Afurekon Äänijälki-podcastin kahdennessatoista jaksossa pääaiheena on DreamWorksin mestariteos Egyptin prinssi. Lisäksi juttelemme Muumipeikon ja pyrstötähden uudelleendubbauksesta ja ysäriparodia-animesta Bakuen Campus Guardress. Viimeiseksi pohdimme ensimmäistä vuottamme podcastin parissa ja vastaamme kysymyksiin sen tekemisestä.
Afurekon Äänijälki-podcastin kolmas jakso paneutuu vielä kerran vuonna 2019 päättyneeseen suursuosittuun piirrossarjaan My Little Pony: Ystävyyden taikaa. Lisäksi puhumme Oscar- ja Annie-palkintogaalojen sadosta, muistelemme Juha Mujeen ääniuraa ja luomme katsauksen Hokuto no keniin sekä Monsteriin.
Lataa jakso itsellesi tästä.
Aloitetaanpa Afurekon neljäs vuosi komiasti ja rytinällä! Suomen dubbauspiireistä puhuttaessa nousee aina esille yksi nimi, jonka kaikki poikkeuksetta tietävät. Hän oli koko 90-luvun ajan vastuussa lukuisten Disneyn klassikkoelokuvien suomiversioista, joiden myötä hän oli nostamassa maan dubbaustasoa maailmanluokan huipulle ja loi Suomelle kiistämättömän hyvän maineen Disney-studioilla. Aivan oikein, kyseessä on tietysti Suomen ”Mr. Dubbaus” Pekka Lehtosaari! Eksklusiivinen ja huippupitkä haastattelu sisältää lukuisia kertomuksia dubbauskulissien takaa, ja puhetta on Disneyn lisäksi muun muassa Ghiblistä sekä Röllin sydän -elokuvasta!
Haastattelua varten pääsimme vierailemaan intohimoisena populaarikulttuurin harrastajana tunnetun Lehtosaaren kuuluisassa lepakkoluolassa, joka pursusi lattiasta kattoon mielenkiintoista keräilytavaraa sekä lukuisia muistoja vuosien varrelta. Haastattelun lisäksi luvassa on muutakin nannaa, sillä herra Lehtosaari lainasi kokoelmastaan tekstin kuvitukseksi ääninäyttelijöiltä saamiaan terveisiä ja muita harvinaisuuksia!
Naapurini Totorosta tutun Kissabussin lisäksi kuvaan pääsi myös suloistakin suloisempi Lissu-koira!
Bongaa seinältä aito ja alkuperäinen Baloo-animaatiokalvo!
Ääninäyttelyblogi Afureko on ollut olemassa jo kolme kokonaista vuotta! Tällä kertaa päätimme kokeilla jotain uutta, joten kolmantena syntymäpäivänämme aloitamme jälleen uuden sarjan! Puheen vuoro -sarjassa julkaisemme tekstien sijaan podcasteja, joissa keskustelemme erilaisista ääninäyttelemiseen liittyvistä aiheista. Äänessä emme ole pelkästään me, vaan tulevaisuuden jaksoissa on mukana myös alaa tuntevia vieraita!
Ensimmäisessä osassa keskustelemme kuudesta tänä vuonna ensi-iltaan tulevasta länsimaisesta animaatioelokuvasta niiden trailereiden tai muun ennakkotiedon perusteella. Syynissä ovat Blue Sky Studiosin Epic (24.5.), Pixarin Monsterit Oy -elokuvan esiosa Monsters University (21.6.), Illumination Entertainmentin pahishitti Itse ilkimyksen jatko-osa Despicable Me 2 (3.7.), DreamWorksin Turbo (19.7.), Sony Pictures Animationin Lihapulla-elokuvan jatko-osa Cloudy With a Chance of Meatballs 2 (27.9.) sekä Disneyn Lumikuningatar-adaptaatio Frozen (27.11.). Etenemme kronologisesti elokuvien ensi-iltojen perusteella, videolla näkyy aina sen elokuvan logo, josta keskustelemme.
Pahoittelemme äänitteen laatua, olimme kaikki enemmän tai vähemmän pääsiäisflunssan kourissa nauhoituksen aikana, mutta toivottavasti se ei pilaa tunnelmaa! Disneyn Frozenista ei ole vielä julkaistu virallista traileria, kaikkien muiden elokuvien trailerit on linkitetty cutin alle.
Mitä kyseisistä elokuvista sinä odotat kaikista eniten ja miksi?
Muistatteko, kun jututimme Samuel Harjannetta dubbausohjauksesta? No eihän se riittänyt mihinkään! Nuoresta iästään huolimatta Harjanne on työskennellyt teatterin ja ääninäyttelemisen parissa suurimman osan elämästään ja nykyisin myös ohjaa molempia. Afureko tapasi Harjanteen vastikään toistamiseen kuullakseen lisää hänen ajatuksiaan äänityön eri puolista.
Kaunis, traaginen ja surullinen Egyptin prinssi on vieläkin eeppisyydessään tasoa, jolle DreamWorks ei ole yltänyt toista kertaa. Silmittömän tappamisen, alistamisen ja vapaustaistelun lomassa seisovat alati vastakkain kaksi veljestä, joiden onnellinen ja tasa-arvoinen sukulaisuussuhde revitään niin pahasti riekaleiksi, että kaikki toivo yhteisen tulevaisuuden jatkamisesta häviää. Lämmin ystävyys muuttuu Ramseksen osalta lopulta pelkäksi kylmäksi vihaksi ja raivoksi, eikä heistä toinen, kansaansa vapauttamaan lähetetty Mooses voi kuin anella rakasta veljeään hillitsemään pakkomielteistä jääräpäisyyttään viattomien ihmishenkien säästämiseksi. Veljesten suhteen hidas rappeutuminen ja tuhoutuminen onkin luultavasti kaikkien Egyptin prinssin nähneiden mielestä elokuvan tärkein teema.
Tarinan päättyessä Mooses onnistuu vapauttamaan juutalaiset egyptiläisten vallasta ja tuomaan heidät luvattuun maahan Punaisenmeren yli Ramseksen epätoivoisista vastustusyrityksistä huolimatta. Meren nielaistua koko Egyptin armeijan Mooses kuitenkin uhraa vielä yhden viimeisen hetken veljelleen. Häväisty ja nujerrettu Ramses näytetään kaukaisella vastarannalla huutamassa keuhkojensa täydeltä Mooseksen nimeä, ja ennen viimeistä repliikkiään ”Hyvästi, veli” Mooseksen ilme muuttuu vihaisen päättäväiseksi ja hän huokaisee raskaasti syvään. Kohtaus ei toimisi yhtä hyvin ilman huokaisua, sillä siinä kuvastuu yhtä aikaa henkisen taistelun aiheuttama uupumus, onnistuneen tehtävän tuoma suunnaton helpotus ja onni sekä pohjaton suru. Huokauksen ja sitä seuraavien hyvästien myötä Mooses jättää lopullisesti taakseen paitsi kansansa sortamisen aikakauden myös onnellisen nuoruutensa ja rakkaan veljensä. Paluuta entiseen ei enää ole, mikä kuvastuu Mooseksen murheellisista kasvoista hänen kääntäessään selkänsä Egyptille.
Afureko tapasi pari kuukautta sitten Mooseksen suomiäänen Velimatti Rannan, ja haastattelussaan hän kertoi, että elokuvaa dubatessa juuri tätä viimeistä huokaisua oli nauhoitettu pienen ikuisuuden verran. Niin hölmöltä kuin se saattaa kuulostaa, ei näin tärkeä huokaus olisi ansainnut yhtään vähäisempää kohtelua, mistä elokuvan suomiversion tekijät ansaitsevatkin lämpimät kiitoksemme. Hyvät naiset ja herrat, huokaisu joka nauhoitettiin 50 kertaa.
Brittiläinen animaatiostudio Aardman Animations tunnetaan etupäässä stop motion -animaatioistaan ja etenkin Wallace & Gromit -elokuvista. Teattereihin viime kuun puolella putkahtanut Pirates! on kuitenkin studion ensimmäinen koko illan vaha-animaatio sitten Kanin kirouksen vuodelta 2005. Se on myös studion toinen yhteistyöprojekti Sony Pictures Animationin kanssa. Kuuleman mukaan Aardman suunnitteli merirosvoista kertovaa elokuvaa jo yhteistyössä DreamWorksin kanssa, mutta DreamWorks piti aihetta liian epämuodikkaana, ja projektista syntyi Virran viemää. Kenties tämä elokuva oli jo silloin tekijöidensä mielissä.
Sisarusten perheessä on aina oltu Disney-ihmisiä, ja kilpailevan DreamWorks-yhtiön elokuvat tuli noteerattua vasta myöhemmällä iällä. Monet DreamWorksin elokuvista näkee vasta, kun ensi-illasta on kulunut jo jonkin aikaa. Tähän kategoriaan kuuluu myös Chris Sandersin ja Dean DeBloisin ohjaama Näin koulutat lohikäärmeesi (How to Train Your Dragon, 2010), joka perustuu samannimiseen lastenkirjasarjaan.
Viime vuoden menestyselokuva Rango sai alkunsa, kun Pirates of the Caribbean -elokuvilla maailmanmaineeseen noussut ohjaaja Gore Verbinski halusi tehdä vaihteeksi jonkin ”pienemmän” projektin merirosvotrilogiansa jälkeen ja päätti tehdä uransa ensimmäisen animaatioelokuvan. Pieneksi kaavailtu länkkäriprojekti ehti kuitenkin paisua kunnioitettaviin mittoihin ennen valmistumistaan: käsikirjoitusta työstettiin reippaasti yli vuoden päivät, elokuvan lopullinen budjetti oli 135 miljoonaa dollaria ja animaatiosta vastasi erityisefektien kuningasyhtiö Industrial Light and Magic. Päärooliin Verbinski pestasi Johnny Deppin, jonka kanssa oli luonut tämän kuuluisimman roolihahmon Jack Sparrow’n, musiikista taas vastasi mestarisäveltäjä Hans Zimmer. Rango on saanut positiivisia arvosteluja ympäri maailmaa, se voitti parhaan animaatioelokuvan Annie– sekä BAFTA-palkinnot ja kisaa tällä hetkellä lisäksi parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnosta. Aika hyvin pikkuprojektilta!
Sisarukset eivät ole koskaan liiemmin perustaneet siitä, että animaatioelokuvien päärooleihin palkataan näyttelijöitä etupäässä statuksen eikä kykyjen perusteella (ilmiö, jonka Disney aloitti ja josta DreamWorks teki muotia). Joskus nimen mukana tulee kuitenkin myös se ammattitaito, joka kyseisen henkilön on tehnyt kuuluisaksi, jolloin tuloksena syntyy todellista taidetta.
Disneyn vuonna 1973 päivänvalon nähneen Robin Hoodin animaatioversion prinssi John on yksi hauskimpia Disney-pahiksia ikinä. Kuningasveljensä Richardin merille usuttanut leijonanuorukainen yrittää olla mahdollisimman kova ja ankara kuningas, mutta asioiden mennessä pieleen hän joko murjottaa tai vetää itkupotkuraivarit ja alkaa imeä peukkuaan aina, kun hänen kuningataräidistään tulee puhe. Suurin kunnia hupsun prinssin hauskuudesta kuuluu tämän äänelle, englantilaisnäyttelijä Peter Ustinoville, jonka ammattitaidosta kielivät lukuisat hänelle myönnetyt palkinnot. Ustinov tunnettiin ylireagoivista pahisrooleistaan, ja Robin Hoodin prinssi Johnin sanotaankin perustuvan yhteen Ustinovin kuuluisimmista elokuvarooleista, Quo Vadis -elokuvan Rooman keisari Neroon.
Ustinov on niitä lavanäyttelijöitä, jotka pystyvät tarvittaessa näyttelemään loistavasti myös pelkällä äänellään, sillä mestarinäyttelijä ottaa piirroshahmonsa omakseen todella luontevasti ja tuo vaivatta kaikki tunnetilat esiin äänensä kautta. Prinssi John käyttäytyy alamaisiaan kohtaan ylettömän ylenkatsovasti, mutta kuninkaallinen kupla puhkeaa jatkuvasti lapsellisten raivarien myötä, jotka tekevät hahmosta monipuolisen, sympaattisen ja lisäksi inhimillisen. Ustinov hoitaa hahmon kaikki eri puolet yhtä hyvin. Prinssin hienoimpina hetkinä Ustinov puhuu niin ylevästi ja fiinisti kuin vain voi (aina päriseviä suomalaisärriä myöten), leijonan taas punoessa juoniaan hän suorastaan kihertää nasaalilla äänellään ilkikurisesti hihittäen. Prinssin egon suuruudesta kielii myös tämän ”A-haa, a-haa!”-tyylinen nauru, jonka Ustinov onnistuu tekemään samaan aikaan mahdollisimman itsekeskeisesti ja hulvattoman hauskasti. Komedia on näyttelijällä muutenkin hallussa elokuvan tyyliin sopivasti, prinssin imiessä peukkuaan tai mutistessa unissaan ei kerta kaikkiaan voi olla tikahtumatta nauruunsa!
Ustinov muuten dubbasi hahmon myös elokuvan saksankieliseen versioon. Suorastaan ihmetyttää, ettei mestarinäyttelijän kielitaitoja älytty hyödyntää lisäksi myös elokuvan espanjan-, venäjän-, ranskan- ja italiankielisissä versioissa, hän olisi takuulla pystynyt näyttelemään hahmon yhtä hauskasti ja upeasti jokaisella kielellä!
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: