Afurekon Äänijälki-podcastin 42. jaksossa puhumme typecasting-ilmiöstä, jossa näyttelijä usein roolitetaan samankaltaisiin rooleihin. Tapahtuuko typecastingia myös äänityössä ja mitä siitä seuraa? Hiljattaisissa puhumme Hämähäkkimies-animaatiosta Spider-Man: Across the Spider-Verse, joka on jatkoa edellisen jakson pääaiheena nähdylle elokuvalle Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia.
Afurekon Äänijälki-podcastin 35. jaksossa paneudumme yhteensä viiteen eri animeversioon klassikkomangasta Devilman. Syynissä ovat vuoden 1972 alkuperäinen TV-sarja, vuosina 1987 ja 1990 julkaistut OVA-jaksot, vuoden 1991 hassutteluparodia CB Chara Nagai Gou World, vuoden 2000 vaihtoehtoversio Amon – Devilman mokushiroku sekä vuoden 2018 modernisointi Devilman Crybaby. Lisäksi mietimme, miten ääniharrastukseemme vaikuttaa teosten valitseminen ääninäyttelijöiden perusteella. Hiljattaisissa on Disneyn ylistetty toimintaseikkailusarja Gargoyles.
Puimme seuraavassa jaksossa jälleen kuulijapalautetta kuluneelta vuodelta. Toiveita ja palautetta esimerkiksi podcastin perusteella saaduista teostärpeistä voi lähettää kommenteiksi tähän kirjoitukseen, sähköpostitse tai somekanaviemme kautta!
Afurekon Äänijälki-podcastin 26. jaksossa pääaiheena on Disneyn tieteiskulttiklassikko Aarreplaneetta. Lisäksi puimme näytellyn Don’t Look Up -elokuvan suomenkielisen dubbauksen herättämää keskustelua. Hiljattaisissa fiilistelemme kuurosta prinssistä kertovaa satuanimea Ousama Ranking.
Cillan DVD:n kantta koristavat Antti Pääkkösen, Ossi Ahlapuron ja Antti LJ Pääkkösen nimikirjoitukset (sekä muutkin tuherrukset)(lisää…)
Afurekon Äänijälki-podcastin 23. jaksossa pääaiheena on Disneyn renessanssia edeltänyt elokuva Oliver ja kumppanit peräti kolmella eri kielellä. Puhumme myös julkkiksista äänirooleissa. Hiljattaisissa käymme läpi tuoretta pikkuponielokuvaa My Little Pony: Uusi sukupolvi.
Afurekon Äänijälki-podcastin kymmenennen jakson pääaiheena on Don Bluthin epätasainen satuelokuva Peukalo-Liisa. Vilkaisemme myös, keille ääninäyttelijäpalkinnot jaettiin vuoden 2020 Emmy-gaaloissa. Lopuksi puhumme muutoksista suomalaisnaisten äänenkorkeudessa ja kolmen veteraaniseiyuun tekemästä animetunnaricoverlevystä FULL Kabs – Rejendo ni wa mada hayai!
Tässäkin kalenterissa on jo pariin otteeseen mainittu länsimaisten elokuvien taipumus erotella sankarit roistoista aksenttien avulla – sijoittui teos minne tahansa, pahikset haastelevat hämmästyttävän usein englantilaisittain. Eivätkä todellakaan miten tahansa englantilaisittain, vaan mitä tyylitellyimmin ja huolitelluimmin, kuten huippuyliopistojen kasvatit ainakin. Ilmiö tunnetaan erityisesti Hollywood-elokuvista, mutta on myös animaatioiden pitkäaikainen vitsaus.
Montako brittihienostelijaa löydät?
Joskus hahmon tausta tukee englantilaista korostusta, kuten PocahontasinRadcliffen (David Ogden Stiers) tapauksessa ja Jackie Chan seikkailee -sarjassa, jossa rikollispomo Valmont (Julian Sands) todella on kotoisin Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja ylpeilee sillä. Useammin korostus kuitenkin päätyy pahikselle etnisyydestä huolimatta. Disney on suorastaan erikoistunut ilmiöön: muun muassa ViidakkokirjanShere Khan (George Sanders), AladdininJafar (Jonathan Freeman) ja Notre-Damen kellonsoittajanFrollo (Tony Jay) puhuvat kaikki englantilaisittain miljööstään huolimatta, ja LeijonakuninkaanScar (Jeremy Irons) on afrikkalaisen leijonaperheen ainoa britti.
Osaavat sitä kuitenkin muutkin studiot. Baltossa brittiaksentti on tietysti pöyhkeällä siperianhusky Steelellä (Jim Cummings). Egyptin prinssissä heprealaisia esittävät amerikkalaiset, kun taas antagonistisia egyptiläisiä britit (mm. Ralph Fiennes). Viidessä legendassa ensemblesta löytyy useita eri aksentteja, mutta ainoa englantilaisvahvistus on paha Pitch Black (Jude Law). Joskus jopa Englantiin sijoittuvissa elokuvissa amerikkalaisittain puhelevat sankarit niskuroivat hienostelevaa brittiroistoa vastaan, kuten esimerkiksi Taikamiekassa, jossa Ruber-lurjuksen (Gary Oldman) lisäksi hahmokaartissa on sentään pari muutakin englantilaista.
Syy brittien riistämiseen pahisrintamalla lienee se, että huoliteltu puhetapa yhdistetään yleisesti ylästatukseen. Itsevarmuus ja alentuvuus tulevat hahmoon kuin itsestään, kun tämä ilmaisee itseään tyylikkäin sanankääntein. Kuten lähes aina, ilmiselvyyttä vastaan näytteleminen synnyttää voimakkaamman tehosteen. Kaunistellen ja hyvästä sosiaalisesta asemasta kielivällä aksentilla puhuva roisto tuntuu paljon julmemmalta, älykkäämmältä ja uhkaavammalta kuin holtittomasti raivoava öykkäri tai taulapää, joka ei älyä peitellä pahoja aikeitaan. Siksi roistoille päätyykin lähes aina yläluokkainen puheenparsi eikä esimerkiksi työnväenluokan murre. (Disneyn Pinocchiossa nukkepojan kaappaava ajuri puhuu cockney-murteella, eikä hänen pahuudestaan muutenkaan voisi erehtyä.)
Brittipahis on niin yleinen tropee, että englantilaiset vitsailevat siitä itsekin. Muun muassa tässä Jaguar 2014 Super Bowl -mainoksessa, jossa herrat sir Ben Kingsley, Tom Hiddleston ja Mark Strong ottavat ilon irti kliseestä.
Kuten jo aiemmin mainittiin, jotkin pahislaulut ovat ansainneet paikkansa kaikkien listojen kärkisijoilla. Jos tämänkertainen laulu olisi jäänyt kalenterista kokonaan pois, olisimme saaneet maistaa juuri sitä mihin laulun nimi viittaa – nimittäin itse Helvetin liekkejä.
Vaikka musikaaliset Sisarukset kuluttavat lähes minkälaista musiikkia tahansa, ei hiphop-musiikki ole koskaan erityisemmin iskenyt meihin. Vähän aikaa sitten Nita meni kuitenkin löytämään Internetin syövereistä levyn nimeltä Walt Disnizzle, jossa hiphopin rankka ajatusmaailma kohtaa Disneyn kuuluisat kappaleet herkullisin tuloksin. Yllätyksekseni huomasin koukuttuneeni levyyn jo ensimmäisen kuuntelukerran aikana, ja se soi vieläkin jatkuvasti musasoittimessani omana soittolistanaan. Miksi Disnizzle toimii niin uskomattoman hyvin?
Afureko
Myy
Cilla
Nita
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: