Toisin silmin: Cheburashka arere?

Muistatteko sympaattisen krokotiiliystävämme Genan seuralaisineen? Niin muistavat japanilaisetkin – neuvostoliittolaiset Gena-nukkeanimaatiot valloittivat nousevan auringon kansan sydämen, kuten kaiken söpön tiedetään tekevän. Erityisesti Genan pörröinen seuralainen, kaukomailta tullut outo otus Muksis (Tšeburaška) ihastutti. Suomalaisille Muksis on tuttu lähinnä Eduard Uspenskin kirjasta, mutta rakkaassa itänaapurissamme se on jo pitkään nauttinut sammumatonta suosiota. Japanissa ryhdyttiinkin luonnollisesti puuhaamaan animeadaptaatiota jo vuonna 2003. Lokakuussa 2009 Cheburashka arere? -sarja päätyi aamun ohjelmistoon asti. Mitä 26 noin kahden minuutin jaksoa saa sanottua klassikkohahmoista?

BL: Koisuru boukun

Takanaga Hinakon vuodesta 2005 lähtien jatkunut pervokomedia Koisuru boukun tiedetään nykyisin kaikkialla. Vaikka jotkut Takanagan lukijat pitävät sitä hänen heikoimpana tuotoksenaan, se kuuluu huomattavasti useamman lempisarjoihin. Olen lukenut Takanagaa jo vuosia, mutta Boukuniin tutustuin alun perin kuuntelemalla aikanaan audiolevyn sen ensimmäisestä osasta. Viime kesänä sarja sai draamalevyjen rinnalle myös kaksiosaisen OVA-animaation, johon palasivat myös kaikki hahmojen ääninäyttelijät. Mielessä kävi jo silloin vertailun tekeminen animen ja levyjen välillä, vaan tässäpä ehti vierähtää kokonainen vuosi, ennen kuin ehdin istahtaa alas ja kirjoittaa sarjasta ylös kaiken haluamani. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Huom! Teksti sisältää myös yllätysvideon!

Huomatkaa sakset.

Sound Only: Papukaija G. Pula-aho

TV on erottamaton osa arkielämää, jonka parissa tulee vietettyä useita tunteja päivässä. Vielä puoli vuosisataa sitten televisio vasta aloitteli toimintaansa Suomessa, ja töllön sijaan joka kodissa raikasi radio. 50-60-lukujen vaihteessa radioviihteen uudisti rankalla kädellä koomikkolegenda Pertti ”Spede” Pasanen Ruljanssiriihi– ja Hupiklubi-ohjelmillaan. Ohjelmista on jäänyt elämään hahmo, joka kilpailee Uuno Turhapuron kanssa Speden tunnetuimman luomuksen tittelistä – rääväsuinen papukaija G. Pula-aho.

Yhtäkkiä avaruusolioita ullakollani

Meillä ei koskaan tullut katsottua nuorille suunnattua Aliens in the Attic -elokuvaa, kun se ilmestyi pari vuotta sitten, mutta pääsiäislomalla tuli täytettyä tämäkin aukko sivistyksessä (jotain hyötyäkin niistä kalliista satelliittikanavista joskus on). Leffa ei loppujen lopuksi ollut ollenkaan hassumpi, itse asiassa yllättävän viihdyttävä. Vaikka tarina maailmaa valloittamaan tulevista avaruusolioista ja heidät pysäyttävistä lapsista ei olekaan omaperäisin mahdollinen, löytyy elokuvasta runsaasti hyviä puolia kompensoimaan juonen mukanaan tuomia heikkouksia. Mitä nämä vahvuudet varsin kliseisessä ja puhki kulutetussa tarinassa sitten olivat?

J. K. Simmonsista voisi aloittaa.

Uusinta uutta: Puella Magi Madoka Magica

Japanissa talvikausi päättyi huhtikuun alussa, mutta yhden sarjan päätösjaksoja saatiin erinäisten luonnonkatastrofien takia odottaa viime päiviin asti. Puella Magi Madoka Magica (tai Mahou Shoujo Madoka Magica… valitsisitte yhden nimen, jooko) oli vieläpä kauden suosituin anime, joka poiki valtavasti spekulointia ja meemejä ympäri internetin. Puikoissa on visionääri Shinbou Akiyuki SHAFT-studioineen, ja jälki on sen mukaista. Madoka Magica ottaa taikatyttögenrestä tiukan niskalenkin ja raahaa sen saunan taakse. Kirjoitus ei spoili yksityiskohtia, mutta käy viitteellisesti läpi sarjan kulun.