Päättyvä vuosi 2018 oli myös Desuconin kymmenvuotisjuhlavuosi! Sen kunniaksi kokoonnuimme kesällä muistelemaan Desuconin ääninäyttelijäkunniavieraita vuosien varrelta. Nyt vuoden viimeisenä päivänä voitte palata vielä kesän tunnelmiin ja kuunnella, mitä sanottavaa meille on kymmenen vuoden aikana jäänyt – ja kuuluu nauhalla silloin tällöin Myyn kissojenkin ajatuksia!
Alta löydätte listan aikaleimoista kullekin puheenaiheelle. Momoi Harukosta alkaen olemme myös jututtaneet kaikki mainitut kunniavieraat, joten heidän haastattelunsa löytyvät blogin arkistoista! Mitä muistoja sinulla on Desuconin seiyuuvieraista?
Desucon Frostbite tulee taas! Omalta osaltani olen valmistautunut tapahtumaan katsomalla paljon japanilaisten lempilajia baseballia käsittelevää animea, jota käsittelen sunnuntain ohjelmassani. Tässä hieman esimakua!
Vuosina 1978-1979 ilmestynyt Nine oli romanttisen urheilumangan mestarin Adachi Mitsurun ensimmäinen oma työ. Siitä tehtiin kolme tunnin mittaista tv-elokuvaa vuosina 1983-1984. Adachin mestariteos, animena vuosina 1985-87 lähetetty Touch, on ehdottomia suosikkianimeitani (se ansaitsisi ykköspaikan, jollei Hyakumonogataria olisi). Tutustuin siis erittäin mielelläni Nine-elokuviin, vaikkakin kämäisinä videokaseteilta ripattuina versioina.
Monien animen kuluttajien sekä erityisesti coninjärjestäjien harras unelma toteutui, kun vuoden 2013 Desucon Frostbiten kunniavieraaksi saapui legendaarinen ääninäyttelijä Wakamoto Norio. Suunnittelimme herralle coniohjelmaa, minkä lisäksi ehdimme kysyä muutaman kysymyksen tänne blogin puolellekin.
Loistavatkaan seiyuut eivät animessa aina ole laadun tae. On helppoa elää kiistäen niin kauan kun lempinäyttelijät auttavat löytämään Kousetsu Hyakumonogatarin, Mouryou no hakon, Kimagure Orange Roadin, Sakura taisenin, Igano Kabamarun, Ginga eiyuu densetsun tai Ghost Sweeper Mikamin, mutta aina silloin tällöin rujo totuus muistuttaa olemassaolostaan – siitä, että kauniissa maailmassamme on myös paljon paskaa.
Mutta eihän Hori Hideyuki ja Tsuru Hiromi lahtaamassa demoneita nyt voi olla hutilaukaus!
Animea on ihmeellisessä Japanissa tehty niin valtava määrä, ettei kaikkea millään ehdi katsoa. Jos sattuu olemaan yhtä hullu kuin Sisarukset, kelpaa tarkastettavat tuotokset valita seiyuuiden perusteella. Sitten toisinaan osuu kultasuoneen.
Nyt on lopultakin aika kertoa yksityiskohtaisesti, miksi tämä sarja on niin pirun hyvä. Juonipaljastukset pidän minimissä etenkin loppuratkaisun suhteen. Minun ei ole kovin helppo nimetä suosikkeja, mutta kun kysytään mielianimeani, tämä nimike mainitaan ensimmäisten joukossa. Hyvä herrasväki, Kyougoku Natsuhiko Kousetsu Hyakumonogatari.
Afureko
Myy
Cilla
Nita
Viimeisimmät kommentit: