Afurekon Äänijälki-podcastin 35. jaksossa paneudumme yhteensä viiteen eri animeversioon klassikkomangasta Devilman. Syynissä ovat vuoden 1972 alkuperäinen TV-sarja, vuosina 1987 ja 1990 julkaistut OVA-jaksot, vuoden 1991 hassutteluparodia CB Chara Nagai Gou World, vuoden 2000 vaihtoehtoversio Amon – Devilman mokushiroku sekä vuoden 2018 modernisointi Devilman Crybaby. Lisäksi mietimme, miten ääniharrastukseemme vaikuttaa teosten valitseminen ääninäyttelijöiden perusteella. Hiljattaisissa on Disneyn ylistetty toimintaseikkailusarja Gargoyles.
Puimme seuraavassa jaksossa jälleen kuulijapalautetta kuluneelta vuodelta. Toiveita ja palautetta esimerkiksi podcastin perusteella saaduista teostärpeistä voi lähettää kommenteiksi tähän kirjoitukseen, sähköpostitse tai somekanaviemme kautta!
Afurekon Äänijälki-podcastin 33. jaksossa pääaiheena on brittiläinen animaatiokalkkuna Fredi sammakko. Lisäksi pohdimme, milloin äänenkäyttö on tehnyt vaikutuksen live action -roolityössä. Hiljattaisissa juttelemme Psycho-Pass-animen ensimmäisestä kaudesta.
Afurekon Äänijälki-podcastin yhdeksännessätoista jaksossa pääaiheena on Monte-Criston kreivin tieteisanimesovitus Gankutsuou. Puimme toistakin piirrosversiota samasta klassikkoteoksesta eli Hanna-Barberan Monte-Criston kreivi -tv-elokuvaa vuodelta 1973. Lisäksi muistelemme lapsuusaikojemme varhaisia kokemuksia ääninäyttelemisestä.
Afurekon Äänijälki-podcastin kuudes jakso juhlii Pride-kuukautta puimalla vuosituhannen vaihteen BL-hittianimesarjaa Gravitation. Samassa hengessä juttelemme indieanimaatioista Hazbin Hotel ja Helluva Boss. Lisäksi pohdimme koronapandemian vaikutuksia äänityöhön ja juhlimme Aoni Production -ääninäyttelijätoimiston viisikymppisiä.
Vuosikymmenen ensimmäisen Desucon Frostbiten ääninäyttelijävieraana nähtiin Orikasa Fumiko! Muun muassa Bleachista, Hellsingistä ja Fullmetal Alchemist: Brotherhoodista tuttu tekijä istahti juttelemaan myös meidän kanssamme urastaan animen parissa. Kiitokset avusta Desuconin ammattitaitoisille tulkeille!
Olen viimeisten muutamien vuosien aikana katsonut yllättävän monta lyhytanimesarjaa. Niistä jokaisesta on löytynyt loistavia roolisuorituksia, mutta useamman lyhyen blogijutun sijaan päätin niputtaa katsomani lyhytanimet yhteen kokoavaan juttuun.
Monesta animesta löytyy sivuhahmo, joka on sekä letkeä että temperamenttinen, vilkkaan huoleton ja ehkä vähän hölmö – ja usein juuri tämä hahmo puhuu vahvalla Kansain murteella. Honshun saaren lounaisosassa sijaitsevan läänin asukkaat tunnetaan rentoudestaan ja välittömyydestään pääkapunkilaisiin verrattuna. Kansai koostuu seitsemästä prefektuurista, joiden välillä on omat murre-eronsa, mutta usein puhutaan yleisesti kansain murteesta eli kansai-benistä. Yleisimmin animen kansailaiset ovat kotoisin Oosakasta ja Kiotosta.
Kansaissa asuu hienoja ihmisiä.
Omaleimaisen sanaston lisäksi Kansai-benin tunnusmerkkejä ovat pitkät yhteensulaneet vokaalit ja joidenkin konsonanttien korvautuminen pehmeämmillä äänteillä, kuten s:n vaihtuminen h:ksi sanassa san (han) ja da-tavun muuttuminen ya’ksi. Laulavassa murteessa äänenkorkeus tapaa vaihdella paljon. Tavallisimmin kuultavaan Tokion murteeseen verrattuna söpö Kansai-ben todella kuulostaa huolettomalta ja tuttavalliselta, ja useimmat sitä käyttävät hahmot tukevat mielikuvaa.
Muun muassa Yakitate!! JapaninKawachia (Sakaguchi Shuuhei), Neon Genesis EvangelioninToujia (Seki Tomokazu) ja Fushigi YuuginTasukia (Kanna Nobutoshi) yhdistää paitsi murre myös lyhyt pinna ja jääräpäisyys. Salapoliisi Conanin oosakalaisetsivä Heiji (Horikawa Ryou) ja paras ystävänsä Kazuha (Miyamura Yuuko) ovat teräväpäisiä mutta päähenkilöä letkeämpiä ja hauskanpitoa rakastavia. Tosin romantiikan puolella Heiji on yhtä tolvana kuin monet murreserkkunsa. Kansai-benillä leikitellään paljon, ja se lienee yleisin animessa esiintyvä ei-tokiolainen puhetapa. Se ei myöskään ole vain sivuhenkilöiden yksinoikeus: Azumanga Daioo’n ja Gakuen Alicen päähenkilöt erottuvat murteillaan, ja Lovely Complexissa kaikki puhuvat samaa murretta, koska sarja sijoittuu Oosakaan.
Jotkut ääninäyttelijät esittävät usein kansai-benillä puhuvia hahmoja. Muun muassa syntyperäiset oosakalaiset Hisakawa Aya (Sailor MooninAmi, CardCaptor SakuranKero), Onosaka Masaya (Angelic LayerinIcchan, BleachinHirako) ja Horikawa Ryou (Salapoliisi Conanin Heiji, GS MikaminYokoshima, KizunanKai) ovat näytelleet monia rooleja kotiseutunsa murteella.
Mielessäni on jo jonkin aikaa kytenyt teoria, jonka mukaan ”japanilaiset saavat aina kaiken kivan”. Tuossa krääsän luvatussa maassa kun on jo kauan tuotettu mitä käsittämättömimpiä ja mielikuvituksellisimpia tavaroita löystyttämään ihmisten kukkaronnyörejä, ja houkuttimena toimivat niin suositut viihdesarjat kuin ihmisetkin. Esimerkiksi tyttöjen situation-levyjen (levyjä, joilla suositut miespuoliset ääninäyttelijät puhuvat kuuntelijalle) tarjonta on valtava: on muun muassa yandere-sarja (ihanat pojat puhumassa ilkeitä), butler-sarja (ihanat pojat puhuttelemassa kohteliaasti), pusu-sarja (ihanat pojat pusuttelemassa) ja kissasarjakin (ihanat pojat esittämässä kissoja) noin muutamia mainitakseni.
Pari vuotta sitten Japanin markkinoille tuli yksi uusi tytöille suunnattu levysarja, kun joku nero keksi pestata seiyuuskenen kuumimmat miesnimet laulamaan covereita tunnetuista Disney-lauluista.
Joudun toisinaan selittelemään, etten syrji uusia sarjoja periaatteesta, vaan ne jäävät minulta näkemättä siksi, että niissä esiintyy yhä vähemmän suosikkiääninäyttelijöitäni. Jos useammissa uutuussarjoissa olisi samanlainen näyttelijäkaarti kuin vuoden 2006 Shijou saikyou no deshi Kenichissä, katselisin niitä enemmän kuin mielelläni! Kenichin roolilista on kuin kunnianosoitus poikabändivuosikymmenelle, jonka tekeleillä oma animeharrastukseni alkoi.
Viimeisimmät kommentit: