Afurekon Äänijälki-podcastin seitsemännessätoista jaksossa pääaiheena on brittiläinen kreisikomedia Kreivi Duckula. Pohdimme myös, milloin lapsirooleihin kannattaa roolittaa oikeita lapsia ja milloin taas aikuisia ääninäyttelijöitä. Hiljattaisissa käymme läpi The Legend of Zelda -pelin Breath of the Wild äänipuolta.
Moni muistaa lapsuudestaan Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan, mutta muumibrändi on sittemminkin tuottanut uutta katsottavaa. Tänä vuonna nähtiin tuoteperheen viimeisin hedelmä Muumilaakso (Moominvalley).
Muumilaakso on suomalaisbrittiläinen tietokoneanimoitu sarja, joka esitettiin helmi-toukokuussa 2019 Ylellä. Se sai alkunsa sarjan taiteellisen johtajan ja vastaavan tuottajan Marika Makaroffin halusta tehdä uusi, kunnianhimoinen primetime-muumisarja. Makaroff perusti Gutsy Animations -yhtiön sarjaa tuottamaan, ja sen muihin suomalaisvoimiin kuuluu animaatiostudio Anima Vitae. Brittipuolella Muumilaaksoa tekemään saatiin Aardman Animations -studion väkeä, muun muassa sarjan ohjaaja Steve Box.
Muumilaaksosta sukeutui Suomen historian kallein TV-sarja, ja tuotannon tukena olikin joukkorahoituskampanja. Olimme rahoittajien joukossa, ja kaikki vaikutti lupaavalta: Muumilaakson oli määrä olla klassikkomuumien moderni tuleminen, joka 3D-animaatiosta huolimatta tähtäsi Tove Janssonia mukailevaan ulkoasuun ja halusi tuoda tutut hahmot sekä tarinat uusien katsojien ulottuville.
Sitten itse sarja tuli ja voi juma.
Kesäkuussa 2017 Desucon teki historiaa ensimmäisenä eurooppalaisena tapahtumana, jonka kunniavieraaksi saapui huippusuosittu ääninäyttelijä Kaji Yuuki! Ennätysyleisön conissa kerännyt Kaji osoittautui todella hurmaavaksi ja lähestyttäväksi ihmiseksi, jonka kanssa olisi voinut jutustella loputtomiin. Lyhyellä vierailulla aikaa riitti kuitenkin vain oheiseen haastatteluun!
Kuvan otti Noora Kontio!
Viime elokuussa aina kehityksen alla oleva Desucon ilmoitti, että vuoden 2014 Desucon Frostbite tulee olemaan vain täysi-ikäisille harrastajille suunnattu tapahtuma. Vuoden conikausi avaamaan pykäistiin kuitenkin lyhyessä ajassa kaikenikäisille tarkoitettu Yukicon! Talvikin ehti mukavasti etelään juuri edeltävällä viikolla.
Milla oli Yuki-kun!
Joudun toisinaan selittelemään, etten syrji uusia sarjoja periaatteesta, vaan ne jäävät minulta näkemättä siksi, että niissä esiintyy yhä vähemmän suosikkiääninäyttelijöitäni. Jos useammissa uutuussarjoissa olisi samanlainen näyttelijäkaarti kuin vuoden 2006 Shijou saikyou no deshi Kenichissä, katselisin niitä enemmän kuin mielelläni! Kenichin roolilista on kuin kunnianosoitus poikabändivuosikymmenelle, jonka tekeleillä oma animeharrastukseni alkoi.
Pokémon-pelien pyöreä ja pinkki Pippi (Clefairy) on ensimmäisen sukupolven sööteimpiä ilmestyksiä. Länsimaalainen Pokémon-fani kokee kuitenkin melkoisen yllätyksen, jos tämä erehtyy katsomaan taskuhirviöistä kertovan animen kuudennen jakson japaninkielisen version.
Jaksossa sarjan pääjoukko tapaa joukon Kuukiven sirpaleita kerääviä villejä Pippi-pokémoneja. Japanilaisten mielestä kaiken söpön pitää tunnetusti kuulostaa mahdollisimman korkealta, ja tämä näkyy harvinaisen konkreettisesti Pippin avatessa suunsa. Vaaleanpunaiset keijupokémonit piipittävät ”Pip-pi-pi-pii” koko jakson ajan niin stereotyyppisen kimeästi, että äänestä saavat näppylöitä kaikki, jotka eivät ylisööteistä ja -korkeista äänistä perusta. Sarjan Kasumin (Misty) ääninäyttelijä Iizuka Mayumi antaa äänensä myös Pippi-pokémonille ja pesee söpöyskilvassa taskuhirviön amerikkalaisdubbaajan mennen tullen – jos olion peruspiipitys vielä menee, odottakaapas kun keijupallero säikähtää jotain.
Söpöys tuhoaa kuulohermoja harvoin näin tehokkaasti!
Mikä olisi mukavampaa viilenevässä syyskuussa kuin piipahtaa mukavassa kahvilassa kuumalla kaakaolla? No se, että seuraan liittyy joku mielenkiintoinen haastateltava! Sisarusten kanssa kahvitteli taannoin Helsingin Manga Café’ssa ihana Velimatti Ranta, joka jakoi hulvattomia muistoja dubbausurastaan.
Moni Suomen animefaneista aloitti harrastuksensa tillittämällä poikasena TV:stä Pokémonia, eivätkä Sisarukset varmaan olleet ainoita, joihin pääroolin esittäjä teki vaikutuksen. Eipä vielä arvannut, että silloin äänialalla aloitellut Sari Ann Moilanen olisi kymmenisen vuotta myöhemmin dubbauksen vakionimiä, jonka skaala ulottuu pikkupojista helliin äiteihin ja räiskyviin femme fataleihin. Sisarukset istuivat jututtamaan Moilasta ääninäyttelijän uran vaiheista.
Sari Ann Moilanen aarteensa, Prinsessa Ruusunen -vinyylilevyn, kanssa.
Jokin aika sitten Sisarusten fanittamalle Saint Seiya -franchiselle kävi hullusti, kun 19 vuotta rakastettuja hahmoja esittänyt näyttelijäkaarti potkittiin surutta pellolle ja palkattiin nyypät tilalle. Nyt samantyyppinen kohtalo on kohdannut toista suurta shounensarjaa – vaikka Sisarukset eivät suuria Bleach-faneja olekaan, tempaus varmasti raivostuttaa sarjan uskollisia katsojia.
Saint Seiyan äänenvaihdoksen syy ei ole tiedossa, mutta huhut kertovat, että Bleachin tapaus johtuu trolliksi luonnehditun mangakan Kubo Titen edesottamuksista. Kubo kuulemma erehtyi pelaamaan Desuconissakin vierailleen Fukumoto Nobuyukin kanssa mahjongia, ja panokset kovenivat kovenemistaan, kunnes Kubo hävisi kaikki sarjansa näyttelijät Fukumotolle. Huhuille saataneen varmistus, jos Akagin kakkoskauden roolilistaan alkaa ilmaantua Bleachista tuttuja nimiä.
Afurekon nauravan joulukalenterin kahdeksatta paikkaa hallitsee Pokemon-sarjan Advance-kausien pikkupahis Harley, joka lienee vielä nykyäänkin sarjan järkyttävimpiä ilmestyksiä. Yltiömäisen feminiinisesti käyttäytyvä mies jättää neitimäisyydessään kaikki sarjan naishenkilöt vaivatta varjoonsa – edes Kojiroun rinnat eivät vedä hänelle vertoja. Noctus-pokemoniltaan pukeutumistyylinsä lainannut pokemon-koordinaattori nimittää itseään atashiksi, chanittelee jokaista pokemoniaan, kuolaa Rakettiryhmän Kojiroun perään, ilmestyy taisteluun cossaten 10-vuotiasta tyttöä (ja Saorin puheista päätellen on harrastanut vastaavaa aikaisemminkin) ja heittelee lentosuukkoja ympäriinsä. Menee siis yli jopa tämän sarjan standardeilla. Oikeasti, oletteko koskaan aikaisemmin nähneet miespuolisen kouluttajan omistavan Pukurinia?
Kaikin puolin järkyttävästä olemuksestaan huolimatta hän ei ole mikään maisemissa hilluva umpisurkea ilmapää, joka ei osaa mitään. Kaikki Harleyn pokemon-chanit ovat huippuluokkaa, ja taisteluareenalla hän on varteenotettava vastustaja. Punoessaan katalia juonia eliminoidakseen Harukan mahdollisuudet Ribbon Cupin voittamiseen (olkoonkin, että hän kantaa tytölle kaunaa Maailman Naurettavimmista Syistä) hän ei kaihda mitään keinoja, ja on valmis vaikka hankkimaan apuvoimia saavuttaakseen tavoitteensa. Harleyn pimeän puolen nähtyään tietää heti, että mitä voittamiseen tulee, tämä neiti on tosissaan.
Harleyn nauru on juuri niin neitimäistä kuin hänen muu persoonansa antaa olettaa. Hulluksi hän nauraa yllättävän harvoin, mutta tässä tapauksessa laatu korvaa määrän. Harleyn nauraessa ääni purkautuu hänen suustaan hirvittävänä falsettiulinana, joka jäljittelee kaikkien animenaisten ”O ho ho!”-naurumallia viimeiseen asti – kämmenselkä leuan alla myös, tietysti. Harley ei päässytkään Afurekon joulukalenteriin ainoastaan naurunsa, vaan koko räikeän persoonallisuutensa ansiosta, mistä tyttömäinen falsettikikatus on vain jäävuoren huippu. Kuinka moni tunnistaa hänet oheisen videon alusta äänen perusteella?
Ääninäyttelijä Kanemaru Junichi on kuin kotonaan Harleyn roolissa, ja kuulostaa vielä homommalta kuin kaikissa BL-rooleissaan. Ne, joiden menneisyys Kanemarun kanssa rajoittuu vain Masarun kaltaisiin sähläyssarjoihin, voivat hyvinkin epäillä korvakuuloaan kun Harley ilmestyy sarjassa. Hahmon ensimmäisten jaksojen aikana Kanemaru puhuu niin pehmeästi, ettei äänessä ole vivahdettakaan Fuuminin kirkumisesta. Harleyn äänestä kuitenkin kuuluu vieno naismaisuus jo alusta lähtien: Kanemaru heittelee ääntään hyvin taitavasti ja tekee välillä pieniä sanaa venyttäviä tuhahduksia lauseiden loppuun, millä hän saa rauhallisenkin puheen kuulostamaan elävältä ja vivaihteikkaalta. Ja kun Harley tosissaan suuttuu, on Kanemarun äänensävy matala ja siitä välittyy aito uhka, ei mikään turha uhoaminen.
Harley vaihtaa mielialaansa välillä vain muutaman sekunnin välein, mikä takuulla tekee hahmon esittämisestä haastavaa. Kanemaru pysyy kuitenkin loistavasti mukana ja pystyy vaivatta ja nopeasti vaihtamaan äänensävynsä aina hennon untuvaisesta melodramaattiseen raivoon. Kuulovammavaara iskee viimeistään silloin, kun Kanemaru vetää jo luonnostaan valmiiksi kimakan äänensä vielä pari astetta korkeammalle Harleyn neideimpinä hetkinä, etenkin hänen nauraessaan. Kaikki mielialat kuuluvat selvästi hahmon puheesta, jonka yliampuvuus sopii hienosti sarjan tyyliin. Kanemaru osaa muuten loistavasti englantia, joten Harleyn satunnaiset englanninkieliset hokemat osuvat nappiin ainakin lausumisen, jos ei kieliopin puolesta. Kanemaru ansaitseekin huippupisteet loistavan monipuolisesta ja mieleenpainuvasta roolisuorituksesta!
Viimeisimmät kommentit: