Äänijälki – Jakso 40: Tässä tulee herttainen Rölli (Röllin sydän)

Afurekon Äänijälki-podcastin 40. jaksossa puhumme kaikille tutun Röllin omasta piirrosseikkailusta Röllin sydän. Lisäksi pohdimme kielitaidon merkitystä äänityössä, erityisesti dubbauksessa. Hiljattaisissa puimme kaikille tutun Marion The Super Mario Bros. Movie -elokuvan suomenkielistä versiota.

Äänijälki – Jakso 38: Pieni suuri salapoliisi (Basil Hiiri – Mestarietsivä)

Afurekon Äänijälki-podcastin 38. jaksossa pääaiheena on Disneyn salapoliisiseikkailu Basil Hiiri – Mestarietsivä. Lisäksi puhumme tapauksista, joissa näyttelijät pääsevät esittämään toistensa roolihahmoja. Hiljattaisissa puimme Guillermo del Toron Pinokkion englannin- ja suomenkielisiä ääniraitoja.

Äänijälki – Jakso 35: Ihminen on ihmiselle piru (Devilman)

Afurekon Äänijälki-podcastin 35. jaksossa paneudumme yhteensä viiteen eri animeversioon klassikkomangasta Devilman. Syynissä ovat vuoden 1972 alkuperäinen TV-sarja, vuosina 1987 ja 1990 julkaistut OVA-jaksot, vuoden 1991 hassutteluparodia CB Chara Nagai Gou World, vuoden 2000 vaihtoehtoversio Amon – Devilman mokushiroku sekä vuoden 2018 modernisointi Devilman Crybaby. Lisäksi mietimme, miten ääniharrastukseemme vaikuttaa teosten valitseminen ääninäyttelijöiden perusteella. Hiljattaisissa on Disneyn ylistetty toimintaseikkailusarja Gargoyles.

Puimme seuraavassa jaksossa jälleen kuulijapalautetta kuluneelta vuodelta. Toiveita ja palautetta esimerkiksi podcastin perusteella saaduista teostärpeistä voi lähettää kommenteiksi tähän kirjoitukseen, sähköpostitse tai somekanaviemme kautta!

Äänijälki – Jakso 9: Tunteet ovat osa ihmisyyttä (Saber Marionette J)

Afurekon Äänijälki-podcastin yhdeksännessä jaksossa valokeilaan pääsee ysäritieteishaaremianime Saber Marionette J. Lisäksi tutustumme ääninäyttelijäkonferenssi One Voice Conferenceen ja puimme äänialalla sattuneita koronatapauksia. Hiljattaisissa juttelemme suositun Netflix-animen Aggretsukon kolmannesta kaudesta.

Äänijälki – Jakso 4: Noituutta ja nakuilua (Bastard!!)

Afurekon Äänijälki-podcastin neljännen jakson pääaiheena on 1990-luvun alkupuolen röllifantasia-anime Bastard!! Lisäksi käymme läpi Seiyuu Awards -palkintojen voittajat, pohdimme äänikirjojen saloja ja puimme niin Lohikäärmeprinssin kuin Sonic the Movien äänipuolia.

Lataa jakso itsellesi tästä.

Joulun uudet kuviot: luukku 3

Saint Seiya on taas ajankohtainen puheenaihe sen pian alkavan amerikkalais-japanilaista yhteistyötä olevan Netflix-sovituksen myötä – etenkin joidenkin, krhm, kiinnostavien ratkaisujen vuoksi, mitä tulee modernin adaptaation kaipaamiin myönnytyksiin.

Vaikka Netflix-version uudistukset lienevät omaa tasoaan, on Seiya-tuoteperheeseen tehty aika jänniä muutoksia ennenkin. Kun vuosina 1986-89 esitetylle TV-sarjalle tehtiin jatkoa 13-jaksoisen Hades: Sanctuary -OVAn muodossa vuonna 2002,  tekijätiimissä oli mukana monta alkuperäisen nostalgisen klassikon parissa työskennellyttä, mm. kaikkien kuuden päähenkilön ääninäyttelijät. Pari vuotta myöhemmin julkaistua Hades: Inferno -OVA:a varten päähenkilöt kuitenkin roolitettiin uusiksi – ilmeisen yllättäen, sillä alkuvuodesta 2005 ilmestyneessä pelisovituksessa oli vielä vanha cast, kun taas saman vuoden lopussa tähtimerkkisolttujen rooleissa debytoivat uudet näyttelijät.

Virallista, yksiselitteistä syytä näyttelijöiden vaihtamiselle ei ole koskaan kuultu, ja asiasta liikkuu aika ikäväsävyisiäkin huhuja. Uudelleenroolitus ei olisi ollut niinkään tavatonta, jos se olisi tehty jo vuoden 2002 OVA:an, jonka sivurooleissa olikin osittain uusia näyttelijöitä. Päähenkilöt castattiin kuitenkin uusiksi kahden juonellisesti välittömästi toisiaan seuraavien osien välissä: vuoden 2005 Inferno jatkaa tismalleen siitä hetkestä, johon sitä edeltänyt Sanctuary jäi. Muun tuotannon – kuten visuaalisen ilmeen, musiikin ja tärkeiden sivuhahmojen näyttelijöiden – pysyessä lähes muuttumattomana katsojaa kohtaa melko tyrmistyttävä hetki, kun aivan kesken tarinan päähenkilökaartin äänet muuttuvat – eivätkä vain äänet, vaan oikeastaan koko henkilöt.

Syrämmeeni joulun teen: luukku 22

Monesta animesta löytyy sivuhahmo, joka on sekä letkeä että temperamenttinen, vilkkaan huoleton ja ehkä vähän hölmö – ja usein juuri tämä hahmo puhuu vahvalla Kansain murteella. Honshun saaren lounaisosassa sijaitsevan läänin asukkaat tunnetaan rentoudestaan ja välittömyydestään pääkapunkilaisiin verrattuna. Kansai koostuu seitsemästä prefektuurista, joiden välillä on omat murre-eronsa, mutta usein puhutaan yleisesti kansain murteesta eli kansai-benistä. Yleisimmin animen kansailaiset ovat kotoisin Oosakasta ja Kiotosta.

Kansaissa asuu hienoja ihmisiä.

Omaleimaisen sanaston lisäksi Kansai-benin tunnusmerkkejä ovat pitkät yhteensulaneet vokaalit ja joidenkin konsonanttien korvautuminen pehmeämmillä äänteillä, kuten s:n vaihtuminen h:ksi sanassa san (han) ja da-tavun muuttuminen ya’ksi. Laulavassa murteessa äänenkorkeus tapaa vaihdella paljon. Tavallisimmin kuultavaan Tokion murteeseen verrattuna söpö Kansai-ben todella kuulostaa huolettomalta ja tuttavalliselta, ja useimmat sitä käyttävät hahmot tukevat mielikuvaa.

Muun muassa Yakitate!! Japanin Kawachia (Sakaguchi Shuuhei), Neon Genesis Evangelionin Toujia (Seki Tomokazu) ja Fushigi Yuugin Tasukia (Kanna Nobutoshi) yhdistää paitsi murre myös lyhyt pinna ja jääräpäisyys. Salapoliisi Conanin oosakalaisetsivä Heiji (Horikawa Ryou) ja paras ystävänsä Kazuha (Miyamura Yuuko) ovat teräväpäisiä mutta päähenkilöä letkeämpiä ja hauskanpitoa rakastavia. Tosin romantiikan puolella Heiji on yhtä tolvana kuin monet murreserkkunsa. Kansai-benillä leikitellään paljon, ja se lienee yleisin animessa esiintyvä ei-tokiolainen puhetapa. Se ei myöskään ole vain sivuhenkilöiden yksinoikeus: Azumanga Daioo’n ja Gakuen Alicen päähenkilöt erottuvat murteillaan, ja Lovely Complexissa kaikki puhuvat samaa murretta, koska sarja sijoittuu Oosakaan.

Jotkut ääninäyttelijät esittävät usein kansai-benillä puhuvia hahmoja. Muun muassa syntyperäiset oosakalaiset Hisakawa Aya (Sailor Moonin Ami, CardCaptor Sakuran Kero), Onosaka Masaya (Angelic Layerin Icchan, Bleachin Hirako) ja Horikawa Ryou (Salapoliisi Conanin Heiji, GS Mikamin Yokoshima, Kizunan Kai) ovat näytelleet monia rooleja kotiseutunsa murteella.

Renttujen jouluyö: luukku 14

90-luvulla lähes kaikista hiukankaan pitemmistä tai suositummista animesarjoista julkaistiin CD-levyjä, joilla ääninäyttelijät lauloivat hahmojensa teemabiisejä (character song / kyarason). Se oli kuin kirjoittamaton sääntö. Trendi tuntuu osittain hiipuneen 2000-luvun edetessä, tai ainakin oheismusiikki on rajautunut enemmän tiettyjen lajityyppien sarjoihin. Seiyuuiden toimiessa yhä enemmän myös idoleina tai muusikoina ovat kyarasonit siirtyneet melko lailla moe- ja shoujosarjoihin, joskin jotkin pitkät shounenanimetkin ovat vaalineet perinnettä. Mutta ysärillä oli toisin! Ei tarvinnut olla edes kovin suosittu sarja, kuten vaikka Yaiba, eikä kovin suosittu hahmo, kuten vaikka Onimaru Takeshi, saadakseen oman pahuudenjulistusviisunsa levylle.

Renttujen jouluyö: luukku 7

Vaikka Toriyama Akiran mangaeepos Dragon Ball päättyi jo 1995, Japanin animeteollisuus ei aio päästää lypsylehmästään irti vielä hetkeen. Lukemattomien elokuvien jälkeen huippusuositusta tv-sarjasta tehtiin lopulta uusintasovitus Dragon Ball Kai vuonna 2009. Sarjaan tehtiin paitsi uutta animaatiota myös liuta uusia lauluja hahmoille. Yksi niistä on ylpeän saiyalaisprinssi Vegetan Saiyan Blood.

Turpaan ottamisen jalo taito

Joudun toisinaan selittelemään, etten syrji uusia sarjoja periaatteesta, vaan ne jäävät minulta näkemättä siksi, että niissä esiintyy yhä vähemmän suosikkiääninäyttelijöitäni. Jos useammissa uutuussarjoissa olisi samanlainen näyttelijäkaarti kuin vuoden 2006 Shijou saikyou no deshi Kenichissä, katselisin niitä enemmän kuin mielelläni! Kenichin roolilista on kuin kunnianosoitus poikabändivuosikymmenelle, jonka tekeleillä oma animeharrastukseni alkoi.