Mielessäni on jo jonkin aikaa kytenyt teoria, jonka mukaan ”japanilaiset saavat aina kaiken kivan”. Tuossa krääsän luvatussa maassa kun on jo kauan tuotettu mitä käsittämättömimpiä ja mielikuvituksellisimpia tavaroita löystyttämään ihmisten kukkaronnyörejä, ja houkuttimena toimivat niin suositut viihdesarjat kuin ihmisetkin. Esimerkiksi tyttöjen situation-levyjen (levyjä, joilla suositut miespuoliset ääninäyttelijät puhuvat kuuntelijalle) tarjonta on valtava: on muun muassa yandere-sarja (ihanat pojat puhumassa ilkeitä), butler-sarja (ihanat pojat puhuttelemassa kohteliaasti), pusu-sarja (ihanat pojat pusuttelemassa) ja kissasarjakin (ihanat pojat esittämässä kissoja) noin muutamia mainitakseni.
Pari vuotta sitten Japanin markkinoille tuli yksi uusi tytöille suunnattu levysarja, kun joku nero keksi pestata seiyuuskenen kuumimmat miesnimet laulamaan covereita tunnetuista Disney-lauluista.
Kuten suomalaisperheissä yleensä, meilläkin on taaperosta lähtien luettu Aku Ankkaa. Ankka-tekijöiden ykkönen oli tietty Don Rosa, joka viilaa jatkuvuuspilkkua yhtä innokkaasti kuin meikäläinen. Rosan magnum opus, Roope Ankan elämä ja teot, inspiroi myös Nightwish-yhtyeestä tunnettua muusikkoa ja Disney-fania Tuomas Holopaista – tai Ankka-kielellä Hopolaista. 11. huhtikuuta Holopaisen pitkäaikainen unelma toteutui, kun Elämä ja teot -kirjoihin pohjautuva albumi Music Inspired by the Life and Times of Scrooge ilmestyi.
Don Rosa ja Nightwish yhdistävät voimansa… Voiko tästä enää parantaa?
Vaikka musikaaliset Sisarukset kuluttavat lähes minkälaista musiikkia tahansa, ei hiphop-musiikki ole koskaan erityisemmin iskenyt meihin. Vähän aikaa sitten Nita meni kuitenkin löytämään Internetin syövereistä levyn nimeltä Walt Disnizzle, jossa hiphopin rankka ajatusmaailma kohtaa Disneyn kuuluisat kappaleet herkullisin tuloksin. Yllätyksekseni huomasin koukuttuneeni levyyn jo ensimmäisen kuuntelukerran aikana, ja se soi vieläkin jatkuvasti musasoittimessani omana soittolistanaan. Miksi Disnizzle toimii niin uskomattoman hyvin?
Disneyn 80-luvun hittielokuva Who framed Roger Rabbit on tunnetusti elämäni rakkain elokuvaelämys, ja siitä syystä minun on välttämättä hankittava myös kaikki elokuvaan perustuvat oheistuotteet. NES-peliversiota en sentään vielä omista, mutta muutaman vuoden metsästämisen jälkeen sain lopulta käsiini elokuvaan perustuvan suomalaisen satukasetin, jonka on tuottanut Kirjalito ja toteutuksesta vastaa alan armoitettu Matti Ranin vakiporukoineen! Miten on 80-luvun elokuvatapaus kääntynyt suomeksi alle tunnin mittaiselle lasten kuuntelukasetille?
Jokainen alkukesän blockbusterin, Marvel’s The Avengersin, nähnyt tietää totuuden; vaikka Lokin maailmanvalloitus epäonnistui, tämän näyttelijä Tom Hiddleston on kietonut koko maailman pikkusormensa ympärille. En voi väittää olevani poikkeus.
Yksi Hiddlestonin lukuisista näyttelyvalteista on hänen kuulas äänensä, jonka kuuntelemisesta ei saa tarpeekseen. Hiddleston onkin ennen hurjasti nousevaa elokuvauraansa kunnostautunut paitsi teatterissa, myös radiossa. Huippuyliopiston muovaama puheenparsi on istunut muun muassa Draculan, Another Countryn ja Cyrano de Bergeracin kuunnelmasovituksiin. Hiddlestonin ylevää charmia huokuva ääni on poikkeuksellisen muuntuva, mikä tekee hänestä paitsi erinomaisen imitaattorin, myös mitä oivallisimman äänikirjojen lukijan.
Ja maailma on kerrankin tehnyt jotain oikein, sillä Hiddleston on lukenut äänikirjan – tosin vain yhden. Kirja on Sally Gardnerin lasten ja nuorten romaani The Red Necklace (2007), joka sekoittaa historiallista totuutta ja yliluonnollista.
Keväällä nostin pinnalle 90-luvulla tehdyn Imperiumin vastaisku -satukasetin, jonka olemassaolo herätti suurta hilpeyttä ja suosiota. Kaikki tuntuivat pitävän siitä ja janoavan lisää. Onneksi jo varsin pian löytyi kasettitrilogian ykkösosa, Tähtien sota, jonka hyvä ystäväni digitoi ja vielä restauroi kehnoa äänenlaatua. Nyt pitäisi yhyttää enää Jedin paluu, niin olisi koko perhe koossa! Myös Tähtien sota kestää reilut 12 minuuttia, ja kaikki näyttelijät yhtä lukuun ottamatta ovat samoja kuin Imperiumissa, pienin lisäyksin tosin.
Olet ainakin kuullut Douglas AdamsinLinnunradan käsikirja liftareille -(viisiosaisesta) trilogiasta, vaikket olisikaan lukenut sitä. Sen sijaan kaikki eivät tiedä, että populaarikulttuuriin syöpynyt tieteisparodia alkoi radiokuunnelmana. BBC:n yhteensä kaksitoistaosainen kuunnelma esitettiin vuosina 1979-1980. Adams muokkasi niistä sittemmin kaksi (viisiosaisen) trilogian ensimmäistä kirjaa, Linnunradan käsikirjan liftareille ja Maailmanlopun ravintolan.
Suomessa Radioteatteri teki kuunnelmista oman versionsa, joka esitettiin vuosina 1984-85. Siinä vaiheessa kirjatkin olivat jo päätyneet pohjoisille markkinoille, ja kuunnelman suomennos oli myös kirjat kääntäneen Pekka Markkulan käsialaa. Ohjaajana toimi Lars Svedberg.
Eräänä päivänä keskustellessani ystävän kanssa siteerasin aivan viattomasti vanhojen satukasettien lentävää lausetta ”kun kuulet tämän äänen – bililing – tiedät, että on aika kääntää sivua”. Ystäväni naurahti siihen, että ”ohhoh, voi niitä vanhoja satukasetteja. Se Imperiumin vastaisku oli kyllä yllättävän hyvä.”
Internet, tuo otakujen aarreaitta, on täynnä kaikkea jännää ja tuntematonta, kunhan vain jaksaa etsiä. Toisinaan illan pimeinä tunteita Nico Nico Dougassa surffaillessa osuu niin mahtavaan napakymppiin, että maat järisevät. Sisarukset innostuivat tästä jymylöydöstä niin, että siitä oli tiedotettava heti blogissa. Jos fanitat Mitsuya Yuujia yhtä paljon kuin me ja Wakamoto Noriota yhtä paljon kuin koko maailma, tämä herkku on juuri sinulle!
Shigatsu Ichinichin romaaniin perustuvaa harvinaista Dangan no kizu wa koi no irezumi -kuunnelmaa vuodelta 1992 tähdittävät veteraaniseiyuuiden kermaan kuuluvat Mitsuya ja Wakamoto. Kyseessä on Wakamoton tiettävästi ainoa päärooli BL-draamassa ja ilmeisesti Mitsuyankin viimeinen kosketus genreen näyttelijänä. Mitsuya oli pääosassa maailman ensimmäiseksi BL-kuunnelmaksi tituleeratussa Tsuzumi ga fuchi -draamassa vuonna 1988.
TV on erottamaton osa arkielämää, jonka parissa tulee vietettyä useita tunteja päivässä. Vielä puoli vuosisataa sitten televisio vasta aloitteli toimintaansa Suomessa, ja töllön sijaan joka kodissa raikasi radio. 50-60-lukujen vaihteessa radioviihteen uudisti rankalla kädellä koomikkolegenda Pertti ”Spede” PasanenRuljanssiriihi– ja Hupiklubi-ohjelmillaan. Ohjelmista on jäänyt elämään hahmo, joka kilpailee Uuno Turhapuron kanssa Speden tunnetuimman luomuksen tittelistä – rääväsuinen papukaija G. Pula-aho.
Afureko
Myy
Cilla
Nita
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: