä on turvapaikkasi…”

Afurekossa on nähty jos jonkinlaisten dubbauskuuluisuuksien haastatteluja, ja moni on vielä näkemättä. Harva on kuitenkin ollut mukana aivan jälkiäänityksen alkuajoista asti. Sellainen kunnia on veteraaninäyttelijä Ossi Ahlapurolla, jota on kuultu piirretyissä säännöllisesti aina 70-luvulta lähtien. Pääsimme jututtamaan Ahlapuroa dubbauksen alkuajoista sekä hänen mittavasta urastaan taiteilijatalo Lallukassa.

Afurapuro3

Myös Toy Story 3:n myrtsi Virnu-pelle pääsi kuvaan!

Miten päädyit tekemään dubbaushommia?

Ahlapuro: Ensimmäinen dubbaustyöni oli joulukuussa 1971. Olin Aristokattien Thomas O’Malley, jonka Pekka Lehtosaari teki sitten myöhemmin uudelleen. Dubbaus tehtiin elokuvateatteriin ja sen tuotti Reino Bäckman, joka oli silloin EMI-levyfirman toimitusjohtaja. Hänellä oli aikoinaan Suomen oikeudet kaikkiin Walt Disneyn elokuviin, mutta hän ei ole enää joukossamme.

Aristokatit tehtiin Suomi-Filmin konttorissa Helsingin Bulevardilla. Siellä pyöri filmi – en muista, kuinka monen minuutin mittainen se oli – ja me kaikki sen kohtauksen dubbaajat olimme yhtä aikaa mikrofonin äärellä ja sen piti mennä jokaiselta oikein. Se oli aika hankalaa, mutta olimme tietysti opetelleet kaikki repliikit etukäteen, ja kuvasta saatiin vain se rytmiikka. Muistan elävästi, kun se tehtiin, mutta vuosiluku piti tarkistaa netistä.

Kun vanhat dubbaukset tehtiin kerralla purkkiin, miten ohjaaja pystyi antamaan minkäänlaisia ohjeita?

Ahlapuro: Harjoittelimme etukäteen, ennen kuin rupesimme äänittämään, ei siinä muistaakseni sen kummemmin. Reino Bäckman ei ollut ohjaajatyyppiä ollenkaan, hän oli musiikkituottaja. Me tekijät olimme kuitenkin kaikki ammattilaisia ja ohjeena oli matkia sitä alkuperäistä ääntä, jonka kuulimme kuulokkeista. Sitähän Walt Disneyn tuotanto vaatii tänä päivänäkin, että pitää olla hyvin lähellä alkuperäistä.

Oliko mahdollisuus ottaa monta ottoa?

Ahlapuro: Sitä ei ollut, sen piti mennä kerralla oikein. Nykyäänhän on niin, että jos repliikki ei ole justiin synkassa kuvan kanssa, sitä voidaan kenties vähän venyttää tai pikkuisen tiivistää. Se ei vielä kuulu äänessä niin paljon. Tekniikka on ihan erilaista nykyään.

Mutta näinhän näissä on tänä päivänäkin, kun dubbauksia tehdään niin kääntäjä on kääntänyt sen alkuperäisen tekstin, ja sitten on ohjaaja, joka katsoo että pitää lisätä yksi tavu tai joku apusana sinne väliin tai jotain. Se on mielestäni paljon helpompaa tehdä tänä päivänä, tekniikka antaa luvan tehdä.

Oliko äänittäjä tai muuta henkilökuntaa mukana jo silloin 70-luvulla?

Ahlapuro: Kyllä kai se silloinkin tehtiin niin, että oli äänittäjä ja ohjaaja, niin kuin tänä päivänäkin on.

Ennen vanhaan olitte siis kaikki dubbaamassa yhtä aikaa paikan päällä. Oliko se erilaista varsinaisen näyttelemisen kannalta?

Ahlapuro: Olimme kyllä aina nauhoittamassa yhtä aikaa, nykyään sitä on yksin studiossa vain. Silloin kun dubbaus tehtiin vielä filmille ja kerralla purkkiin, oli helpompi tehdä yhdessä, kun sai heti sävyn toiselta ja siihen sai vastata. Sehän on kuitenkin piirrettyjen hahmojen välistä keskustelua. Nyt vastanäyttelijä täytyy vain kuvitella, mutta kyllä se näköjään niinkin onnistuu.

Nykyäänhän ei enää anneta dubattavaa materiaalia kotiin etukäteen tutustuttavaksi, vielä 90-luvulla niin tehtiin.

Ahlapuro: Niin saattaa olla joo. Olin 34 vuotta Yleisradion Radioteatterissa töissä, ja ihan alkuaikoina jouduimme tekemään myös dubbauksia kuukausipalkkaa vastaan. Saimme aina VHS-kasetin etukäteen kotiin, jotta pystyi kotona katsomaan ja rytmittämään sen. Tekstikin saatiin, mutta enää ei saa sitäkään. Nykyään teksti tulee ruutuun ja siitä lukee samalla, kun katsoo hahmoa luurit korvissa.

Miten päädyit mukaan dubbausbisnekseen, tunsitko Reino Bäckmanin etukäteen?

Ahlapuro: Reino Bäckman pyysi minut mukaan. Olin juuri tehnyt Ritva Oksasen kanssa 1970 kesän hittibiisin “Maria Isabelin“. Se tehtiin juuri EMI:llä, jonka toimitusjohtaja Reino Bäckman oli. Hän tiesi minun ja Ritvan olevan näyttelijöitä, ja hän ottikin meidät levyttämään sen kappaleen nähtyään ravintolashow’mme. Tapani Kansa olisi myös halunnut levyttää sen, mutta vain yhdellä firmalla oli oikeudet siihen. Tätä kautta Bäckman siis tarjosi minulle Thomas O’Malleyn roolia Aristokateissa. EMI:lle tuli vieläpä Disneyltä Yhdysvalloista kiitos, että minun Thomas O’Malleyni on alkuperäisen jälkeen paras maailmassa. Se tuntui kyllä hirveän hyvältä nuoresta miehestä!

Ahlapuro Thomas O'Malley

Thomas O’Malley ’71, maailman toiseksi paras O’Malley!

Olemme kuulleet laulamasi version Thomas O’Malleyn kappaleesta tältä Kivat satulaulut -levyltä, jolla on lauluja myös Dumbosta ja Robin Hoodista. Robin Hoodhan on nykyään ainut Disney-elokuva, jossa vielä käytetään vanhaa Reino Bäckmanin dubbausta.

Ahlapuro: Siinähän Kai Lind näytteli Robin Hoodia. Minä olin se prinssi Juhana, joka oli aika ahne tyyppi.

Miten dubbauksiin suhtauduttiin silloin kun niitä 70-luvulla alettiin tekemään?

Ahlapuro: En muista, millaista kiinnostusta se herätti. Aristokatit oli kai ensimmäinen, ja siitä se pikkuhiljaa lähti liikkeelle, siitä sitten VHS:lle ja sen kautta sitä myyntiin. Mutta silloin alkuaikoina dubatut piirroselokuvat tulivat vain elokuvateattereihin, silloin ei vielä ollut videolaitteita ihmisillä kotona.

Nähtiinkö Suomessa ylipäätään paljon animaatioita ennen kuin niitä alettiin dubata?

Ahlapuro: Kyllä niitä oli. Niitä ei vain ollut dubattuna, vaan tekstitettynä.

Miten dubbaukseen silloin suhtauduttiin, ajateltiinko että se oli vain lapsille?

Ahlapuro: Kyllä se mielestäni oli kunnianhimoista, ainakin minun kohdallani. En minä ollenkaan ajatellut, että tämä tehdään vain lapsille. Totta kai se täytyy tehdä hyvin, koska lapset ovat tarkkoja ja erottavat kyllä falskiuden, mutta kun lähtee juttua tekemään, on ihan sama tekeekö aikuiselle – se täytyy vain tehdä niin rehellisesti ja niillä eväillä mitä itsellä on tehdä. Minä kävin myös katsomassa piirrettyjä aikanani. Muistan, että olen Bambin nähnyt joskus nuorena poikana tekstitettynä.

Miten pitkään Bäckman Disney-dubbausten parissa työskenteli?

Ahlapuro: Kyllä hän aika pitkään niiden parissa oli, kun niitä tehtiin hänen kanssaan sitten myöhemmin jo Finnvoxin studiolla Pitäjänmäellä, missä levytetään paljon vielä tänäkin päivänä. Siellä oli jo miksauspöytä, jossa pystyi ottamaan vähän taaksepäin, hidastamaan ja näin. Kehitys meni eteenpäin siinäkin, ettei kuva enää pyörinyt koko ajan, vaan voitiin jo miksauspöydässä katsoa ääni paikalleen.

Dubattiinko silloin jo yksi kerrallaan vai olivatko yhä kaikki yhtä aikaa paikalla?

Ahlapuro: En ihan tarkalleen muista, mutta kyllä taisimme edelleen olla yhdessä studiossa. Oli semmoinen legendaarinen rumpali kuin Matti Oiling Boiling, jonka kanssa aina joskus törmäsimme, ja hän sanoi kerran minulle: “En koskaan unohda sinua, Ahlapuro, ja kuinka sinä tuit minua silloin, kun ruvettiin dubbaamaan!” Olin kuulemma sanonut hänelle jotain “Kyllä se menee, älä hermostu turhaan!” kun hän oli dubannut ensimmäistä kertaa. Muusikkona hän oli Reino Bäckmanin tuttavia ja Bäckman oli ottanut hänet mukaan tekemään puheroolia. Eli kyllä meillä on täytynyt olla muutama henkilö siinä aina yhtä aikaa, ne henkilöt, joiden hahmot olivat samassa kohtauksessa.

Bäckmanin kanssahan tehtiin myös satukasetteja.

Ahlapuro: Tehtiin kyllä, luin niitä valtavat määrät. Niissä oli aina kirja, jossa oli levy sisällä. Levy pistettiin soimaan, ja lapset saivat samalla opetella lukemista, jos jo vähän osasivat lukea. Sillä tavoin ne ensimmäiset tehtiin. Myöhemmin niitä tehtiin CD-levyille, muutama vuosi sitten luimme satuja CD-levyille Inkeri Walleniuksen kanssa Poptori-levyfirmalle. Niissäkin täytyi lukiessa näytellä eri roolit. Ne olivat kuitenkin lapsille tehtyjä ja kuten sanoin, heitä ei vedetä höplästä. Kyllä se täytyy tehdä rehellisesti ja antaa sinne myöskin sävyjä.

Ahlapuro Silver

Aarreplaneetassa Ahlapuro antoi äänen letkeälle piraattikapteeni Silverille.

Lapsia ei aina oteta vakavasti kohdeyleisönä, mutta onneksi jälkiäänityspiireissä on ihmisiä, jotka osaavat arvostaa heitä.

Ahlapuro: Onneksi niin on. Yleisradioltakin poistettiin kokonaan lasten toimitus. Se teki lapsille ohjelmaa, jota tuli kerran tai kahdesti viikossa. Jotain hauskoja satuja jotka näyteltiin tai luettiin, mutta se on nyt lopetettu.

Millaisena ihmisenä muistat Reino Bäckmanin, millaista oli työskennellä hänen kanssaan dubbauksissa?

Ahlapuro: Reiskan kanssa oli hirveän kiva työskennellä. Tämä on aika kulunut sanonta, mutta hän oli yksi maailman kilteimpiä ihmisiä. Hän oli todella kiltti ja lämmin ihminen. Hänhän oli myöskin loistava muusikko, soitti muistaakseni saksofonia. Hän itse päätti kulkunsa täällä maan pinnalla vuosia sitten. Hän sai muistaakseni potkut EMI:ltä, jonka toimitusjohtajana oli täällä, mutta niiden syytä en tiedä. Siitä tuli hänelle alamäki, se oli niin kova isku herkälle ihmiselle.

Miten Radioteatterin muu työ erosi dubbaushommista?

Ahlapuro: Ei siinä oikeastaan suurta eroa ollut. Työhön tottuu, kun Yleisradion dubbauksia joutuu tekemään vuosipalkkaa vastaan. Yleisradiosta tuli aika paljonkin kaikennäköisiä lastensarjoja, niitä tuli niin paljon, etten ihan kaikkien nimiä muistakaan. Mutta saimme tosiaan sieltä aina VHS-kasetin etukäteen ja pääsimme tutustumaan siihen.

Hyvin tarkkoja dubbauksen kanssa kyllä ollaan. Yksi esimerkki tästä oli, kun tein Aarreplaneettaa, jossa olin myös ikävä hahmo, Silver. Disneylle täytyy aina antaa etukäteen ääninäytteet, joiden perusteella he hyväksyvät näyttelijät. Kööpenhaminassa on Euroopan Disney-tuotannon edustajia, ja sieltä tuli edustaja katsomaan nauhoitusta viikon tai oliko se neljän päivän ajaksi, ja hän hyväksyi kaiken. Mutta minä poikkesin ja muutin ääntä siitä alkuperäisestä näytteestä, koska ajattelin että on parempi, jos teen tämmöisellä toisella äänellä ja näillä sävyillä. Ei kuulkaa, Köpiksestä tuli kahden viikon kuluttua viesti, että täytyy tehdä uudestaan, tämä ei ole se alkuperäinen ääni, hän on muuttanut nyt sitä jotenkin. Tulin sitten uudestaan ja sain siitä puolitoistakertaisen palkkion, totta kai, kun oli kaveri paikan päällä, joka hyväksyi sen. Tein siis Aarreplaneetan kaksi kertaa ja menin takaisin alkuperäiseen ääneen.

Millaista dubbauksen palkkaus oli alkuaikoina Bäckmanin kanssa tehdessä?

Ahlapuro: Kuukausipalkkaa vastaan teimme, se kuului meidän työhömme Yleisradiossa. Eli kaikki luenta toiselle osastolle. Olin Kotkan kaupunginteatterissa kolme vuotta ja sieltä tulin Radioteatteriin 1967, ja Aristokatit tehtiin 1971 elokuvateatterilevitykseen.

Me kaikki näyttelijät luimme ääneen myös Raamattua, luin itse Korinttilaisten kirjat. Niistä soitettiin pätkiä aina, kun radiossa tuli aamu- ja iltajumalanpalveluksia. Oli aika hämmästyttävää huomata, kuinka paljon niillä oli kuuntelijoita. Sain aikamoisen määrän kirjeitä eri puolelta Suomea, joissa kiiteltiin, että nyt ensimmäistä kertaa ymmärrämme, mitä tässä sanotaan. Kun papit yleensä kirkossa vetivät ne otteet jollain määrätyllä nuotilla, eikä se asia nouse esille. Me tietysti näyttelijöinä osasimme sen ottaa ja myös ohjaaja vaati sen. Me kaikki näyttelijät saimme valtavasti palautetta Raamatun lukemisesta. Hieno homma tietysti. Kun sanoman kuulee, sen voi itse kuvittaa.

Olet näyttelijän lisäksi muusikko ja päässyt laulamaan monessa roolissa. Minkälaista piirroshahmona laulaminen on?

Ahlapuro: Minusta se on ihan kivaa, koska ne on tehty omalla tyylillään. Ne on tehty siihen piirroshahmoon, niin että kappaleen laulaa hahmo eikä Ahlapuro tai kuka tahansa muu. Se on aika jännää. Ensin pitää tietysti uida soundiin sisään – siis siihen, miten alkuperäinen esittäjä tekee ja antaa lauluun värejä. Vaatimushan on tehdä mahdollisimman pitkälle alkuperäisen mukaan.

Etenkin Notre Damen kellonsoittajassa Frollon laulu Helvetin liekit on tunnettu.

Ahlapuro: Se on muuten aika mahtava. Opettelin sitä aika paljon, tein työtä sen laulun eteen silloin, että sain sen onnistumaan. Siinä lopussa on valtavan pitkä ääni, ja siinä oli kyllä pidättelemistä, että se kesti koko ajan.

Ahlapuro Frollo

Notre Damen kellonsoittajan tuomari Frollo ei saa kaunista Esmeraldaa mielestään.

Lehtosaaren Pekka oli mielissään, että oli päässyt käyttämään laulussa Saatanaa ihan oikeassa kontekstissa.

Ahlapuro: Onhan noissa sanoissa sävykin ihan erilainen, jos ne sanotaan kirosanoina. Myös Radioteatterissa tuli aika paljon palautetta ihmisiltä, jotka laskivat, kuinka monta kirosanaa missäkin kuunnelmassa oli. Ne olivat oikein närkästyneitä kirjeitä, ja totta kai Radioteatteri ajatteli myös kuuntelijoita. Sitten karsittiin niin, että ne pidettiin niissä kohdissa, missä se palvelee juuri sitä itse asiaa, ettei mitään turhia kirosanoja turhaan paikkaan.

Onko mikään esittämistäsi lauluista muuten jäänyt erityisesti mieleen?

Ahlapuro: En muuten juuri muista, mutta tämä Helvetin liekit on kyllä jäänyt mieleen. Sitä Esmeraldaahan se siinä kaipaili. Mielestäni muuten Tiina Lymi teki Esmeraldan paremmin kuin Demi Moore.

Frollon hahmo ja koko elokuva olivat epätyypillisen rohkea veto Disneyltä.

Ahlapuro: Juu, se on aika poikkeava muusta Disney-tuotannosta. Minulla on semmoinen käsitys, että Amerikassa näyttelijät näyttelevät ensin repliikit ja animaatiot piirretään vasta sen jälkeen.

Kyllä, alkuperäisraitaa tehdessä saatetaan nauhoittaa repliikit jopa neljällä eri tavalla ja tulla myöhemmin takaisin hieromaan lisää.

Ahlapuro: Niin, se on niin sanotusti millimetrityötä.

Muistatko, onko laulujen dubbauksissa yleensä mennyt kauan, onko niitä veivattu pitkään?

Ahlapuro: Ei niitä sillä tavalla. Helvetin liekit oli ehkä vaikein dubbaamistani lauluista, ja sen kanssa tein kyllä töitä enemmän. Musiikin saa kyllä yleensä etukäteen esimerkiksi CD-levyllä tai kasetilla. Laulut pystyy siis opettelemaan etukäteen, enkä itse ole sillä tavalla muusikko, että pystyisin siihen, että nuotti lyödään eteen ja laulaisin suoraan siitä nuotista. Olen nuorena poikana soittanut viulua seitsemän vuotta, ja siitä on jotain jäänyt alitajuntaan, että pystyn nuoteista seuraamaan sitten, kun biisi on tuttu.

Olet työskennellyt dubbausten parissa pian puoli vuosisataa, tekniikka on muuttunut ja ohjaajia on ollut monia. Oletko huomannut eroja ohjaajien työskentelytavoissa?

Ahlapuro: Ei, kyllä toimintatavat on samat, ovat ainakin viime vuosina olleet. Pikkuisen eri tyyli eri ohjaajilla on, mutta kyllä he vaativat aika hyvin, kuten “korosta pikkuisen enemmän tuota kohtaa tuossa” tai “tuohon vähän enemmän fiilistä”. Ohjaajat ovat siis hyvin tarkkoja näinä päivinä, ja minusta se on juuri oikein. Niin pitää ollakin, koska sillä saadaan parempaa jälkeä aikaan. Ja ohjaajahan on tutustunut koko teokseen jo aikaisemmin ja nähnyt sen niin monta kertaa, että se on jo tuttu hänelle. Ja totta kai pyritään mahdollisimman pitkälle alkuperäisiin ääniin, ei tietystikään ihan imitoimaan satasella niitä, mutta kuitenkin.

Yhdessä vaiheessa en tehnyt dubbauksia pitkään aikaan muuta kuin radioon ja tv-puolelle, kunnes Lehtosaari sitten pyysi minua vuosien jälkeen taas mukaan elokuviin. Hän antoi minulle VHS:llä Disneyn Aristokatit-elokuvan uuden suomiversion, josta ajattelin: “Mitä sinä olet oikein mennyt tekemään, se Thomas O’Malley oli minun roolini!” Se oli kyllä herkku rooli.

Kuvamateriaali ja alkuperäinen ääniraita rajoittavat dubbaamista aika paljon, koetko sen kuitenkin miellyttäväksi työksi vai tuntuuko se liian rajoitetulta?

Ahlapuro: Ei se sillä tavalla rajoitetulta tunnu. En muista ihan niitä alkuaikoja enää, mutta kyllä se jotenkin minulta luonnistui. Se oli ensinnäkin hirveän kivaa, mikä tietysti innosti tekemään sitä lisää. Mutta esimerkiksi kollegani Eeva Litmanen ei suostu dubbaamaan, hän sanoo, ettei millään pysty siihen, kun sekunnit juoksee ruudulla ja siinä täytyy napata kiinni juuri oikealla hetkellä. Eeva ei ole dubannut mitään, vaikka tarjous oli kuukausipalkalla, olimme Radioteatterissa samaan aikaan. Hän sanoo, ettei siitä tule hänellä mitään, eikä suostunut menemään edes kuukausipalkkaa vastaan. Eikä ketään ihmistä voi tietenkään siihen pakottaa, koska silloin tulee vain huonoja tuloksia. Kaikilla se ei näköjään vain natsaa sillä tavalla.

Myös Markus Bäckman totesi dubbauksesta, että joiltain näyttelijöiltä se homma onnistuu heti, jotkut taas eivät millään saa siitä kiinni.

Ahlapuro: Niin se on, kun nykyisin teksti tulee eteen juuri samalla hetkellä, kun roolia menee studioon tekemään. Kerran tai pari sitä harjoitellaan, mutta siinä pitää heti oivaltaa ne sävytykset, hahmo ja sen ääni.

Ahlapuro Juhana

Reino Bäckmanin dubbaustöistä on säästynyt Robin Hood, jossa Ahlapuro esitti prinssi Juhanaa.

Kuten on tullut puheeksi, monet isoista elokuvarooleistasi ovat olleet aika häijyjä kavereita. Pidätkö tällaisten mahtipontisten roistojen esittämisestä?

Ahlapuro: Onhan se kivaa. Minusta rooli on aina rooli niin kuunnelmissa kuin näyttämöllä. On se sitten hyvis tai pahis, ei sillä ole merkitystä, kun tykkää siitä hommasta, jota tekee. Ja ilmeisesti ääneni sopii pahiksen rooliin, kun minulla on tämmöinen tumma, matala ääni, josta saa tarvittaessa minkälaista mörköä vain. Sen takia esitän niitä niin usein.

Pahikset ovat usein mielenkiintoisia hahmoja ja monesti jopa suositumpia kuin päähenkilöt.

Ahlapuro: Nehän ovat, niissä on enemmän särmää. Teatterissakin operettiparit ovat vain kauniita ja laulavat hyvin, mutta sitten siellä saattaa olla jokin juju, joka antaa eloa juttuun. Samoin näissä pahiksesta löytyy usein särmää.

Mitä mieltä olet suomalaisen dubbausskenen tasosta? Tehdäänkö täällä hyviä dubbauksia?

Ahlapuro: Mielestäni tehdään, esimerkiksi Lehtosaari on aika tarkka. Hän ei ole nyt pitkään aikaan tehnyt muita elokuvia kuin niitä japanilaisia, olen ollut joissakin niissä. Jossakin vaiheessa oli semmoinen kuin Pauli Olavi Virta, Olavi Virran poika, hän oli pikkuisen huolimaton silloin alkuaikoina. Hänellä oli hyvä diili MTV3:n kanssa ja sai sieltä paljon toimeksiantoja, mutta sitten hän jotenkin munasi homman ja työt loppuivat. Hänellä oli studio Helsingin Pitäjänmäessä, ja sitten hän rakennutti jumalattoman hienon studion vanhaan kouluun Kiskoon. Se oli hänellä kai kolmisen vuotta.

Siellä oli yksi kaveri, nimeään en valitettavasti muista, mutta hän oli Salosta ja oli äänittämässä Kiskossa. Hän oli ihan huikea ammattimies, äänitti ja samalla ohjasi myös ja antoi ohjeita. Hän oli myöskin muusikko ja hänellä oli hyvin tarkka korva, hän erotti sieltä kaikenlaista, koska puhekin on tavallaan eräänlaista musiikkia. Hän tekee kai nyt Salossa – täällä Helsingissä taisi olla Kalevankadulla pihalla studio, joka oli hänen vuokraamansa ja keikat sinne tulivat aina hänen kauttaan. Tapasin hänet vuosi sitten tammikuussa, kun vierailin Salossa teatterissa ja hän teki siihen näytelmään ääniefektejä. Hänellä on Salossa oma studio.

Mitä itse pidät animaatioista? Niihin suhtaudutaan usein alentuvasti, oletko itse sitä mieltä, että ne voivat olla yhtä syvällisiä kuin live-elokuvat?

Ahlapuro: Kyllä minä tykkään hyvin tehdyistä. Aika monissa animaatioissa on joku hemmetin hyvä opetuskin, niissäkin lastensarjoissa, joita on tullut TV2:lta. Siellä saattaa aikuinenkin löytää jonkun pointin – että herranjumala, en ole koskaan ajatellut elämässäni tämmöistä. Yhtäkkiä voi tulla sellainen lasten piirretystä.

Jäävätkö dubbausroolisi yleensä mieleesi?

Ahlapuro: Kyllä minulle jää, esimerkiksi Aristokattien kulkukissa Thomas O’Malley on jäänyt hyvin mieleen. Isoimmat roolit jäävät, kuten Aarreplaneetasta Silver, Kellonsoittajan Frollo, samoin Robin Hoodista Juhana-leijona. Viktor Klimenkohan oli siinä se käärme.

Onko mikään rooli ylitse muiden?

Ahlapuro: Ei minulle ole semmoista syntynyt. Se, mitä juuri sillä hetkellä tekee, on aina ylinnä. Mutta jos menee piirrettyjen ulkopuolelle, niin yhden semmoisen elämäni roolin tein tässä pari vuotta sitten Varkauden teatterissa vierailulla. Minut pyydettiin Zorbas-musikaaliin näyttelemään Zorbasta. Tykkäsin siitä, kun kreikkalainen henki on minulle niin tuttua, olen käynyt Kreikassa yli 50 kertaa.

Ja aika huikea juttu oli, kun nyt vierailin Salossa. Aikoinaan tv:ssä meni Raid-tv-sarja, jossa olin poliisina. Nyt sitten kirjailija Harri Nykänen kirjoitti Saloon kantaesityksen Raid ja mustempi lammas, ja minähän olin se mustempi lammas. Näytelmä tapahtui ennen tv-sarjaa, ja Raid oli nuorempi. Tykkäsin siitä roolista, olin rikollinen joka oli elämänsä ehtoopuolella. Halusin opettaa Raidille, minkälaisen elämän olen elänyt, ettei hän eläisi missään nimessä samanlaista elämää. Tapasin entisiä rikoskavereita, jotka olivat pöllineet minulta rahaa ja joiltakin minäkin olin joskus pöllinyt. Se oli huikea opetus, se on myös yksi, joka on jäänyt aika vahvasti mieleen teatterialalla.

Ahlapuro Joe

Tanskalaisen Apua! Olen kala -piirretyn suomiversiossa Ahlapuro oli lipevä Joe-pahiskala.

Oletko dubannut sellaista kieltä, jota et ymmärrä?

Ahlapuro: Kyllä olen muistaakseni ranskan kielen päälle myöskin… Mutta siitä huolimatta, etten ranskasta ymmärrä yhtään mitään, muutaman kauniin sanan kylläkin, kuitenkin ne sävyt tulevat korviin. Ne eivät tule kovaa, mutta silti kuulen ne sävyt ja sen rytmiikan myöskin. Heti äänessä kuulee, milloin se tauottaa suurin piirtein jonkun sanan. Vaikkei oikein kieltä ymmärrä, niin minusta on kuitenkin tärkeä kuulla se alkuperäinen, ja tekee niin kuin sen mukaan.

Muistaaksemme olit mukana joidenkin Olipa kerran -sarjojen suomiversioissa sekä Disneyn Välitunti-sarjan hermoheikkona rehtorina.

Ahlapuro: Joo, olen niitä tehnyt, ne olivat Yleisradiolla.

Nita: Olit myös Radioteatterin Sinuhe egyptiläinen -kuunnelmasarjassa, hahmosi ja Veikko Honkasen esittämän Sinuhen yhteiset kohtaukset olivat ratkiriemukkaita!

Ahlapuro: Joo niin muistan, olikos se minun hahmoni Aziru nimeltään. Kuunnelma oli 22-osainen ja olin Aziruna muistaakseni neljässä osassa.

Nita: Lukiessani Sinuhea ajattelin, että teosta olisi varmaan todella vaikea dramatisoida, koska mukana oli niin paljon Sinuhen omia ajatuksia, mutta Radioteatterin versio on hyvin onnistunut.

Ahlapuro: Se oli hyvin dramatisoitu  Se oli Marja Rankkalan dramatisointi, hän oli silloin päädramaturgi Yleisradiossa.

Radiokuunnelmista jos puhutaan, tein aika huikean roolin James Joycen Odysseuksessa. Näyttelin siinä ihan sen ison pääroolin. Se oli kai seitsemän tunnin mittainen, kun se tuli ensimmäistä kertaa radiossa ulos, ja ihan yhtä kyytiä. Muistan, kun lehdet soittelivat minulle ja kysyivät, että voidaanko tehdä niin, että jos sinä kuuntelet sitä kuunnelmaa siellä omasta matkaradiostasi, niin me aina välillä jossain välissä soitamme ja kysymme siitä. Se oli tavallaan kokeilu, sen jälkeen sama kuunnelma on tullut radiossa neljässä osassa. Se oli kyllä huikea. James Joycen Odysseuksen päähenkilö on semmoinen juutalainen pienikokoinen mies, joka kerää ilmoituksia. Suomennos oli Pentti Saarikosken, joka asui monta vuotta Dublinin kaupungissa ja aisti sitä henkeä. Saarikoski kertoi, että jos Dublinin kaupunki hajoaisi jonain päivänä maan tasalle, James Joycen Odysseuksen perusteella se voitaisiin rakentaa uudestaan samanlaiseksi. Koska kun Joyce kirjoitti Odysseusta, hän merkkasi pienillä nastoilla karttaan kaikki tapahtumat ja kirjoitti sen mukaan. Tämä pieni mies kuvittelee olevansa oopperalaulajakin, ja minä lauloin siellä, oikein oopperaakin. Esa-Pekka Salonen oli silloin juuri valmistunut kapellimestariksi, hän oli studiossa johtamassa. Paikalla oli orkesteri ja oopperakuorosta kolme laulajaa.

Tapaatko yleensä katsoa valmiina ne animaatiot, joissa olet mukana?

Ahlapuro: Kyllä, nykyään kun tehdään niin saamme niistä tekijänkappaleet. Eli minulla on kyllä niitä. Tänä päivänä ei näe muita kollegoita ollenkaan työvaiheessa, siinä mielessä on todella kiva nähdä se kokonaisuus, miten se toimii ja miten toimii ne sävyt, miten ne vastaa toiselle vaikka toinen ei ole ollut studiossa samaan aikaan. Ne täytyy vain kuvitella, kun suurin piirtein tietää, kuka näyttelijä siinä toisessa roolissa on ollut. Monen näyttelijän tyylin tavallaan tietää, kun heidän kanssaan on tehnyt töitä.

Jotkut näyttelijät eivät halua dubatessa kuulla jo valmiiksi dubattuja pätkiä, jotkut taas haluavat. Miten itse tykkäät tehdä?

Ahlapuro: Minulla on sekä että. Joskus olen epävarma että miten tämä on, ja jos siellä on dubattuna jo toinen hahmo, pyydän että “anna minulle korviin tuo, niin tiedän miten se menee”. Joskus kun on epäselvää, kun menee sinne yksin, niin että miten se toinen on tehnyt sen. Eli silloin, jos on itsellä se epävarmuus.

Mikä dubbaamisessa on kaikkein kivointa?

Ahlapuro: En osaa sanoa, mikä siinä kaikkein kivointa on. Kun tykkää tästä näyttelijäntyöstä ja dubbauskin on eräänlaista näyttelemistä, se vaan on kivaa! Olin juuri Elitessä kuuntelemassa yhden naisnäyttelijän laulamista, [Kaj] Chydenius säesti häntä pianolla.  Juttelin heidän kanssaan esityksen jälkeen, ja kun puhuimme Chydeniuksen kanssa siitä, että molemmat vielä tässä iässä tekevät esiintymishommia, Chydenius totesi: “Kun tämä on niin hemmetin kivaa!”

Ja onhan tämä huikeata terapiaakin. Eihän dubbausta voi mennä tekemään otsa rypyssä vakavana, vaan vähän pilke silmäkulmassa, niin kuin elämääkin pitäisi elää. Ja täytyy todella tykätä siitä, että on kivaa ja hauskaa tehdä tätä työtä! Minullakin on tässä maassa paljon kollegoita, joiden olisi selvästi parempi jossain muussa ammatissa. He tekevät teknisesti kaiken ihan oikein, rytmissä ja kaikkea, mutta se sielu puuttuu. Lahjahan se pilke sitten kai on, ei sitä kaikilla ole, ja sama koskee dubbaustakin.

Ilmeisesti olet kuitenkin viihtynyt dubbauksen parissa, kun yli 40 vuotta olet niiden parissa työskennellyt!

Ahlapuro: Olen viihtynyt! Olin juuri tekemässä paria mainosspiikkausta. Minulle on tullut tv-mainoksia sen jälkeen, kun jäin eläkkeelle Radioteatterista, Yleisradion työntekijä kun ei saa myydä mitään äänellään tai kasvoillaan. Olin siis 34 vuotta paitsiossa mainoksista, mutta nyt niitä on alkanut sadella minulle ihan säännöllisesti. Kiva pieni lisätulo eläkeläiselle, ja lisäksi on musiikkihommat, minulla on tavallaan kaksi ammattia. Ja aina välillä käyn dubbaamassa piirrettyjä, kun kutsu käy!

 Suuret kiitokset haastattelusta sekä ikimuistoisista äänirooleista! Ohessa vielä pienet ääniterveiset lukijoille:

Explore posts in the same categories: dubbaus, Lööpissä

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

5 kommenttia : “Lööpissä: ”Mutta muista, Quasimodo, tämä on turvapaikkasi…””


  1. Hieno haastattelu! Todella mielenkiintoinen, kiitos tästä. Todella surullista, ettei kaikkia vanhoja loistavia dubbauksia ole saatu dvd:lle. En käsitä, miten se ei ole mahdollista nykytekniikalla, vaikka melkein kaikki muu on.. Ahlapuron dubbaukset ovat ehdottomasti vaikuttavia. Olen sitä mieltä, että monesti suomalaiset Disney-dubbaukset voittavat alkuperäiset, ja olen Ahlapuron kanssa samaa mieltä siitä, että Tiina Lymi teki Esmeraldan Moorea paremmin. Samoin Ahlapuro on aina alkuperäistä parempi!

  2. Arana Says:

    Ahlapurolla on kyllä vaikuttavan monipuolinen roolirepertuaari. Kunnioitettava saavutus, että hän selvästi käyttää ääntään eri tavoin eri hahmojen kanssa ja oikeasti sovittaa äänenkäyttönsä kulloiseenkin hahmoon rakentamaan juuri kyseistä hahmoa.

    Esimerkiksi Silverin ja Frollon dubbaajaa tuskin tunnistaa samaksi samaksi henkilöksi, vaikka asiasta olisikin tietoinen. Tämä on hirveän hyvä, koska hahmot ovat niin erilaisia, kun Silver on luikerteleva ja vilpillisen myötäileväinen mutta silti sympaattinen antagonisti, kun taas Frollo on ryhdikäs ja kylmä johtajahahmo, jossa sympatiapinta on olematon. Hieno saavutus, että sama ihminen pystyy äänenkäytöllään seuraamaan hahmojen persoonallisuuksia näin tarkasti sortumatta roolista toiseen toistuviin maneereihin.

    Täytyy vielä mainita, että tykkäsin Ahlapuron Thomas O’Malleystä tosi paljon. Siitä on vuosikausia kun olen nähnyt Aristokatit, mutta O’Malleyn ja Herttuattaren dialogi äänenpainoineen on jäänyt tosi elävänä mieleen, kun näyttelijöiden suoritukset tuntuivat erottuvilta ja uskottavilta.


  3. Tyylikäs haastattelu tyylikkäältä äänilegendalta! Ahlapuron mielipide Reino Bäckmanista on myös piristävän poikkeuksellinen, sillä kaikki muut jotka Bäckmanin muistavat, jaksavat kertoa vain hänen alkoholinkäytöstään.

  4. reinob Says:

    I found out a page on the web that Reino Bäckman was born in May 1937, but there was no info about the death date. or do you know if he’s still alive?.


  5. […] esittäjä Henri Piispanen, dubbauksen ohjaaja Antti LJ Pääkkönen, blogihaastatteluista tutut Ossi Ahlapuro ja Pekka Lehtosaari sekä Myy. Kiitokset kaikille ajatuksista ja hyvästä […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: