Sound Only: Walt Disnizzle

Vaikka musikaaliset Sisarukset kuluttavat lähes minkälaista musiikkia tahansa, ei hiphop-musiikki ole koskaan erityisemmin iskenyt meihin. Vähän aikaa sitten Nita meni kuitenkin löytämään Internetin syövereistä levyn nimeltä Walt Disnizzle, jossa hiphopin rankka ajatusmaailma kohtaa Disneyn kuuluisat kappaleet herkullisin tuloksin. Yllätyksekseni huomasin koukuttuneeni levyyn jo ensimmäisen kuuntelukerran aikana, ja se soi vieläkin jatkuvasti musasoittimessani omana soittolistanaan. Miksi Disnizzle toimii niin uskomattoman hyvin?

Yhdeksi pitkäksi ääniraidaksi miksattu 77 minuutin mittainen Walt Disnizzle sisältää yhteensä 26 eri kappaletta, ja mukana on myös esittelyintro sekä lyhyt hyvästelyraita. Levyn anti on syntynyt yhdistelemällä Disneyn musiikki- ja ääniraitoja erilaisiin lauluihin sekä taustarytmeihin, joista useimmat ovat hiphop-tyylistä musiikkia. Koko homman takana on nimimerkki ARKHAM.p77, jonka työpanosta ei voi kuin ihailla: Walt Disnizzlen miksaus on teknisesti huippuunsa hiottua aina pienimpiä yksityiskohtia myöten, puhumattakaan kaikesta siitä kekseliäisyydestä, luovuudesta ja innovatiivisuudesta, jota levyn kasaamiseen on selvästi käytetty. Disney-lauluista on olemassa tuhansia erilaisia parodioita, eikä Walt Disnizzle edes ole ensimmäinen laatuaan, mutta se on poikkeuksellisen hienosti toteutettu.

En tiedä, kuinka suuri Disney-fani ARKHAM.p77 itse on, mutta ainakin hän tuntee yhtiön tuotannon uskomattoman hyvin. Ikivihreiden lisäksi levyllä on mukana kappaleita hyvinkin vanhoista ja suhteellisen harvinaisista Disney-tuttavuuksista, joita moni nykyajan nuori Disney-fani ei välttämättä tunne. Olen usein harmitellut sitä, että Disney-keskusteluissa puhutaan usein vain 90-luvun hittielokuvista, vaikka puljun vanhemmallakin tuotannolla olisi sanottavaa. Disnizzle täyttää omalta osaltaan tämän vajeen, sillä sen kappalelistasta yli puolet on yhtiön vanhemmista elokuvista – levyllä on peräti viisi laulua Viidakkokirjasta, kolme Pinocchiosta, kaksi Peter Panista sekä Lumikista ja jopa yksi Bambin kappale. Disney-edustus ei ole peräisin pelkästään klassikkoelokuvista tai edes animaatioista – mukana on myös muun muassa Kolme pientä porsasta -lyhärin Pahaa sutta ken pelkäisi, vanha Pirates of the Caribbean -kipale Yo Ho (A Pirate’s Life for Me), Maija Poppasen kuuluisa Supercalifragilisticexpialidocious ja jopa pääteema vuoden 1979 scifi-elokuvasta The Black Hole.

Laulujen lisäksi levy on tungettu täyteen yksittäisiä Disney-hahmojen repliikkejä. Avaus- ja lopetuskappaleet koostuvat suurimmaksi osaksi erilaisista heittorepliikeistä, joiden seassa voi kuulla myös itse Walt Disneyn puhuvan. On ratkiriemukasta kuulla Mikin, Akun, Hessun ja muiden Disney-hahmojen tuttuja lausahduksia täysin uudessa asiayhteydessä, ja kovan luokan Disney-fanit voivatkin yrittää tunnistaa kaikki mahdolliset Disney-viittaukset levyä kuunnellessaan – arvailuleikin voi aloittaa jo kappaleiden luovista ja viitteellisistä nimistä.

Disnizzlen muu musiikkianti ei kuitenkaan kalpene Disneyn rinnalla. Klassisten animaatiokappaleiden aisapareiksi on valikoitunut hittibiisejä muun muassa sellaisilta artisteilta kuin Eminem, Skinnyman, Biggie Smalls, Jay-Z ja Beyoncé. Unohtaa ei pidä myöskään taustarytmejä, joiden tyyli vaihtelee hiljaisen rauhallisesta myrskyisään. On hauska kuunnella, kuinka hyvin huolella valitut rytmit sulautuvat Disneyn maailmankuuluihin, jopa vuosikymmeniä vanhoihin kappaleisiin ja antavat niille pienellä vaivannäöllä yhden ulottuvuuden lisää.

Yhteensopivien lyriikoiden lisäksi Disnizzle kaivaa tehokkaasti esiin Disney-kappaleiden ja -elokuvien piilevät synkät ja pelottavat puolet. Levyn raitalistaa selatessaan ei voi käsittää, miten Bambin hempeä Little April Shower voisi millään toimia osana tällaista kokonaisuutta, mutta kappaletta seuraavaa myrskyä enteilevä kuoro-osuus sopii yllättäen tunnelmaan kuin nakutettu. Myös Kolmesta pienestä porsaasta on otettu mukaan lyhärin ehdottomasti paras osa eli kuuluisa uhkailukohtaus, joka kuulostaa hiphop-kappaleeseen yhdistettynä vähintään yhtä hauskalta.

Yksi suosikkejani levyltä on Hell Diggity, jossa Notre Damen kellonsoittajan tulinen Hellfire kohtaa Blackstreetin 90-luvun R&B-hitin No Diggityn. Kappaleet ovat epäilemättä päätyneet yhteen lyriikoidensa vuoksi, molemmissa kun tunnetusti kuumotellaan kaunista naista. Tuomari Frollon Hellfire on Disney-laulujen rohkeinta antia – kappale on suoranainen lihan himon ilmentymä, jossa maallisista nautinnoista pidättäytynyt sielu rukoilee ylemmiltä voimilta helpotusta haluun, jollaista hän ei ole ennen tuntenut. Armoitetun Tony Jayn esittämä tuomari pitää itseään vulgaaria rahvasta puhtaampana, ja kauhistuu huomatessaan itsessään samanlaisia piirteitä, vieläpä arvoasteikon pohjalla olevaa mustalaistyttöä kohtaan. Himo saa hänet lopulta niin sekaisin, että hän on valmis vaikka tappamaan tytön päästäkseen riivaavista mielikuvistaan. No Diggity -kappaleessa taas kuvaillaan vahvaa ja itsenäistä naishenkilöä hienovaraisempaan sävyyn etäisen tarkkailijan näkökulmasta. Sairaalloisen omistushalun sijaan lyriikoista on aistittavissa kunnioittavaa, jopa hivenen ihailevaa sävyä, mikä luo hienon kontrastin Hellfiren leiskuvaan luonteeseen.

Rakenteeltaan ja tyyliltään kappaleet ovat aivan eri maailmoista, mutta kenties juuri siksi ne sointuvat niin hyvin yhteen: tyylikäs ja rauhallinen No Diggity viilentää Hellfiren tulista menoa ja saa puolestaan itse aivan uudenlaista vauhtia toisen mahtipontisesta soundista ja kuorosta (kaikki nimittäin kuulostaa aina siistimmältä latinaksi veisaavan kuoron kanssa, kokeilkaa vaikka). Mukaan on ympätty myös Mikin, Akun ja Hessun satunnaisia kauniimpaa sukupuolta kehuvia repliikkejä, jotka uuteen asiayhteyteen liitettynä alkavat kuulostaa yllättävän likaisilta ja pelottavilta – harvoin on Hessu Hopon äänen kuuleminen ahdistanut näin kovasti.

Erityisen tehokkaasti toimii myös Beast Mob, jonka Disney-edustuksena toimii yhtiön kruununjalokiven Kaunottaren ja Hirviön voimakas Mob Song. Kun kaunista ja itsenäistä Belleä koko elokuvan ajan tavoitellut egoistinen Gaston uhkaa hävitä tytön pelottavalle hirviölle, hän menettää malttinsa ja päättää voittaa Bellen itselleen tavalla, jonka hän taitaa parhaiten: fyysisellä voimalla. Metsästäjänä tunnettu bodari käyttää Hirviön karmeaa ulkomuotoa hyväkseen ja houkuttelee Bellen kotikylän puolelleen maalailemalla uhkakuvia Hirviön teoista. Pelko apuvälineenään Gaston onnistuu hetkessä lietsomaan rauhanomaiset kyläläiset hulluun raivoon ja johdattaa heidät taisteluun, jossa on loppujen lopuksi kyse vain sairaalloisesta pakkomielteestä, joka on voitettava raivaamalla kaikki häiritsevät esteet pois tieltä. Toisena osiona on DJ Muggsin ja Sick Jackenin Stairs to the Beast, joka viljelee sekaisin diktaattoreiden, valtionjohtajien ja Raamatussa kuvattujen henkilöiden nimiä ja varoittelee salaliittoteoriamaiseen sävyyn erityisesti uskontojen tuhoavuudesta.

Kaunotar ja Hirviö on yleisilmeeltään synkkä elokuva, ja myös suuri osa sen musiikista on surumielistä ja ahdistavaa. Uhkaava Mob Song ja Stairs to the Beastin aikana soiva elokuvan muu taustamusiikki tekevät kappaleen tunnelmasta korostetun vihamielisen, ja kokonaisuuden viimeistelee Gastonin näyttelijän Richard Whiten voimakas ja oopperamainen tulkinta (olen kuulevinani seassa lisäksi Viidakkokirjan norsulauman yhteishuudon). Kaunotarta ja Hirviötä sekä Stairs to the Beastia yhdistää sanoma pettävästä ulkomuodosta, ja lopputulos toimii kuin tauti.

Viime vuonna julkaistu Walt Disnizzle on jo kerännyt runsaasti positiivista mainetta Internetissä, ja levy saattaa hyvinkin saavuttaa vielä kulttisuosikin aseman. Disnizzle tarjoaa hauskan kuuntelukokemuksen niin hiphopin kuin Disneyn taikamaailman ystäville kumpaakaan osapuolta pilkkaamatta, vaan pikemmin antaa molemmille niiden ansaitsemaa huomiota ja kunnioitusta. On kuulemma hyvä astua välillä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tutustua asioihin, joita ei itse tunne tai joita pitää epämiellyttävinä. Walt Disnizzle on paras viihdesyrjähyppy, jonka olen pitkään aikaan tehnyt. Se on samaan aikaan hauska ja ihanan irvokas parodia, joka kutkuttelee mielikuvituksen synkempää puolta – ja saa vieläpä hyvälle tuulelle!

Explore posts in the same categories: Musiikki, Sound Only, USA

Avainsanat: ARKHAM.p77, Bambi, Beyoncé, Biggie Smalls, Disney, DJ Muggs, Eminem, Jay-Z, Kaunotar ja Hirviö, Kolme pientä porsasta, Lumikki ja seitsemän kääpiötä, Maija Poppanen, Notre Damen kellonsoittaja, Peter Pan, Pinocchio, Pirates of the Caribbean, Richard White, Sick Jacken, Skinnyman, The Black Hole, Tony Jay, Viidakkokirja, Walt Disney, Walt Disnizzle

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.