Afurekon Äänijälki-podcastin 36. jaksossa pääaiheena on Don Bluthin piirrosmusikaali Pikku pingviini. Lisäksi puimme tieteismysteerisarjaa Astra – avaruuden haaksirikkoiset. Lopuksi luomme katsauksen podcastin kolmanteen vuoteen kuulijapalautteen ja -kysymysten kera.
Afurekon Äänijälki-podcastin 35. jaksossa paneudumme yhteensä viiteen eri animeversioon klassikkomangasta Devilman. Syynissä ovat vuoden 1972 alkuperäinen TV-sarja, vuosina 1987 ja 1990 julkaistut OVA-jaksot, vuoden 1991 hassutteluparodia CB Chara Nagai Gou World, vuoden 2000 vaihtoehtoversio Amon – Devilman mokushiroku sekä vuoden 2018 modernisointi Devilman Crybaby. Lisäksi mietimme, miten ääniharrastukseemme vaikuttaa teosten valitseminen ääninäyttelijöiden perusteella. Hiljattaisissa on Disneyn ylistetty toimintaseikkailusarja Gargoyles.
Puimme seuraavassa jaksossa jälleen kuulijapalautetta kuluneelta vuodelta. Toiveita ja palautetta esimerkiksi podcastin perusteella saaduista teostärpeistä voi lähettää kommenteiksi tähän kirjoitukseen, sähköpostitse tai somekanaviemme kautta!
Afurekon Äänijälki-podcastin kahdeksannessa jaksossa levitämme ilosanomaa australialaisesta halpispiirretystä Zendan vanki. Lisäksi käymme läpi veteraaniääninäyttelijä Bill Farmerin tuoretta haastattelua ja pohdimme etnisten piirroshahmojen uudelleenroolituksia Yhdysvalloissa. Hiljattaisena puhumme otakukomediasarjasta Wotakoi.
Mahou shoujo eli taikatyttö on tunnettu animegenre, jolla on pitkät ja kunnioitettavat perinteet. Oli vain ajan kysymys, että joku keksi varioida lajityyppiä tekemällä taikureista poikia.
Joitakin kokeiluja saralta on olemassa, mutta kenties viime talvena lähetettyä Binan koukou chikyuu boueibu Love! -sarjaa voisi nimittää ensimmäiseksi varsinaiseksi taikapoikasarjaksi. Spoilereita on tulossa, mutta eihän tätä kukaan juonen takia katso.
Mielessäni on jo jonkin aikaa kytenyt teoria, jonka mukaan ”japanilaiset saavat aina kaiken kivan”. Tuossa krääsän luvatussa maassa kun on jo kauan tuotettu mitä käsittämättömimpiä ja mielikuvituksellisimpia tavaroita löystyttämään ihmisten kukkaronnyörejä, ja houkuttimena toimivat niin suositut viihdesarjat kuin ihmisetkin. Esimerkiksi tyttöjen situation-levyjen (levyjä, joilla suositut miespuoliset ääninäyttelijät puhuvat kuuntelijalle) tarjonta on valtava: on muun muassa yandere-sarja (ihanat pojat puhumassa ilkeitä), butler-sarja (ihanat pojat puhuttelemassa kohteliaasti), pusu-sarja (ihanat pojat pusuttelemassa) ja kissasarjakin (ihanat pojat esittämässä kissoja) noin muutamia mainitakseni.
Pari vuotta sitten Japanin markkinoille tuli yksi uusi tytöille suunnattu levysarja, kun joku nero keksi pestata seiyuuskenen kuumimmat miesnimet laulamaan covereita tunnetuista Disney-lauluista.
Takanaga Hinakon vuodesta 2005 lähtien jatkunut pervokomedia Koisuru boukun tiedetään nykyisin kaikkialla. Vaikka jotkut Takanagan lukijat pitävät sitä hänen heikoimpana tuotoksenaan, se kuuluu huomattavasti useamman lempisarjoihin. Olen lukenut Takanagaa jo vuosia, mutta Boukuniin tutustuin alun perin kuuntelemalla aikanaan audiolevyn sen ensimmäisestä osasta. Viime kesänä sarja sai draamalevyjen rinnalle myös kaksiosaisen OVA-animaation, johon palasivat myös kaikki hahmojen ääninäyttelijät. Mielessä kävi jo silloin vertailun tekeminen animen ja levyjen välillä, vaan tässäpä ehti vierähtää kokonainen vuosi, ennen kuin ehdin istahtaa alas ja kirjoittaa sarjasta ylös kaiken haluamani. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: