Afurekon Äänijälki-podcastin 36. jaksossa pääaiheena on Don Bluthin piirrosmusikaali Pikku pingviini. Lisäksi puimme tieteismysteerisarjaa Astra – avaruuden haaksirikkoiset. Lopuksi luomme katsauksen podcastin kolmanteen vuoteen kuulijapalautteen ja -kysymysten kera.
Afurekon Äänijälki-podcastin 25. jaksossa pääaiheena on surrealismilla leikittelevä animesarja Kuuchuu buranko. Lisäksi mietimme, milloin ja miksi yksi ääninäyttelijä tekee samassa teoksessa monta roolia. Hiljattaisissa käsittelemme Disneyn tuoreinta animaatioelokuvaa Encanto.
Afurekon Äänijälki-podcastin kahdeksannessatoista jaksossa pääaiheena on Warner Brothersin köykäinen fantasiaseikkailu Taikamiekka – Seikkailujen Camelot. Puhumme myös animaatiohahmojen lauluista ja siitä, millainen vaikutus on sillä, onko hahmolla eri lauluääni vai tekeekö sama näyttelijä sekä puheen että laulun. Hiljattaisissa puimme Genshin Impact -hittipelin japaninkielistä dubbausta.
Afurekon Äänijälki-podcastin kahdennessatoista jaksossa pääaiheena on DreamWorksin mestariteos Egyptin prinssi. Lisäksi juttelemme Muumipeikon ja pyrstötähden uudelleendubbauksesta ja ysäriparodia-animesta Bakuen Campus Guardress. Viimeiseksi pohdimme ensimmäistä vuottamme podcastin parissa ja vastaamme kysymyksiin sen tekemisestä.
Afurekon Äänijälki-podcastin kymmenennen jakson pääaiheena on Don Bluthin epätasainen satuelokuva Peukalo-Liisa. Vilkaisemme myös, keille ääninäyttelijäpalkinnot jaettiin vuoden 2020 Emmy-gaaloissa. Lopuksi puhumme muutoksista suomalaisnaisten äänenkorkeudessa ja kolmen veteraaniseiyuun tekemästä animetunnaricoverlevystä FULL Kabs – Rejendo ni wa mada hayai!
Afurekon Äänijälki-podcastin kolmas jakso paneutuu vielä kerran vuonna 2019 päättyneeseen suursuosittuun piirrossarjaan My Little Pony: Ystävyyden taikaa. Lisäksi puhumme Oscar- ja Annie-palkintogaalojen sadosta, muistelemme Juha Mujeen ääniuraa ja luomme katsauksen Hokuto no keniin sekä Monsteriin.
Tässäkin kalenterissa on jo pariin otteeseen mainittu länsimaisten elokuvien taipumus erotella sankarit roistoista aksenttien avulla – sijoittui teos minne tahansa, pahikset haastelevat hämmästyttävän usein englantilaisittain. Eivätkä todellakaan miten tahansa englantilaisittain, vaan mitä tyylitellyimmin ja huolitelluimmin, kuten huippuyliopistojen kasvatit ainakin. Ilmiö tunnetaan erityisesti Hollywood-elokuvista, mutta on myös animaatioiden pitkäaikainen vitsaus.
Montako brittihienostelijaa löydät?
Joskus hahmon tausta tukee englantilaista korostusta, kuten PocahontasinRadcliffen (David Ogden Stiers) tapauksessa ja Jackie Chan seikkailee -sarjassa, jossa rikollispomo Valmont (Julian Sands) todella on kotoisin Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja ylpeilee sillä. Useammin korostus kuitenkin päätyy pahikselle etnisyydestä huolimatta. Disney on suorastaan erikoistunut ilmiöön: muun muassa ViidakkokirjanShere Khan (George Sanders), AladdininJafar (Jonathan Freeman) ja Notre-Damen kellonsoittajanFrollo (Tony Jay) puhuvat kaikki englantilaisittain miljööstään huolimatta, ja LeijonakuninkaanScar (Jeremy Irons) on afrikkalaisen leijonaperheen ainoa britti.
Osaavat sitä kuitenkin muutkin studiot. Baltossa brittiaksentti on tietysti pöyhkeällä siperianhusky Steelellä (Jim Cummings). Egyptin prinssissä heprealaisia esittävät amerikkalaiset, kun taas antagonistisia egyptiläisiä britit (mm. Ralph Fiennes). Viidessä legendassa ensemblesta löytyy useita eri aksentteja, mutta ainoa englantilaisvahvistus on paha Pitch Black (Jude Law). Joskus jopa Englantiin sijoittuvissa elokuvissa amerikkalaisittain puhelevat sankarit niskuroivat hienostelevaa brittiroistoa vastaan, kuten esimerkiksi Taikamiekassa, jossa Ruber-lurjuksen (Gary Oldman) lisäksi hahmokaartissa on sentään pari muutakin englantilaista.
Syy brittien riistämiseen pahisrintamalla lienee se, että huoliteltu puhetapa yhdistetään yleisesti ylästatukseen. Itsevarmuus ja alentuvuus tulevat hahmoon kuin itsestään, kun tämä ilmaisee itseään tyylikkäin sanankääntein. Kuten lähes aina, ilmiselvyyttä vastaan näytteleminen synnyttää voimakkaamman tehosteen. Kaunistellen ja hyvästä sosiaalisesta asemasta kielivällä aksentilla puhuva roisto tuntuu paljon julmemmalta, älykkäämmältä ja uhkaavammalta kuin holtittomasti raivoava öykkäri tai taulapää, joka ei älyä peitellä pahoja aikeitaan. Siksi roistoille päätyykin lähes aina yläluokkainen puheenparsi eikä esimerkiksi työnväenluokan murre. (Disneyn Pinocchiossa nukkepojan kaappaava ajuri puhuu cockney-murteella, eikä hänen pahuudestaan muutenkaan voisi erehtyä.)
Brittipahis on niin yleinen tropee, että englantilaiset vitsailevat siitä itsekin. Muun muassa tässä Jaguar 2014 Super Bowl -mainoksessa, jossa herrat sir Ben Kingsley, Tom Hiddleston ja Mark Strong ottavat ilon irti kliseestä.
Kaikki suomeksi dubattuja animaatioita katsovat ovat takuulla kuulleet erään tietyn äänen. Tuttu nasaalihtava ääni on taipunut vaikka keneksi lukuisissa animaatioelokuvissa ja vielä useammissa tv-sarjoissa jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Väitämme yhä, ettei kukaan suomalainen ole tehnyt yhtä monta ääniroolia kuin Antti Pääkkönen, joten totta kai meidän oli haastateltava häntä legendaarisesta urastaan!
Pääkkönen kertoo, miten aikanaan oikein päätyi mukaan dubbauksiin, mitkä ovat hänen rakkaimmat hahmonsa, millaista Rovion Angry Birds Toons -sarjan tekeminen on, minkä kohun Disneyn Varjoankka-sarja aikanaan Suomessa nostatti ja paljon paljon muuta!
Kaunis, traaginen ja surullinen Egyptin prinssi on vieläkin eeppisyydessään tasoa, jolle DreamWorks ei ole yltänyt toista kertaa. Silmittömän tappamisen, alistamisen ja vapaustaistelun lomassa seisovat alati vastakkain kaksi veljestä, joiden onnellinen ja tasa-arvoinen sukulaisuussuhde revitään niin pahasti riekaleiksi, että kaikki toivo yhteisen tulevaisuuden jatkamisesta häviää. Lämmin ystävyys muuttuu Ramseksen osalta lopulta pelkäksi kylmäksi vihaksi ja raivoksi, eikä heistä toinen, kansaansa vapauttamaan lähetetty Mooses voi kuin anella rakasta veljeään hillitsemään pakkomielteistä jääräpäisyyttään viattomien ihmishenkien säästämiseksi. Veljesten suhteen hidas rappeutuminen ja tuhoutuminen onkin luultavasti kaikkien Egyptin prinssin nähneiden mielestä elokuvan tärkein teema.
Tarinan päättyessä Mooses onnistuu vapauttamaan juutalaiset egyptiläisten vallasta ja tuomaan heidät luvattuun maahan Punaisenmeren yli Ramseksen epätoivoisista vastustusyrityksistä huolimatta. Meren nielaistua koko Egyptin armeijan Mooses kuitenkin uhraa vielä yhden viimeisen hetken veljelleen. Häväisty ja nujerrettu Ramses näytetään kaukaisella vastarannalla huutamassa keuhkojensa täydeltä Mooseksen nimeä, ja ennen viimeistä repliikkiään ”Hyvästi, veli” Mooseksen ilme muuttuu vihaisen päättäväiseksi ja hän huokaisee raskaasti syvään. Kohtaus ei toimisi yhtä hyvin ilman huokaisua, sillä siinä kuvastuu yhtä aikaa henkisen taistelun aiheuttama uupumus, onnistuneen tehtävän tuoma suunnaton helpotus ja onni sekä pohjaton suru. Huokauksen ja sitä seuraavien hyvästien myötä Mooses jättää lopullisesti taakseen paitsi kansansa sortamisen aikakauden myös onnellisen nuoruutensa ja rakkaan veljensä. Paluuta entiseen ei enää ole, mikä kuvastuu Mooseksen murheellisista kasvoista hänen kääntäessään selkänsä Egyptille.
Afureko tapasi pari kuukautta sitten Mooseksen suomiäänen Velimatti Rannan, ja haastattelussaan hän kertoi, että elokuvaa dubatessa juuri tätä viimeistä huokaisua oli nauhoitettu pienen ikuisuuden verran. Niin hölmöltä kuin se saattaa kuulostaa, ei näin tärkeä huokaus olisi ansainnut yhtään vähäisempää kohtelua, mistä elokuvan suomiversion tekijät ansaitsevatkin lämpimät kiitoksemme. Hyvät naiset ja herrat, huokaisu joka nauhoitettiin 50 kertaa.
Mikä olisi mukavampaa viilenevässä syyskuussa kuin piipahtaa mukavassa kahvilassa kuumalla kaakaolla? No se, että seuraan liittyy joku mielenkiintoinen haastateltava! Sisarusten kanssa kahvitteli taannoin Helsingin Manga Café’ssa ihana Velimatti Ranta, joka jakoi hulvattomia muistoja dubbausurastaan.
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: