Afurekon Äänijälki-podcastin kuudes jakso juhlii Pride-kuukautta puimalla vuosituhannen vaihteen BL-hittianimesarjaa Gravitation. Samassa hengessä juttelemme indieanimaatioista Hazbin Hotel ja Helluva Boss. Lisäksi pohdimme koronapandemian vaikutuksia äänityöhön ja juhlimme Aoni Production -ääninäyttelijätoimiston viisikymppisiä.
Vuosikymmenen ensimmäisen Desucon Frostbiten ääninäyttelijävieraana nähtiin Orikasa Fumiko! Muun muassa Bleachista, Hellsingistä ja Fullmetal Alchemist: Brotherhoodista tuttu tekijä istahti juttelemaan myös meidän kanssamme urastaan animen parissa. Kiitokset avusta Desuconin ammattitaitoisille tulkeille!
(Kuva: Eetu Lampsijärvi)
Olen viimeisten muutamien vuosien aikana katsonut yllättävän monta lyhytanimesarjaa. Niistä jokaisesta on löytynyt loistavia roolisuorituksia, mutta useamman lyhyen blogijutun sijaan päätin niputtaa katsomani lyhytanimet yhteen kokoavaan juttuun.
Monesta animesta löytyy sivuhahmo, joka on sekä letkeä että temperamenttinen, vilkkaan huoleton ja ehkä vähän hölmö – ja usein juuri tämä hahmo puhuu vahvalla Kansain murteella. Honshun saaren lounaisosassa sijaitsevan läänin asukkaat tunnetaan rentoudestaan ja välittömyydestään pääkapunkilaisiin verrattuna. Kansai koostuu seitsemästä prefektuurista, joiden välillä on omat murre-eronsa, mutta usein puhutaan yleisesti kansain murteesta eli kansai-benistä. Yleisimmin animen kansailaiset ovat kotoisin Oosakasta ja Kiotosta.
Kansaissa asuu hienoja ihmisiä.
Omaleimaisen sanaston lisäksi Kansai-benin tunnusmerkkejä ovat pitkät yhteensulaneet vokaalit ja joidenkin konsonanttien korvautuminen pehmeämmillä äänteillä, kuten s:n vaihtuminen h:ksi sanassa san (han) ja da-tavun muuttuminen ya’ksi. Laulavassa murteessa äänenkorkeus tapaa vaihdella paljon. Tavallisimmin kuultavaan Tokion murteeseen verrattuna söpö Kansai-ben todella kuulostaa huolettomalta ja tuttavalliselta, ja useimmat sitä käyttävät hahmot tukevat mielikuvaa.
Muun muassa Yakitate!! Japanin Kawachia (Sakaguchi Shuuhei), Neon Genesis Evangelionin Toujia (Seki Tomokazu) ja Fushigi Yuugin Tasukia (Kanna Nobutoshi) yhdistää paitsi murre myös lyhyt pinna ja jääräpäisyys. Salapoliisi Conanin oosakalaisetsivä Heiji (Horikawa Ryou) ja paras ystävänsä Kazuha (Miyamura Yuuko) ovat teräväpäisiä mutta päähenkilöä letkeämpiä ja hauskanpitoa rakastavia. Tosin romantiikan puolella Heiji on yhtä tolvana kuin monet murreserkkunsa. Kansai-benillä leikitellään paljon, ja se lienee yleisin animessa esiintyvä ei-tokiolainen puhetapa. Se ei myöskään ole vain sivuhenkilöiden yksinoikeus: Azumanga Daioo’n ja Gakuen Alicen päähenkilöt erottuvat murteillaan, ja Lovely Complexissa kaikki puhuvat samaa murretta, koska sarja sijoittuu Oosakaan.
Jotkut ääninäyttelijät esittävät usein kansai-benillä puhuvia hahmoja. Muun muassa syntyperäiset oosakalaiset Hisakawa Aya (Sailor Moonin Ami, CardCaptor Sakuran Kero), Onosaka Masaya (Angelic Layerin Icchan, Bleachin Hirako) ja Horikawa Ryou (Salapoliisi Conanin Heiji, GS Mikamin Yokoshima, Kizunan Kai) ovat näytelleet monia rooleja kotiseutunsa murteella.
Mielessäni on jo jonkin aikaa kytenyt teoria, jonka mukaan ”japanilaiset saavat aina kaiken kivan”. Tuossa krääsän luvatussa maassa kun on jo kauan tuotettu mitä käsittämättömimpiä ja mielikuvituksellisimpia tavaroita löystyttämään ihmisten kukkaronnyörejä, ja houkuttimena toimivat niin suositut viihdesarjat kuin ihmisetkin. Esimerkiksi tyttöjen situation-levyjen (levyjä, joilla suositut miespuoliset ääninäyttelijät puhuvat kuuntelijalle) tarjonta on valtava: on muun muassa yandere-sarja (ihanat pojat puhumassa ilkeitä), butler-sarja (ihanat pojat puhuttelemassa kohteliaasti), pusu-sarja (ihanat pojat pusuttelemassa) ja kissasarjakin (ihanat pojat esittämässä kissoja) noin muutamia mainitakseni.
Pari vuotta sitten Japanin markkinoille tuli yksi uusi tytöille suunnattu levysarja, kun joku nero keksi pestata seiyuuskenen kuumimmat miesnimet laulamaan covereita tunnetuista Disney-lauluista.
Nauti rahoistani, Japani.
Disney Date ~ Koe no oujisama ~ Standard Edition
Joudun toisinaan selittelemään, etten syrji uusia sarjoja periaatteesta, vaan ne jäävät minulta näkemättä siksi, että niissä esiintyy yhä vähemmän suosikkiääninäyttelijöitäni. Jos useammissa uutuussarjoissa olisi samanlainen näyttelijäkaarti kuin vuoden 2006 Shijou saikyou no deshi Kenichissä, katselisin niitä enemmän kuin mielelläni! Kenichin roolilista on kuin kunnianosoitus poikabändivuosikymmenelle, jonka tekeleillä oma animeharrastukseni alkoi.
Viimeisimmät kommentit: