Afurekon Äänijälki-podcastin kuudennessatoista jaksossa pääaiheena on vuoden 1998 fantasia-anime Majutsushi Orphen. Puhumme myös siitä, kuinka ääninäyttelijäksi tullaan. Hiljattaisissa on vasta päättynyt Ankronikan uusintaversio DuckTales.
Afurekon Äänijälki-podcastin kuudes jakso juhlii Pride-kuukautta puimalla vuosituhannen vaihteen BL-hittianimesarjaa Gravitation. Samassa hengessä juttelemme indieanimaatioista Hazbin Hotel ja Helluva Boss. Lisäksi pohdimme koronapandemian vaikutuksia äänityöhön ja juhlimme Aoni Production -ääninäyttelijätoimiston viisikymppisiä.
Niin se kesäloma taas meni, ja huomenna lapset suuntaavat jälleen kouluun. Kesän viimeisen päivän kunniaksi on aika käydä käsiksi kesän ylistykseen, Phineas and Ferbiin (suom. Finias ja Ferb).
Dan Povenmiren ja Jeff ”Swampy” Marshin luoma Disney-piirrossarja alkoi pyöriä vuonna 2007. Tänä vuonna se päättyi kaikkien aikojen pisimpänä Disney Channel -sarjana. P&F:n valtava suosio poiki jopa neljä kautta eli kokonaiset 222 jaksoa.
Olen nähnyt suurimman osan sarjasta englanniksi, joten käytän hahmojen alkuperäisnimiä. Käsittelen kirjoituksessa kuitenkin myös suomidubbausta.
Blogiamme seuranneet ovat varmaan huomanneet, että Disneyn veikeä piirrossarja Phineas & Ferb on Sisarusten suosiossa. Viime vuoden kalenterissakin kuultiin taidonnäytteitä tästä sarjasta, mutta tällä kertaa pääosassa on Flynn-Fletcherin perheen lemmikki, vesinokkaeläin Perry.
Perry on nokkaeläin, se ei paljoon pysty. Vai miten on? Todellisuudessa Perry on salainen agentti, joka taistelee päivittäin vihamiestään, ilkeää tohtori Doofenshmirtziä (suom. Tollontyö) vastaan. Agentti P on harvasanainen toiminnan eläin, jonka ainoa äännähdys on tämä kurina:
Perry saattaa olla keskivertokansalaista fiksumpi, mutta sen ääntely muistuttaa meitä siitä, että kovaksikeitetyn agenttikuoren alla sykkii lempeän lemmikkieläimen sydän. Tosielämässä äänen tekee Dee Bradley Baker, englanninkielisen animaatiomaailman elukkaääni numero kakkonen. Rautainen ammattitaito kuuluukin selvästi kurinasta, jota on ihan yhtä vaikea litteroida (grgrgr? gngngn? asdfasfgs?) kuin matkia itse. Perryn ääntelyä on dubattu muunkielisiin versioihin, mutta ne eivät aivan onnistu tavoittamaan alkuperäisen täyttä eläimellisyyttä. Onkohan sattumaa, että se itse asiassa hiukkasen muistuttaa oikean vesinokkaeläimen ääntä?
Viimeisimmät kommentit: