Afurekon Äänijälki-podcastin 39. jaksossa pääaiheena on klassikkojännärin animesovitus Parasyte -the maxim-. Puhumme myös siitä, millainen merkitys on voice matchilla eli hahmon eri äänten samankaltaisuudella. Hiljattaisissa käsittelemme DreamWorksin elokuviin perustuvaa sarjaa TrollsTopia, jonka suomenkielinen käännös on Myyn käsialaa. Pidämme huhtikuun ajan taukoa ja palaamme linjoille uuden jakson kanssa toukokuussa!
Afurekon Äänijälki-podcastin 30. jaksossa pääaiheena on Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat -elokuvatrilogia, jossa kilpikonnat toteutettiin nukke- ja animatronic-tekniikan avulla. Lisäksi puimme karrikoitujen ja luonnollisten äänten eroja äänityössä. Hiljattaisissa käsittelemme Mochizuki Tomomin Suomen-vierailun kunniaksi hänen ohjaamaansa Ghibli-elokuvaa Aaltojen kuohu.
Afurekon Äänijälki-podcastin 24. jaksossa pääaiheena on historialliseen legendaan perustuva piirroselokuva Anastasia. Lisäksi puimme ääninäyttelijä Hayashibara Megumin kirjaa äänirooleistaan ja opetuksista, joita hän on niiltä saanut. Lopuksi käymme läpi podcastin toista vuotta kuulijapalautteen kautta.
Afurekon Äänijälki-podcastin kahdeksannessatoista jaksossa pääaiheena on Warner Brothersin köykäinen fantasiaseikkailu Taikamiekka – Seikkailujen Camelot. Puhumme myös animaatiohahmojen lauluista ja siitä, millainen vaikutus on sillä, onko hahmolla eri lauluääni vai tekeekö sama näyttelijä sekä puheen että laulun. Hiljattaisissa puimme Genshin Impact -hittipelin japaninkielistä dubbausta.
Afurekon Äänijälki-podcastin seitsemännessätoista jaksossa pääaiheena on brittiläinen kreisikomedia Kreivi Duckula. Pohdimme myös, milloin lapsirooleihin kannattaa roolittaa oikeita lapsia ja milloin taas aikuisia ääninäyttelijöitä. Hiljattaisissa käymme läpi The Legend of Zelda -pelin Breath of the Wild äänipuolta.
Afurekon Äänijälki-podcastin kolmas jakso paneutuu vielä kerran vuonna 2019 päättyneeseen suursuosittuun piirrossarjaan My Little Pony: Ystävyyden taikaa. Lisäksi puhumme Oscar- ja Annie-palkintogaalojen sadosta, muistelemme Juha Mujeen ääniuraa ja luomme katsauksen Hokuto no keniin sekä Monsteriin.
Mielessäni on jo jonkin aikaa kytenyt teoria, jonka mukaan ”japanilaiset saavat aina kaiken kivan”. Tuossa krääsän luvatussa maassa kun on jo kauan tuotettu mitä käsittämättömimpiä ja mielikuvituksellisimpia tavaroita löystyttämään ihmisten kukkaronnyörejä, ja houkuttimena toimivat niin suositut viihdesarjat kuin ihmisetkin. Esimerkiksi tyttöjen situation-levyjen (levyjä, joilla suositut miespuoliset ääninäyttelijät puhuvat kuuntelijalle) tarjonta on valtava: on muun muassa yandere-sarja (ihanat pojat puhumassa ilkeitä), butler-sarja (ihanat pojat puhuttelemassa kohteliaasti), pusu-sarja (ihanat pojat pusuttelemassa) ja kissasarjakin (ihanat pojat esittämässä kissoja) noin muutamia mainitakseni.
Pari vuotta sitten Japanin markkinoille tuli yksi uusi tytöille suunnattu levysarja, kun joku nero keksi pestata seiyuuskenen kuumimmat miesnimet laulamaan covereita tunnetuista Disney-lauluista.
Puheen vuoron kolmannessa jaksossa puidaan traileridubbauksia. Yhä nopeammalla aikataululla toimivassa nykymaailmassa elokuvatrailerit dubataan yleensä eri äänillä kuin lopulliset leffat. Kuka niitä dubbaa, miten ja mitä merkitystä tällä on markkinoinnille ja yleisölle?
Aiheesta ovat keskustelemassa Cillan, Nitan ja Myyn lisäksi pikkuveli Runo sekä alaa sisältä tunteva erikoisvieras Antti L J Pääkkönen! Terveisiä Taikalinnan jäsenille!
Jatko-osat ovat nyt kuumaa kamaa länsimaisilla leffamarkkinoilla, ja myös moni viime vuosien animaatiohitti saa tänä vuonna jatkoa valkokankaalla. Myös hulppeista jatko-osistaan tunnettu Pixar on tarttunut jälleen nostalgiahaasteeseen, mutta jatko-osan sijaan kyseessä on poikkeuksellisesti studion ensimmäinen esiosa – vieläpä elokuvalle, joka ilmestyi alun perin 12 vuotta sitten. Miten vuoden 2001 Monsterit Oy -hittileffan päähenkilöt Masi Pallopää ja Tarmo P. Karvanen oikein tapasivat, ystävystyivät ja päätyivät lopulta pelottelualalle?
Vaikka musikaaliset Sisarukset kuluttavat lähes minkälaista musiikkia tahansa, ei hiphop-musiikki ole koskaan erityisemmin iskenyt meihin. Vähän aikaa sitten Nita meni kuitenkin löytämään Internetin syövereistä levyn nimeltä Walt Disnizzle, jossa hiphopin rankka ajatusmaailma kohtaa Disneyn kuuluisat kappaleet herkullisin tuloksin. Yllätyksekseni huomasin koukuttuneeni levyyn jo ensimmäisen kuuntelukerran aikana, ja se soi vieläkin jatkuvasti musasoittimessani omana soittolistanaan. Miksi Disnizzle toimii niin uskomattoman hyvin?
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: