Äänijälki – Jakso 35: Ihminen on ihmiselle piru (Devilman)

Afurekon Äänijälki-podcastin 35. jaksossa paneudumme yhteensä viiteen eri animeversioon klassikkomangasta Devilman. Syynissä ovat vuoden 1972 alkuperäinen TV-sarja, vuosina 1987 ja 1990 julkaistut OVA-jaksot, vuoden 1991 hassutteluparodia CB Chara Nagai Gou World, vuoden 2000 vaihtoehtoversio Amon – Devilman mokushiroku sekä vuoden 2018 modernisointi Devilman Crybaby. Lisäksi mietimme, miten ääniharrastukseemme vaikuttaa teosten valitseminen ääninäyttelijöiden perusteella. Hiljattaisissa on Disneyn ylistetty toimintaseikkailusarja Gargoyles.

Puimme seuraavassa jaksossa jälleen kuulijapalautetta kuluneelta vuodelta. Toiveita ja palautetta esimerkiksi podcastin perusteella saaduista teostärpeistä voi lähettää kommenteiksi tähän kirjoitukseen, sähköpostitse tai somekanaviemme kautta!

Äänijälki – Jakso 34: Koirat ja muu kotiväkeni (Kaunotar ja Kulkuri)

Afurekon Äänijälki-podcastin 34. jaksossa pääaiheena on Disneyn romanssiklassikko Kaunotar ja Kulkuri. Puhumme myös eläinroolien tekemisestä äänityössä. Hiljattaisissa syvennymme kulta-ajan Hollywoodiin sijoittuvan Show-Katit-piirroselokuvan suomenkieliseen dubbaukseen.

Äänijälki – Jakso 32: Valon prinsessa (Avalorin Elena)

Afurekon Äänijälki-podcastin 32. jaksossa pääaiheena on Disneyn prinsessasarja Avalorin Elena. Puimme sarjan alkuperäisääniraitaa, sen käsittelemiä teemoja ja sen lyhyeksi jäänyttä suomenkielistä dubbausta – puhumattakaan Nitan pohjattomasta rakkaudesta kaikkien aikojen lempihahmoonsa Estebaniin. Lisäksi keskustelemme äänen elektronisesta muokkaamisesta äänityössä.

Äänijälki – Jakso 28: Kaikkien nälkäisten sankari (Soreike! Anpanman)

Afurekon Äänijälki-podcastin 28. jaksossa pääaiheena on lasten klassikkosarja Soreike! Anpanman, jota lähestymme puimalla valikoimaa sarjaan perustuvia elokuvia. Lisäksi kauhistelemme synteettisen äänen käyttöä äänityössä. Hiljattaisissa puhumme uudesta Pixar-elokuvasta Punainen, jossa teinitytön murrosikää mutkistaa voima muuttua jättiläiskultapandaksi.

Äänijälki – Jakso 24: Kotimatka menneeseen (Anastasia)

Afurekon Äänijälki-podcastin 24. jaksossa pääaiheena on historialliseen legendaan perustuva piirroselokuva Anastasia. Lisäksi puimme ääninäyttelijä Hayashibara Megumin kirjaa äänirooleistaan ja opetuksista, joita hän on niiltä saanut. Lopuksi käymme läpi podcastin toista vuotta kuulijapalautteen kautta.

Äänijälki – Jakso 15: Mistä on ihanat tytöt tehty (Me Lalaloopsyt)

Afurekon Äänijälki-podcastin viidennessätoista jaksossa pääaiheena on lelusarjaan perustuva animaatio Me Lalaloopsyt. Keskustelemme myös huulisynkan merkityksestä ääninäyttelemisessä. Lopuksi kuulemme tuoreesta animesarjasta Tenchi souzou Design-bu, jossa taivaallinen suunnittelutiimi kehittää eläimiä maapallolle.

Renttujen jouluyö: luukku 16

Nakao Ryuusei on upea. Emme kadu mitään.

Renttujen jouluyö: luukku 2

Eräs ääninäyttelijä tulee varmaan esiintymään kalenterissamme joka vuosi, oli aihe mikä tahansa. Näin on ollut ainakin tähän saakka – tiedostamattakin saamme aina Nakao Ryuusein jotenkin ängettyä mukaan joulukalenteriin.

Länsimaisissa lastenohjelmissa on pitkä ja edelleen paksusti voiva lauluperinne; TV-sarjat Pikkuponeista Phineas & Ferbiin ovat täynnä hahmojen esittämiä lauluja. Animesarjoissa musiikkinumeroita nähdään huomattavasti harvemmin, mutta eräs poikkeus on suursuosittu lastenanime Soreike! Anpanman. Anpanmaniin on tehty kasapäin lauluja, joita hahmot esittävät TV-sarjan jaksoissa ja sarjasta tehdyissä elokuvissa. Veisuja riittää päähenkilöiden ja vierailevien tähtien lisäksi mielin määrin myös antagonistille. Bakteerivoro Baikinman onkin sarjan toiseksi suosituin hahmo heti sankarillisen Anpanmanin jälkeen.

Yksi Anpanmanin pahislauluista on Baikinmanin ja tämän viehkon apurin, Dokin-chanin, duetto Warui mahou no uta, Pahan taian laulu. Kappaleen esittävät luonnollisesti hahmojen ääninäyttelijät, Nakao Ryuusei Baikinmanina ja Tsuru Hiromi Dokin-chanina. Vaikka Baikinman on pahis, on hän hauska ja vekkuli veikko, ja veikeitä ovat useimmat hänen lauluistaankin. Warui mahou no uta on soundiltaan huomattavasti synkempi kuin muut Baikinmanin rallatukset. Sanat ovat ehtaa pahiskamaa: lyriikoissa kerrotaan pimeästä taikuudesta, mörköjen kutsusta, kummitusten itkusta, sinisistä virvaliekeistä ja paholaisen siipien läiskeistä. Kaksikon sarjakuvamaiset ja söpöt äänet ovat täydellisessä ristiriidassa biisin äänimaailman ja sanoituksen kanssa, mikä tekee laulusta omalla tavallaan hauskan. Synkästä pahissoundista voi kuitenkin myös nauttia, eikä sävellystyö peity äänten hupsuuden alle. Karrikoiduista äänistä huolimatta Baikinman ja Dokin-chan kuulostavat todella juonivan ilkeitä pimeyden juonia.

Älisevä joulukalenteri, älähdys 19

Armoitetun eläinkunnan elävöittäjän, Nakao Ryuusein, suoritukset eivät tällä kertaa esiinny joulukalenterissa. Vaikka Weiss Kreuz Dramatic Image Album III: Schwarz Eins ja IV: Schwarz Zwei ovatkin pullollaan Nakaon huikeaa elämöintiä, annamme tänään tunnustusta hänen kollegalleen Matsumoto Yasunorille.

Weiss Kreuz -tuoteperheen antagonisteista kertovissa äänitarinoissa yliluonnollisilla voimilla pumpattu Schwarz-ryhmä saa peräänsä niin ikään joukon ESP-osaajia (pahisten pahiksia… eli hyviksiä?). Jengien ottaessa yhteen pahispoppoon naisvahvistus Silvia (Tomizawa Michie) runnoo miekan läpi Schwarzin yli-inhimillisen tappokoneen Farfarellon (Nakao) oletetusta sydämestä. Ylläri onkin suuri, kun mies kohta nousee jaloilleen ja palauttaa aseen ystävällisesti Silvialle – tai oikeastaan Silviaan.

Seuraava uhri on telekineetikko Sergei, jota esittää Matsumoto. Sergei luo ympärilleen sähkömagneettisen suojan, mutta sadomasokistinen Farfarello on harrastellut sen verran sähköshokkeja, että ryntää päistikkaa läpi voimakentästä. Seuraa hemaiseva kohtaus, jossa Farfarello repii Sergeiltä pään irti.

Matsumoton työskentely haastavassa ja taatusti käytännön kokeilujen ulkopuolella olevassa kohtauksessa on kouriintuntuvan hyytävää. Sergein turhat hapenottoyritykset nostattavat niskavillat pystyyn, ja hänen koristessaan viimeisiä uhkauksiaan Matsumoton ääni muuttuu ilmattomassa kurlauksessa täysin tunnistamattomaksi. Yökkäysreaktio on lähellä, kun sanat päättyvät hallitsemattomaan ölinään. Järki kuuluu pakenevan Sergein päästä, kun hän parahtaa vielä viimeisillä voimillaan ennen kohtalokasta rusahdusta.

Näyttelijä tuntuu jännittävän itsensä äärimmilleen kohtausta varten ja korisee yököttävästi itseään säästelemättä. Matsumoton suoritus on ehdottomasti vaikuttavin ääninäytelty kuolema, jonka olemme kohdanneet; se kuulostaa rumalta, brutaalilta, säälimättömältä ja tuskalliselta. Jos kohtauksessa olisi animaatio, olisi sen oltava näyttelijäsuoritusta vastatakseen niin kammottavan groteski, että kovavatsaisemmatkin järkyttyisivät ulos nahoistaan. Tällaiset tapaukset muistuttavat ääninäyttelyn vaikeudesta ja laajuudesta taitolajina, ja erityisesti siitä, kuinka mykistäviä parhaat suoritukset voivat olla.

Joulutähtiin kirjoitettu: luukku 9

Nakao Ryuusei on yksi suurimmista suosikeistamme, mitä seiyuuihin tulee, ja häntä tuli ylistettyä jo edellisvuoden joulukalenterissa. Itse asiassa edelliseen videoon sisältyi juuri se sama hahmo, joka esitellään tällä kertaa. Vaan minkä sille voi, että tämä osa oli luotu Nakaolle.

Kun ihkusta jenkkianimaatiosarjasta Tehotytöistä tuli animeversio, olimme innokkaita tsekkaamaan sen, varsinkin kun sen promon kertojana oli ystävämme Nakao. Kun ensimmäinen jakso sitten lähetettiin, eikä siinä kuulunut kertojaa, tulimme yksinkertaiseen johtopäätökseen: mies oli selvästi castattu Karen rooliin (engl. Him, suom. Se, Sisarusten selventävä lempinimi Maija). 21 jaksoa myöhemmin hahmo lopulta esiintyi ensi kertaa – ja kukas siellä livertelikään?

Roolia ei yksinkertaisesti voi kuvitella kenellekään muulle seiyuulle. Karessa, jota voi luonnehtia lähinnä ristiinpukeutuvaksi Saatanaksi, kaikki vaikutti juuri siltä, minkä Nakao osaa parhaiten. Lopputulos ei petä lainkaan: Nakao pistää parasta Freezaansa peliin sarjan onnistuneimpana pahiksena (no, Ikeda Chigusa yltää lähelle). Itsevarmalla päällä ollessaan Kare kikattelee korkealta ja puhuu pehmoisen naisellisesti, ja hän ennemmin luo mustalla pölyllään päivän pahiksia kuin ottaa itse yhteen tehotyttöjen kanssa. Kun hän alkaa tuntea olonsa nurkkaan ajetuksi, hempeily vaihtuu raivoisaan ärjyntään ja selkäpiitä karmiviin psykopaattinauruihin, eikä armoa enää tunneta. Nakao sekoittaa pakkaa tavaramerkkirääkynällään ja pääsee ääripäästä toiseen ilman teknisiä apuvälineitä. Harmittaa ainoastaan se, ettei Karen ääneen ole lisätty samanlaista jatkuvaa kaikuefektiä kuin alkuperäissarjassa. Kenties näin näyttelijä itse pääsee paremmin ääneen, mutta kaiku teki hahmosta todella erottuvan ja hyytävän.

Tehotytöissä Him oli pahis muiden joukossa, mutta Demashita! Powerpuff Girls Z:ssa klovnidemoni on kaiken pahan alku ja juuri. Juuri hänen pimeistä voimistaan ovat lähtöisin mustat valot, jotka muuttivat monia Tokyo Cityn asukkaita hirviöiksi, joita vastaan sankarikolmikko taistelee. Nakao on täysin oikean kaliiperin näyttelijä hahmon päivitettyyn rooliin pääkelminä, joka piestään vasta sarjan viimeisessä jaksossa – miehen käyttäminen mihinkään vähäisempään olisi suoranaista tuhlausta. Powerpuff Girls Z itse osoittautui vesitetyksi taikatyttötekeleeksi, mutta tämä rooli jos mikä oli kyllä tähtiin kirjoitettu.