Posted tagged ‘Furuya Tooru’

Lööpissä: Kolmiodraamojen väliinputoaja

marraskuu 25, 2018

Desuconin kymmenvuotisjuhlatapahtumassa kesällä oli aurinkoinen tunnelma, mutta tapahtuman valopilkku oli kiistatta ääninäyttelijävieras Horie Yui! Pääsimme jututtamaan valloittavan pirteää Hocchania hänen urastaan ja monista ikimuistoisista rooleistaan.

Horie valokuva

(lisää…)

Sound Only: Ihanat seiyuut laulamassa Disneytä

elokuu 11, 2014

Mielessäni on jo jonkin aikaa kytenyt teoria, jonka mukaan ”japanilaiset saavat aina kaiken kivan”. Tuossa krääsän luvatussa maassa kun on jo kauan tuotettu mitä käsittämättömimpiä ja mielikuvituksellisimpia tavaroita löystyttämään ihmisten kukkaronnyörejä, ja houkuttimena toimivat niin suositut viihdesarjat kuin ihmisetkin. Esimerkiksi tyttöjen situation-levyjen (levyjä, joilla suositut miespuoliset ääninäyttelijät puhuvat kuuntelijalle) tarjonta on valtava: on muun muassa yandere-sarja (ihanat pojat puhumassa ilkeitä), butler-sarja (ihanat pojat puhuttelemassa kohteliaasti), pusu-sarja (ihanat pojat pusuttelemassa) ja kissasarjakin (ihanat pojat esittämässä kissoja) noin muutamia mainitakseni.

Pari vuotta sitten Japanin markkinoille tuli yksi uusi tytöille suunnattu levysarja, kun joku nero keksi pestata seiyuuskenen kuumimmat miesnimet laulamaan covereita tunnetuista Disney-lauluista.

Nauti rahoistani, Japani.

Disney Date ~ Koe no oujisama ~ Standard Edition

Disney Date ~ Koe no oujisama ~ Standard Edition

(lisää…)

Nine – keskikesän juoksijat

helmikuu 7, 2014

Desucon Frostbite tulee taas! Omalta osaltani olen valmistautunut tapahtumaan katsomalla paljon japanilaisten lempilajia baseballia käsittelevää animea, jota käsittelen sunnuntain ohjelmassani. Tässä hieman esimakua!

Vuosina 1978-1979 ilmestynyt Nine oli romanttisen urheilumangan mestarin Adachi Mitsurun ensimmäinen oma työ. Siitä tehtiin kolme tunnin mittaista tv-elokuvaa vuosina 1983-1984. Adachin mestariteos, animena vuosina 1985-87 lähetetty Touch, on ehdottomia suosikkianimeitani (se ansaitsisi ykköspaikan, jollei Hyakumonogataria olisi). Tutustuin siis erittäin mielelläni Nine-elokuviin, vaikkakin kämäisinä videokaseteilta ripattuina versioina.

(lisää…)

Lööpissä: Ykkösluokan seiyuu, kolmannen luokan kitaristi

tammikuu 26, 2012

Desucon Frostbitesta on jo hieman aikaa, mutta Sisarukset ovat yhä conin kunniavieraan, superseiyuu Furukawa Toshion pauloissa. Pääsimme jututtamaan Furukawaa pitkästä ja ansiokkaasta urastaan myös blogia varten, ja saimme häneltä paljon mielenkiintoisia kertomuksia seiyuun työstä, bändiajoista ja ihmisistä animehahmojen takana!

(lisää…)

Joulutähtiin kirjoitettu: luukku 4

joulukuu 4, 2011

Stop!! Hibari-kun! on 80-lukulainen sekoilukomedia, joka kertoo äitinsä menettäneestä Kousaku-pojasta, joka ihastuu ensi näkemältä uuden perheensä kauneimpaan tyttäreen – ja kauhistuu, kun sulotar sattuukin olemaan poika. Tosin vain fyysisesti. Kousakuun yhtä lailla pihkaantuva Hibari on varhainen trappihahmon edelläkävijä. Hän ei ole ristiinpukeutuja tai homppeli vaan ihan oikea transtyttö.

Raisua Hibaria esitti lyhyen mutta hienon seiyuu-uran tehnyt Majima Satomi. Hän oli oivallinen valinta Hibariksi, koska hänen äänensä ei ole hennon tyttömäinen vaan vahva ja kova. Hibarihan on kuitenkin fyysisesti poika, vaikkei hän itse faktaa tuekaan. Poikaroolejakin esittäneen Majiman tiukka ääni jättää tilaa Hibarin fyysisellekin sukupuolelle.

Majima myös näyttelee Hibaria loistavasti. Hibari on kova liioittelija, ja Majima osaa tarpeen tullen vetää tyttömäisyytensä sopivasti yli niin, että se on vähän feikkiä. Hibari on myös urheilutähti ja suojelee heikompiaan (Kousakua) vaaroilta, ja Majima saa tästä kovanaamaisestakin puolesta luonnollisen. Ei ole tyttö-Hibaria ja poika-Hibaria, vaan yksi kovaääninen, tuittupäinen ja korviaan myöten rakastunut teinityttö. Ja kuten rakastuneet tytöt usein, myös Hibari kärsii toisinaan sydänsuruista. Majima on tällöinkin sympaattinen ja sopeutuu epähibarimaiseen tilanteeseen taidolla menettämättä otetta hahmosta.

Yksi sarjan parhaista jaksoista on pakollinen ruumiinvaihtojakso, ja leijonanosasta sen antia on kiittäminen Majimaa. Hibarin ja Kousakun maallisten majojen vaihtuessa Majima esittää käsittämättömän hyvin Kousakua Hibarin ruumiissa. Hänen puhetapansa ja -sävynsä eivät ole ollenkaan Hibarin, vaan hän matkii nerokkaasti vastanäyttelijänsä ilmaisutapaa.

Trans-rakkauden rohkeaa aihetta ei komediassa uskallettu viedä loppuun asti, vaan avoin lopetus jättää lukijan/katsojan päätettäväksi, saako Hibari koskaan hämmentyneen vastahkoista Kousakua omakseen. Ainakin metatasolla ratkaisu oli onnellinen; Majima Satomi avioitui vastanäyttelijänsä Furuya Toorun kanssa vähän sarjan päättymisen jälkeen.

10 mehukkainta sivuroolisuoritusta Saint Seiyassa 1/2

lokakuu 11, 2011

Kurumada Masamin mangaan perustuva Saint Seiya tunnetaan animena, jossa on paitsi pöljyydessään rakastettava tunnelma, myös hulppean upea näyttelijäkaarti suoraan fanitytön pinkeistä päiväunista. Pääosissa vuosina 1986-89 pyörineessä TV-animessa olivat aikakauden kuumimmat beibet Gundam-feimin Furuya Tooru, Suzuoki Hirotaka ja Han Keiko etunenässään. Parasta Saint Seiyassa kuitenkin on, että siinä on aivan älytön määrä hahmoja, mikä tarkoittaa loputonta jonoa huippunäyttelijöitä melodraamaa ja teatraalisuutta tihkuvissa rooleissa. Listaan tässä nimenomaan noista lukemattomista sivuosista omasta mielestäni kirkkaimmat kymmenen.

(Sböilereitä, ei sillä että Saint Seiyassa mikään koskaan ketään yllättäisi. Also, olisin laittanut videoita, mutta maailma ei tykkää musta) (lisää…)

Ovi kesään

elokuu 21, 2011

Kun vähitellen illat pimenevät, vedet viilenevät, omenasadot kypsyvät ja kadut täyttyvät askelista, palatkaamme vielä hetkeksi kesän alkuun…

Natsu e no tobira on Takemiya Keikon samannimiseen lyhyttarinaan perustuva tunnin mittainen anime-elokuva, joka valmistui vuonna 1981. Kuten mikä tahansa itseään kunnioittava 70-luvun shoujomanga, se sijoittuu ranskalaiseen poikakouluun. Elokuva käsittelee varsin vakavia aiheita, jotka vaativat huolitellun toteutuksen ja ensiluokkaiset tulkitsijat. Tämä elokuva tuleekin väistämättä mieleeni aina, kun käyn tai kuuntelen keskustelua erityisen hyvän ääninäyttelyn ulottuvuuksista.

(lisää…)