Afurekon Äänijälki-podcastin 35. jaksossa paneudumme yhteensä viiteen eri animeversioon klassikkomangasta Devilman. Syynissä ovat vuoden 1972 alkuperäinen TV-sarja, vuosina 1987 ja 1990 julkaistut OVA-jaksot, vuoden 1991 hassutteluparodia CB Chara Nagai Gou World, vuoden 2000 vaihtoehtoversio Amon – Devilman mokushiroku sekä vuoden 2018 modernisointi Devilman Crybaby. Lisäksi mietimme, miten ääniharrastukseemme vaikuttaa teosten valitseminen ääninäyttelijöiden perusteella. Hiljattaisissa on Disneyn ylistetty toimintaseikkailusarja Gargoyles.
Puimme seuraavassa jaksossa jälleen kuulijapalautetta kuluneelta vuodelta. Toiveita ja palautetta esimerkiksi podcastin perusteella saaduista teostärpeistä voi lähettää kommenteiksi tähän kirjoitukseen, sähköpostitse tai somekanaviemme kautta!
Ihana Arana harmitteli aikanaan sitä, miten miehet naisrooleissa ovat huomattavasti harvinaisempia kuin naiset mies- ja poikarooleissa, ja niinhän se valitettavasti on. Vaikka naisnäyttelijät poikarooleissa ovat arkipäivää etenkin animessa ja moni nainen on erikoistunut juuri poika- ja miesrooleihin, ei vastaavaa roolitusta toiseen suuntaan ole läheskään yhtä paljon. Vaikka naiset esittävät usein feminiinisiä miehiä, maskuliinisia naishahmoja esittävät miesten sijaan useimmiten matalaääniset naiset. Vastaavasti jos miespuolinen hahmo tekeytyy jossain vaiheessa tarinaa naiseksi, on hahmon äänenä lähes aina nainen.
Onneksi kaikesta on aina olemassa poikkeuksia, ja koska rakastan sukupuolirajojen venyttämistä ja rikkomista, otin asiakseni koota yhteen muutamia tapauksia animaatiorintamalta, missä miespuolinen näyttelijä on lainannut äänensä kauniimman sukupuolen edustajalle. Millaisissa naisrooleissa miehiä yleensä on kuultu, enkä onko kukaan miesnäyttelijä päässyt esittämään naisia useammin kuin kerran? Miten on jälkiäänitysten laita, onko äänen sukupuoli vaihtunut sarjan tai elokuvan muunkielisiin versioihin?
Ensimmäiseksi on vuorossa esimerkkejä animesta, ensi kerralla taas länsimaisista piirretyistä!
Sailor Moonin keksittyä taikatytöt uudelleen genreä lypsettiin Japanissa ahkerasti 90-luvulla. Kaikki yritykset eivät kuitenkaan… olleet kovin hyviä. Nurse Angel Ririka SOS on keskivertotuotos vuodelta 1995, lämminhenkinen mutta kovin yksitoikkoinen taikatyttöseikkailu, jossa 10-vuotias sairaanhoitajaksi haluava Ririka muuttuu mystiseltä vaihto-oppilaalta saamallaan hoitsuhatulla pahuuden parantavaksi Nurse Angeliksi. Animen pääosissa olivat aloittelijat Asou Kaori Ririkana, Kikuchi HidehiroKanou-senpaina ja Ishida Akira naapurinpoika Seiyana, joista kaksi ensin mainittua eivät aluksi häikäisseet näyttelijäntaidoillaan, mutta oppivat paremmiksi loppua kohden.
Ririkasta on kuitenkin jäänyt mieleen pari poikkeuksellista piirrettä. Räikein niistä on se, että kaikki miespuoliset pahikset ovat kauheita neitejä. Häiritsevä asetelma viedään jopa niin pitkälle, että Ishida ”Uke” Akira on 10-vuotiaan roolissaan monta kertaa miehekkäämpi kuin välibossina kuultu Ishii ”Äijistä äijin äijä, jota äijempää et tule koskaan kohtaamaan ja joka Ootomo Ryuuzaburoun kanssa yhteen ottaessaan aiheuttaisi maailmankaikkeuden tuhoon johtavan äijyyden keskittymän” Kouji. Tietenkin sarjan ainoalla otokoyakulla, Shoujo kakumei UtenanHimemiya Anthyna parhaiten tunnetulla Fuchizaki Yurikolla on enemmän munaa kuin kaikilla sarjassa esiintyvillä miehillä yhteensä, mutta kellepä Ishidasta tai Yuuki Hirosta muka olisi vastusta.
Neideistä pahin on Ishiin alennustilasta huolimatta sarjan sukupuoleltaan ja seksuaalisuudeltaan epämääräinen pääpahis Buros. Hän on myös kamalin rooli, mitä kaikkea shotapojista rumiin korstoihin esittäneeltä Horikawa Ryoulta koskaan olemme kuulleet. Itse asiassa Horikawa Buroksena taitaa olla yleensä kamalinta, mitä koskaan olemme kuulleet. Horikawahan ei oikestaan tee mitään väärin – lähinnä tuotantotiimi teki väärin kiinnittäessään hänet rooliin – vaan hihkuu akkamaisesti kuin kuka tahansa pahisnainen. Horikawa Ryou ei kuitenkaan ole nainen, vaikka melko vahvaa näyttöä onkin. Jostain syystä, vaikka suorituksessa ei oikeasti ole mitään vikaa, hahmon hirviömäinen naismaisuus on täysin sietämätöntä. Kokonaisuutena ylärekisteristä lirkutteleva, pikkupoikia kähmivä, lentosuukkoja ja pervoja miekkametaforia viljelevä Horikawa on niin sanoinkuvaamattoman järkyttävä… asia, että Ririka on yhä ainoa anime, jota katsoessamme olemme toivoneet yhden suosikkiseiyuuistamme vain pitävän ystävällisesti turpansa kiinni.
Kunnon perinteisen roistottaren tapaan Buros myös nauraa. Horikawa vetää sukupuolirajoitteistaan huolimatta täysin oikeaoppisen villainess-kikatuksen täten täydellisesti emaskuloiden itsensä sekä kaikki menneet ja tulevat roolinsa vain muutamassa sekunnissa. Aika hyvin.
(Miksi tässä kalenterissa on niin paljon ristiinpukeutujia?)
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: