Afurekon Äänijälki-podcastin 34. jaksossa pääaiheena on Disneyn romanssiklassikko Kaunotar ja Kulkuri. Puhumme myös eläinroolien tekemisestä äänityössä. Hiljattaisissa syvennymme kulta-ajan Hollywoodiin sijoittuvan Show-Katit-piirroselokuvan suomenkieliseen dubbaukseen.
Afurekon Äänijälki-podcastin 32. jaksossa pääaiheena on Disneyn prinsessasarja Avalorin Elena. Puimme sarjan alkuperäisääniraitaa, sen käsittelemiä teemoja ja sen lyhyeksi jäänyttä suomenkielistä dubbausta – puhumattakaan Nitan pohjattomasta rakkaudesta kaikkien aikojen lempihahmoonsa Estebaniin. Lisäksi keskustelemme äänen elektronisesta muokkaamisesta äänityössä.
Afurekon Äänijälki-podcastin 23. jaksossa pääaiheena on Disneyn renessanssia edeltänyt elokuva Oliver ja kumppanit peräti kolmella eri kielellä. Puhumme myös julkkiksista äänirooleissa. Hiljattaisissa käymme läpi tuoretta pikkuponielokuvaa My Little Pony: Uusi sukupolvi.
Afurekon Äänijälki-podcastin seitsemännessätoista jaksossa pääaiheena on brittiläinen kreisikomedia Kreivi Duckula. Pohdimme myös, milloin lapsirooleihin kannattaa roolittaa oikeita lapsia ja milloin taas aikuisia ääninäyttelijöitä. Hiljattaisissa käymme läpi The Legend of Zelda -pelin Breath of the Wild äänipuolta.
Afurekon Äänijälki-podcastin yhdennessätoista jaksossa paneudumme Batmanin ensimmäiseen valkokangaspiirroselokuvaan Batman – Mustan kostajan paluu. Elokuvan rakkaudella tehdyn suomidubbauksen merkkivuotta juhlittiin viime vuonna leffaillalla, jonka tunnelmia Nita muistelee. Lisäksi puhumme Disney+-palvelun tulosta Suomeen, hiljattain kuolleen Tomita Kousein urasta ja ysärikohellusanimesta Nangoku shounen Papuwa-kun.
Disneyn 80-luvun hittielokuva Who framed Roger Rabbit on tunnetusti elämäni rakkain elokuvaelämys, ja siitä syystä minun on välttämättä hankittava myös kaikki elokuvaan perustuvat oheistuotteet. NES-peliversiota en sentään vielä omista, mutta muutaman vuoden metsästämisen jälkeen sain lopulta käsiini elokuvaan perustuvan suomalaisen satukasetin, jonka on tuottanut Kirjalito ja toteutuksesta vastaa alan armoitettu Matti Ranin vakiporukoineen! Miten on 80-luvun elokuvatapaus kääntynyt suomeksi alle tunnin mittaiselle lasten kuuntelukasetille?
Aloitetaanpa Afurekon neljäs vuosi komiasti ja rytinällä! Suomen dubbauspiireistä puhuttaessa nousee aina esille yksi nimi, jonka kaikki poikkeuksetta tietävät. Hän oli koko 90-luvun ajan vastuussa lukuisten Disneyn klassikkoelokuvien suomiversioista, joiden myötä hän oli nostamassa maan dubbaustasoa maailmanluokan huipulle ja loi Suomelle kiistämättömän hyvän maineen Disney-studioilla. Aivan oikein, kyseessä on tietysti Suomen ”Mr. Dubbaus” Pekka Lehtosaari! Eksklusiivinen ja huippupitkä haastattelu sisältää lukuisia kertomuksia dubbauskulissien takaa, ja puhetta on Disneyn lisäksi muun muassa Ghiblistä sekä Röllin sydän -elokuvasta!
Haastattelua varten pääsimme vierailemaan intohimoisena populaarikulttuurin harrastajana tunnetun Lehtosaaren kuuluisassa lepakkoluolassa, joka pursusi lattiasta kattoon mielenkiintoista keräilytavaraa sekä lukuisia muistoja vuosien varrelta. Haastattelun lisäksi luvassa on muutakin nannaa, sillä herra Lehtosaari lainasi kokoelmastaan tekstin kuvitukseksi ääninäyttelijöiltä saamiaan terveisiä ja muita harvinaisuuksia!
Naapurini Totorosta tutun Kissabussin lisäksi kuvaan pääsi myös suloistakin suloisempi Lissu-koira!
Bongaa seinältä aito ja alkuperäinen Baloo-animaatiokalvo!
Kasvissyöjävampyyriankasta kertova brittikreisisarja Kreivi Duckula dubattiin kerralta kelalle -aikakaudella, jolloin jälkiäänitykseen ei ollut rahaa, aikaa, työvoimaa tai ylipäänsä mitään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö dubbauksesta löytyisi huikeasti hyviä äännähdyksiä.
Jaksossa Tohtori Goosewing ja vampyyriankka (Dr. Goosewing & Mr. Duck – huomaatte varmaan, mihin nimi viittaa) päähenkilömme vihollinen, kahjo vampyyrinmetsästäjä tohtori von Goosewing, juo vahingossa kahvin sijasta patentoimaansa matonpuhdistusainetta. Aine muuttaa hänet hetkellisesti vastakohdakseen eli verenhimoiseksi vampyyriksi. Goosewing keksii livauttaa ainetta Duckulan talouden maitoon, mistä luonnollisesti seuraa kaikenlaisia kommelluksia.
Kreivi Duckula sekä palvelusväki, synkkä hovimestari Igor ja suuriruhoinen mutta pieniaivoinen Täti, joutuvat kaikki litkun uhreiksi. Persoonallisuudenvaihdosta edeltää aina sarja ihmeellisiä mökellyksiä, joista voimme päätellä, ettei prosessi tunnu kovin kivalta.
Pölinöistä ja hahmojen äänistä yleensä ovat vastuussa Suomen ensimmäisiin lukeutuva dubbaaja Matti Ranin sekä poikansa Matti Olavi Ranin. Vanhempi Ranin näyttelee sarjan vakiohahmoista Igoria ja von Goosewingia, nuorempi taas Duckulaa ja Tätiä. Vaikka dubbauksesta kuulee sen hätäisyyden, Raninit ovat onnistuneet tekemään siitä nautittavan ja heittäytyvät hienosti rooleihinsa. Etenkin Duckulan ”piip piip”-äännähdyksiin ja raisuihin röhkäyksiin huipentuva älinä ansaitsee katsojilta kunnon röhönaurut!
Ensimmäisessä osassa nostin esille muutamia miesten esittämiä naisanimehahmoja, tällä kertaa vuorossa taas ovat länsimaiset animaatiot. Esimerkkejä aiheesta löytyy yllättävänkin läheltä: edellisen osan tarkkakorvainen kommentoija vihjaisi, että meidän kannattaisi kuulostella Don BluthinAnastasian koelukukohtausta hieman tarkemmin, ja Jarkko Tammiseltahan yksi kohtauksen epäesteettisistä koelukijoista epäilyttävästi kuulosti! Kiitoksia lisäesimerkeistä, täytyypä äkkiä tutustua Soredemo machi wa mawatteiruun kun sitä useasta lähteestä on jo suositeltu!
Kuten yleissivistys tietää, vuonna 1937 valmistunut Lumikki ja seitsemän kääpiötä oli maailman ensimmäinen kokoillan piirroselokuva. (Kunnia kuuluu oikeastaan argentiinalaiselle propagandafilmille El Apóstolille vuodelta 1917, mutta Lumikki on yhä ensimmäinen värillinen piirroselokuva.) Se oli aikanaan visionääri Walt Disneyn suuruudenhulluin hanke, jota nimitettiin lehdistössä ”Disneyn haihatukseksi”. Disneyn ottamat huikeat taloudelliset riskit osoittautuivat kannattaviksi – Lumikki on vieläkin maailman katsotuimpia piirrosleffoja.
Suomen ensi-iltansa Lumikki sai 1938, mutta jälkiäänityksiä Disneyn piirroselokuviin alettiin tehdä vasta 60-luvulla. Ritva Laaton ohjaama Lumikki-dubbaus vuonna 1962 oli niistä ensimmäinen. Kotivideoilta ja DVD:iltä tuttu dubbaus on Pekka Lehtosaaren ohjaus vuodelta 1993. Siihen väliin mahtui vielä ainakin yksi versio, Matti Raninin ohjaus todennäköisesti vuodelta 1982.
Monet vanhoista Disney-dubbauksista ovat yhä tallessa Kansallisen audiovisuaalisen arkiston KAVAn kätköissä. Kun suomalaisella Disney-fanien foorumilla, Taikalinnassa, tuli puhetta vanhoista jälkiäänityksistä, syntyi ajatus yksityisnäytöksistä, joissa näitä unohdettuja aarteita voisi kokea omin korvin. Niinpä lauantaina 26. helmikuuta kolmisenkymmentä ihmistä ilmaantui elokuvateatteri Orioniin katsomaan Raninin Lumikkia.
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: