Afurekon Äänijälki-podcastin 33. jaksossa pääaiheena on brittiläinen animaatiokalkkuna Fredi sammakko. Lisäksi pohdimme, milloin äänenkäyttö on tehnyt vaikutuksen live action -roolityössä. Hiljattaisissa juttelemme Psycho-Pass-animen ensimmäisestä kaudesta.
Afurekon Äänijälki-podcastin kahdeksannessatoista jaksossa pääaiheena on Warner Brothersin köykäinen fantasiaseikkailu Taikamiekka – Seikkailujen Camelot. Puhumme myös animaatiohahmojen lauluista ja siitä, millainen vaikutus on sillä, onko hahmolla eri lauluääni vai tekeekö sama näyttelijä sekä puheen että laulun. Hiljattaisissa puimme Genshin Impact -hittipelin japaninkielistä dubbausta.
Tässäkin kalenterissa on jo pariin otteeseen mainittu länsimaisten elokuvien taipumus erotella sankarit roistoista aksenttien avulla – sijoittui teos minne tahansa, pahikset haastelevat hämmästyttävän usein englantilaisittain. Eivätkä todellakaan miten tahansa englantilaisittain, vaan mitä tyylitellyimmin ja huolitelluimmin, kuten huippuyliopistojen kasvatit ainakin. Ilmiö tunnetaan erityisesti Hollywood-elokuvista, mutta on myös animaatioiden pitkäaikainen vitsaus.
Montako brittihienostelijaa löydät?
Joskus hahmon tausta tukee englantilaista korostusta, kuten PocahontasinRadcliffen (David Ogden Stiers) tapauksessa ja Jackie Chan seikkailee -sarjassa, jossa rikollispomo Valmont (Julian Sands) todella on kotoisin Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja ylpeilee sillä. Useammin korostus kuitenkin päätyy pahikselle etnisyydestä huolimatta. Disney on suorastaan erikoistunut ilmiöön: muun muassa ViidakkokirjanShere Khan (George Sanders), AladdininJafar (Jonathan Freeman) ja Notre-Damen kellonsoittajanFrollo (Tony Jay) puhuvat kaikki englantilaisittain miljööstään huolimatta, ja LeijonakuninkaanScar (Jeremy Irons) on afrikkalaisen leijonaperheen ainoa britti.
Osaavat sitä kuitenkin muutkin studiot. Baltossa brittiaksentti on tietysti pöyhkeällä siperianhusky Steelellä (Jim Cummings). Egyptin prinssissä heprealaisia esittävät amerikkalaiset, kun taas antagonistisia egyptiläisiä britit (mm. Ralph Fiennes). Viidessä legendassa ensemblesta löytyy useita eri aksentteja, mutta ainoa englantilaisvahvistus on paha Pitch Black (Jude Law). Joskus jopa Englantiin sijoittuvissa elokuvissa amerikkalaisittain puhelevat sankarit niskuroivat hienostelevaa brittiroistoa vastaan, kuten esimerkiksi Taikamiekassa, jossa Ruber-lurjuksen (Gary Oldman) lisäksi hahmokaartissa on sentään pari muutakin englantilaista.
Syy brittien riistämiseen pahisrintamalla lienee se, että huoliteltu puhetapa yhdistetään yleisesti ylästatukseen. Itsevarmuus ja alentuvuus tulevat hahmoon kuin itsestään, kun tämä ilmaisee itseään tyylikkäin sanankääntein. Kuten lähes aina, ilmiselvyyttä vastaan näytteleminen synnyttää voimakkaamman tehosteen. Kaunistellen ja hyvästä sosiaalisesta asemasta kielivällä aksentilla puhuva roisto tuntuu paljon julmemmalta, älykkäämmältä ja uhkaavammalta kuin holtittomasti raivoava öykkäri tai taulapää, joka ei älyä peitellä pahoja aikeitaan. Siksi roistoille päätyykin lähes aina yläluokkainen puheenparsi eikä esimerkiksi työnväenluokan murre. (Disneyn Pinocchiossa nukkepojan kaappaava ajuri puhuu cockney-murteella, eikä hänen pahuudestaan muutenkaan voisi erehtyä.)
Brittipahis on niin yleinen tropee, että englantilaiset vitsailevat siitä itsekin. Muun muassa tässä Jaguar 2014 Super Bowl -mainoksessa, jossa herrat sir Ben Kingsley, Tom Hiddleston ja Mark Strong ottavat ilon irti kliseestä.
Warner Brothersin elokuva Taikamiekka – Seikkailujen Camelot on luokaton leffa. Täydellinen epäonnistuminen näkyy muun muassa pakotetuissa musiikkinumeroissa, jotka ängettiin leffaan pamppujen tahdosta ja jotka eivät sovi kontekstiin lainkaan. Näin ollen leffassa on toki pahislaulu, jossa kuningas Arthurin ja pyöreän pöydän ritarit pettänyt Ruber murtautuu päähenkilön kotiin ja paljastaa kierot suunnitelmansa.
Ja koska me Afurekossa rakastamme teitä niin kovasti, päätimme omistaa jouluaaton luukun tälle taidonnäytteelle, joka on mielikuvituksellisesti nimeltään Ruber.
Viimeisimmät kommentit: