Renttujen jouluyö: luukku 19

Kuten jo aiemmin mainittiin, jotkin pahislaulut ovat ansainneet paikkansa kaikkien listojen kärkisijoilla. Jos tämänkertainen laulu olisi jäänyt kalenterista kokonaan pois, olisimme saaneet maistaa juuri sitä mihin laulun nimi viittaa – nimittäin itse Helvetin liekkejä.

Disneyn piirrosklassikko Notre Damen kellonsoittajan antagonisti Frollon laulua Hellfire (suom. Helvetin liekit) voisi hyvinkin pitää yhtenä kaikkien aikojen suosituimmista Disney-pahisten lauluista. Kappaleen musiikillista antia ylistetään kaikkialla, ja se tarjoaa myös rutosti burgeroitavaa analyysinälkäisille. Osa Hellfiren huumaavasta viehätysvoimasta on epäilemättä sen ansiota, että kohtaus on tyyliltään niin poikkeuksellinen ja teemaltaan niin rohkea, etenkin Disneyn tuotokseksi.

Pahikset ovat perinteisesti julistaneet laulunumeroissaan omaa ilkeyttään ja kammottavia suunnitelmiaan. Frollo taas vakuuttelee koko laulun ajan itselleen ja päänsisäiselle arvostelevalle kuorolle, että hän on oikeassa ja viaton ja että on täysin Esmeraldan oma vika, että tuomari himoitsee tätä. Frollo ei pysty eikä yritäkään kieltää, että hän tekee syntiä halutessaan mustalaisnaista, mutta syypää on hänen mielestään vain ja ainoastaan Esmeralda itse, jonka Frollo väittää olevan viattomia viettelevä noita. Kieroutunut tuomari uskoo saavansa synninpäästön vain polttamalla Esmeraldan roviolla, vaikka lausuukin ääneen myös ajatuksen tytön saamisesta omakseen.

Ahlapuro Frollo

Disneyn Frollo on läpimädässä pahuudessaan paljon yksiulotteisempi hahmo kuin Victor Hugon alkuperäisen kirjan arkkidiakoni-Frollo. Helvetin liekeissä kuitenkin näkee Disney-version ulottuvuudet, sillä laulun aikana hän taistelee epätoivoisesti oman pahuutensa kanssa. Uhkaavan Disney-Frollosta tekee kuitenkin se, miten hakoteillä hän on sen suhteen, mikä oikeasti on pahaa: naisia ei missään nimessä saa himoita, alempiarvoisten ihmisten syrjinnässä ja tappamisessa taas ei ole mitään vikaa.

Punaisiin pukeutunut kasvoton kuoro on Frollon omantunnon ääni ja kuvastaa hahmon kamppailua: sisimmässään Frollo tajuaa olevansa itsekäs paska, mutta hän on kuvitellut itsensä muiden yläpuolelle arvoasteikossa niin pitkään, että kieltäytyy näkemästä ahdasmielisyyttään ja oman sielunsa synkkyyttä. Hahmon ristiriitaisista tunteista viestii kasvottoman kuoron veisaama latinankielinen lause ”mea culpa”, suomeksi ”minun syyni”. Elokuvan pääteema on ihmisen sisäinen hyvyys ja harhaanjohtava ulkonäkö, ja eroa hyväsydämisen Quasimodon sekä vaikutusvaltaisen Frollon välille tehdään jo tarinan alusta alkaen, kun Notre Damen kellot -kappaleessa lauletaan ”Who is the monster and who is the man?”

Frollo 02

Notre Damen kellonsoittajassa on kenties paras Alan Menkenin Disneylle tekemä soundtrack, ja sanoitukset ovat legendaarisen Broadway-säveltäjä Stephen Schwartzin käsialaa. Mahtipontisten lavamusikaalien tavoin Kellonsoittajan musiikissa toistuvat samat melodiat, ja myös Hellfire toistaa elokuvassa jo aiemmin kuultuja teemoja. Vaikka Notre Damen kellonsoittaja on rohkea elokuva ja täynnä elämää suurempaa musiikkia, meno onnistuu nousemaan Hellfiren aikana ennätyksellisen eeppiseksi. Waufaktori on hälyttävän korkealla dramaattisten tremolojen ja latinankielisten värssyjen aikana, ja lyriikat ovat paikoitellen jopa sensuellit, kuten kohdassa ”this fire in my skin”. Notre Damen kellonsoittajan alkuperäisen version Tony Jayn tulkinnassa on arvokkuutta, mutta myös tietynlaista haavoittuvaisuutta ja intiimiyttä. Suomiversion Ossi Ahlapuron versio kuulostaa sitä vastoin jylhemmältä ja militantimmalta.

Disneyn parasta antia oleva animaatio nostaa laulun tunnelmaa entisestään. Frollon ahdistus tulee esille tämän kauhistuneista ilmeistä, halu taas näkyy tuomarin syleillessä itseään ja hivellessä Esmeraldan huivia laulun aikana. Liekeistä sekä savusta muodostuva Esmeraldan hahmo on huumaavan lumoava, ja loppuhuudon venyvät varjot korostavat Frollon kuolevaisuutta ja saavat tämän vaikuttamaan entistä mitättömämmältä taivaallisten voimien edessä.

Niin kappaleesta pitäville kuin Disney-kyynikoillekin voi suositella myös Hellfiren Walt Disnizzle -versiota!

Explore posts in the same categories: Joulukalenteri

Avainsanat: , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

One Comment : “Renttujen jouluyö: luukku 19”

  1. Arana Says:

    Tulipa tässä nyt mieleen ensimmäistä kertaa, kun kuvasit Frollon toimintaa ja liikkeitä laulun aikana, että osa Hellfiren tehokkuudesta johtuu ehkä myös siitä, että tämä on loppua lukuun ottamatta ensimmäinen kerta leffassa kun tähän asti painostavan arvovaltaisen Frollon nähdään olevan näin dramaattinen. Frollon maaniseksi paisuva noitavaino ja itsetuhoisuuteen asti mielipuolinen miekanheiluttelu leffan lopussa tuntuvat luontevalta ja jopa tarpeelliselta jatkeelta tälle kappaleelle, joka toimii hirveän hyvin käännekohtana hahmon tarinassa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: