Äänijälki – Jakso 30: Heitä kilppari voltti (TMNT-elokuvatrilogia)

Afurekon Äänijälki-podcastin 30. jaksossa pääaiheena on Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat -elokuvatrilogia, jossa kilpikonnat toteutettiin nukke- ja animatronic-tekniikan avulla. Lisäksi puimme karrikoitujen ja luonnollisten äänten eroja äänityössä. Hiljattaisissa käsittelemme Mochizuki Tomomin Suomen-vierailun kunniaksi hänen ohjaamaansa Ghibli-elokuvaa Aaltojen kuohu.

Äänijälki – Jakso 25: Onpas täällä omituinen meininki (Kuuchuu buranko)

Afurekon Äänijälki-podcastin 25. jaksossa pääaiheena on surrealismilla leikittelevä animesarja Kuuchuu buranko. Lisäksi mietimme, milloin ja miksi yksi ääninäyttelijä tekee samassa teoksessa monta roolia. Hiljattaisissa käsittelemme Disneyn tuoreinta animaatioelokuvaa Encanto.

Äänijälki – Jakso 10: Se on nyt syksy (Peukalo-Liisa)

Afurekon Äänijälki-podcastin kymmenennen jakson pääaiheena on Don Bluthin epätasainen satuelokuva Peukalo-Liisa. Vilkaisemme myös, keille ääninäyttelijäpalkinnot jaettiin vuoden 2020 Emmy-gaaloissa. Lopuksi puhumme muutoksista suomalaisnaisten äänenkorkeudessa ja kolmen veteraaniseiyuun tekemästä animetunnaricoverlevystä FULL Kabs – Rejendo ni wa mada hayai!

Vanhanajan joulu: luukku 3

Afurekon kolmannen joulukalenterin aiheena olivat erilaiset vaikuttavat älähdykset. Lukuisista uusista teoksista poimimme pari lisäesimerkkiä!

Kuvottavan koukuttavan Rick and Morty -sarjan toinen nimihahmo Rick Sanchez on niin vastenmielinen päähenkilö kuin olla ja voi. Epäempaattinen tiedenero ryyppää jatkuvasti, käyttää sumeilematta muita hyväkseen ja saattaa läheisensäkin hengenvaaraan ilman omantunnontuskia. Lisäksi alkoholinjuonnistaan johtuen hän myös röyhtäilee vähän väliä.

Röyhtäilemistä pidetään hyvin lapsellisena ja epäsopivana käytöksenä, ja se liitetään useimmiten hiilihappojuomia vetäviin teineihin. Röyhtäily onkin mielenkiintoinen lisä hahmon persoonaan, sillä lähes kaikki Rickissä tekee hänestä inhottavan, röyhtäily taas nimenomaan ällöttävän, etenkin koska hän harvoin katkaisee puhettaan röytäistessään. Kun lapsellinen efekti yhdistetään sarjan sysimustaan huumoriin, tulokset ovat pahimmillaan järkyttäviä. Kun islamilaisterroristiksi tekeytynyt Rick röyhtäisee huutaessaan “Allah akhbar!” lentokoneessa, heilutaan jo niin hyvän maun rajoilla, ettei oikeasti tiedä miten reagoida.

Sarjan molempien nimihahmojen ääninäyttelijä Justin Roiland nauhoittaa Mortyn repliikit aina ensin, koska Rickin ärtyisä ääni rasittaa kurkkua niin paljon. Roiland ei pysty röyhtäisemään käskystä, joten hänen on aina Rickiä nauhoittaessaan juotava olutta ja vettä saadakseen ilmaa vatsaan röyhtäisyjä varten. Hahmon oli ensin suunniteltu röyhtäisevän lähes joka repliikin aikana, mutta määrää vähennettiin huomattavasti, kun ensimmäistä jaksoa työstettiin. Päätös oli helpotus katsojien lisäksi Roilandillekin, joka sai neljän tunnin röyhtäilynauhoituksista hirvittävät vatsakivut.

Röyhtäilyä kuulee animaatioissa aniharvoin, siksipä Rickin manööveri on erittäin mieleenjäävä ja on muodostunut tärkeäksi osaksi hahmon persoonaa. Halutessaan voi katsella koosteita Rickin röyhtäisyistä – ette uskokaan, miten kovasti ne umpiväsyneenä naurattavat.

Uudessa Ghostbusters-elokuvassa nähtiin niin uusia kuin monia tuttujakin haamujengiläisiä. Yhden cameorooleista tekee huippusuosittu Slimer, vihreä möllykkäkummitus, joka on omistanut jälkielämänsä lähinnä syömiselle. Slimerin cameo on vähän kuin se itse: pieni mutta ytimekäs. Kummitus ilmaantuu hodarikioskista, pistelee poskeensa suurimman osan sen tarjonnasta ja varastaa Haamujengin auton, jossa on pian kummitusbileet.

Ensimmäiset kaksi Ghostbusters-elokuvaa ohjannut Ivan Reitman antoi niissä lisäksi äänen Slimerille, uusimmassa elokuvassa taas roolin tekee Adam Ray. Iloluontoinen kummitus ei juuri päästele muita ääniä kuin rönsyilevää naurua ja huudahtelua, jotka Ray tekee mörisevän matalalla ja ällöfaktoria nostattavan kurlaavalla äänellä, joka selvästi ammentaa inspiraatiota Reitmanin versiosta. Rayn tekemä höpsö älinä sopii yhä hahmolle täydellisesti ja tuo oman osansa elokuvan nostalgia-aspektiin.

Rick and Morty forever and forever a hundred years

Piirretyt ovat lapsille, vai miten se menikään? Moni aikuisille suunnattu yhdysvaltalainen piirrossarja on tahallaan mahdollisimman roisi ja kyyninen. Tabuille on kiva irvailla, mutta sarjojen asenne johtaa usein turtumiseen. Miksi välittää hahmoista, jotka ovat kamalia ja joiden kurjuudelle meidän on tarkoitus nauraa?

Onneksi on Rick and Morty.