Muumilaakso – mikä meni pieleen?

Moni muistaa lapsuudestaan Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan, mutta muumibrändi on sittemminkin tuottanut uutta katsottavaa. Tänä vuonna nähtiin tuoteperheen viimeisin hedelmä Muumilaakso (Moominvalley).

Muumilaakso on suomalaisbrittiläinen tietokoneanimoitu sarja, joka esitettiin helmi-toukokuussa 2019 Ylellä. Se sai alkunsa sarjan taiteellisen johtajan ja vastaavan tuottajan Marika Makaroffin halusta tehdä uusi, kunnianhimoinen primetime-muumisarja. Makaroff perusti Gutsy Animations -yhtiön sarjaa tuottamaan, ja sen muihin suomalaisvoimiin kuuluu animaatiostudio Anima Vitae. Brittipuolella Muumilaaksoa tekemään saatiin Aardman Animations -studion väkeä, muun muassa sarjan ohjaaja Steve Box.

Muumilaaksosta sukeutui Suomen historian kallein TV-sarja, ja tuotannon tukena olikin joukkorahoituskampanja. Olimme rahoittajien joukossa, ja kaikki vaikutti lupaavalta: Muumilaakson oli määrä olla klassikkomuumien moderni tuleminen, joka 3D-animaatiosta huolimatta tähtäsi Tove Janssonia mukailevaan ulkoasuun ja halusi tuoda tutut hahmot sekä tarinat uusien katsojien ulottuville.

Sitten itse sarja tuli ja voi juma.

Joulun uudet kuviot: luukku 4

Afurekon joulunodotuksen päättää sarja seikkailunhaluisista lapsista ja heidän saidasta isosedästään selvittämässä maagisia mysteerejä oppien samalla toisistaan. Ei, kyseessä ei ole Gravity Falls – tämä on Ankronikka!

Joulun uudet kuviot: luukku 2

Yksi länsimaisen populaariviihteen elinvoimaisista tuoteperheistä on kiistatta Teenage Mutant Ninja Turtles, joka on vuoden 1984 syntymästään lähtien valloittanut yhä uudestaan niin televisiot, valkokankaat, sarjakuvahyllyt kuin lelulaaritkin. Vaikka teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat ovat olleet meille tuttuja lapsuudesta lähtien ekan tv-sarjan sekä leffatrilogian kautta, Cilla on viimeisten kahden vuoden aikana tutustunut aktiivisesti ninjakilppareiden laajaan maailmaan, joten tämänkertainen luukku on hänen käsialaansa.

Tässä adventtiluukussa on syynissä tuoteperheen kaksi uusinta tv-sarjaa eli järjestyksessään kolmas sekä neljäs animoitu TMNT-sarja, jotka ovat molemmat Nickelodeonin tuottamia sen ostettua vuonna 2009 Mirage Studiosilta kaikki TMNT-oikeudet. Vuonna 2012 alkanut sarja päättyi viiden tuotantokauden jälkeen syksyllä 2017, ja tänä vuonna ehti alkaa jo uusin TMNT-sarja, joka tottelee nimeä Rise of the Teenage Mutant Ninja Turtles. Koska eri TMNT-sarjat käsitellään kattavammin tulevaisuudessa omina juttuinaan, tällä kertaa keskitytään tuoteperheen hahmokaartista vain kuuluisaan päänelikkoon.

Vertailu: Näin koulutat lohikäärmeesi

Sisarusten perheessä on aina oltu Disney-ihmisiä, ja kilpailevan DreamWorks-yhtiön elokuvat tuli noteerattua vasta myöhemmällä iällä. Monet DreamWorksin elokuvista näkee vasta, kun ensi-illasta on kulunut jo jonkin aikaa. Tähän kategoriaan kuuluu myös Chris Sandersin ja Dean DeBloisin ohjaama Näin koulutat lohikäärmeesi (How to Train Your Dragon, 2010), joka perustuu samannimiseen lastenkirjasarjaan.

Rango, ihana pieni kameleontti

Viime vuoden menestyselokuva Rango sai alkunsa, kun Pirates of the Caribbean -elokuvilla maailmanmaineeseen noussut ohjaaja Gore Verbinski halusi tehdä vaihteeksi jonkin ”pienemmän” projektin merirosvotrilogiansa jälkeen ja päätti tehdä uransa ensimmäisen animaatioelokuvan. Pieneksi kaavailtu länkkäriprojekti ehti kuitenkin paisua kunnioitettaviin mittoihin ennen valmistumistaan: käsikirjoitusta työstettiin reippaasti yli vuoden päivät, elokuvan lopullinen budjetti oli 135 miljoonaa dollaria ja animaatiosta vastasi erityisefektien kuningasyhtiö Industrial Light and Magic. Päärooliin Verbinski pestasi Johnny Deppin, jonka kanssa oli luonut tämän kuuluisimman roolihahmon Jack Sparrow’n, musiikista taas vastasi mestarisäveltäjä Hans Zimmer. Rango on saanut positiivisia arvosteluja ympäri maailmaa, se voitti parhaan animaatioelokuvan Annie– sekä BAFTA-palkinnot ja kisaa tällä hetkellä lisäksi parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnosta. Aika hyvin pikkuprojektilta!

BL: Koisuru boukun

Takanaga Hinakon vuodesta 2005 lähtien jatkunut pervokomedia Koisuru boukun tiedetään nykyisin kaikkialla. Vaikka jotkut Takanagan lukijat pitävät sitä hänen heikoimpana tuotoksenaan, se kuuluu huomattavasti useamman lempisarjoihin. Olen lukenut Takanagaa jo vuosia, mutta Boukuniin tutustuin alun perin kuuntelemalla aikanaan audiolevyn sen ensimmäisestä osasta. Viime kesänä sarja sai draamalevyjen rinnalle myös kaksiosaisen OVA-animaation, johon palasivat myös kaikki hahmojen ääninäyttelijät. Mielessä kävi jo silloin vertailun tekeminen animen ja levyjen välillä, vaan tässäpä ehti vierähtää kokonainen vuosi, ennen kuin ehdin istahtaa alas ja kirjoittaa sarjasta ylös kaiken haluamani. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Huom! Teksti sisältää myös yllätysvideon!

Huomatkaa sakset.

Scott Pilgrim vastaan ääninäyttely

Maailmaa on tasaiseen tahtiin viime vuodet valloittanut ilmiö nimeltä Scott Pilgrim, lukuisilla peliviittauksilla höystetty tarina nuoresta nörttipojasta, jonka on päihitettävä tyttöystävänsä Ramonan 7 pahaa exää voidakseen olla hänen kanssaan. Kanadalaisen Bryan Lee O’Malleyn 6-osainen sarjakuva ilmestyy parhaillaan suomeksi, ja siitä julkaistiin viime vuonna sekä retrohenkinen brawler-peli (joka on täynnä parhainta pelimusiikkia, mitä olen pitkään aikaan kuullut) että juonenkulultaan epätasainen, mutta loistavilla erikoisefekteillä ja taistelukohtauksilla varustettu toimintaelokuva, molemmat nimeltään Scott Pilgrim VS The World. Pääosissa olivat Michael Cera ja Mary Elizabeth Winstead, ja muissa rooleissa nähdään monia taitavia nuoria näyttelijöitä.

Fanien riemuksi osana elokuvan promoamista tuotettiin myös lyhytanimaatio sarjakuvan toisen osan alusta, lyhyesti ja ytimekkäästi nimeltä Scott Pilgrim VS The Animation. Lyhärissä esiintyvien hahmojen elokuvanäyttelijät uusivat roolinsa animaatioon, ja myös sivuroolien äänet ovat peräisin elokuvaversiosta. Ratkaisu voi vaikuttaa kummalta, mutta yllättävän harva tietää, että elokuvan huippunimistä muutama on uransa aikana myös lainannut ääntään animaatiohahmoille niin tv-sarjoihin kuin pitkiin elokuviinkin.

Ketkä heistä ovat työskennelleet myös ääninäyttelijänä?

Vertailu: Lumikki ja seitsemän kääpiötä – Ranin vs. Lehtosaari

Kuten yleissivistys tietää, vuonna 1937 valmistunut Lumikki ja seitsemän kääpiötä oli maailman ensimmäinen kokoillan piirroselokuva. (Kunnia kuuluu oikeastaan argentiinalaiselle propagandafilmille El Apóstolille vuodelta 1917, mutta Lumikki on yhä ensimmäinen värillinen piirroselokuva.) Se oli aikanaan visionääri Walt Disneyn suuruudenhulluin hanke, jota nimitettiin lehdistössä ”Disneyn haihatukseksi”. Disneyn ottamat huikeat taloudelliset riskit osoittautuivat kannattaviksi – Lumikki on vieläkin maailman katsotuimpia piirrosleffoja.

Suomen ensi-iltansa Lumikki sai 1938, mutta jälkiäänityksiä Disneyn piirroselokuviin alettiin tehdä vasta 60-luvulla. Ritva Laaton ohjaama Lumikki-dubbaus vuonna 1962 oli niistä ensimmäinen. Kotivideoilta ja DVD:iltä tuttu dubbaus on Pekka Lehtosaaren ohjaus vuodelta 1993. Siihen väliin mahtui vielä ainakin yksi versio, Matti Raninin ohjaus todennäköisesti vuodelta 1982.

Monet vanhoista Disney-dubbauksista ovat yhä tallessa Kansallisen audiovisuaalisen arkiston KAVAn kätköissä. Kun suomalaisella Disney-fanien foorumilla, Taikalinnassa, tuli puhetta vanhoista jälkiäänityksistä, syntyi ajatus yksityisnäytöksistä, joissa näitä unohdettuja aarteita voisi kokea omin korvin. Niinpä lauantaina 26. helmikuuta kolmisenkymmentä ihmistä ilmaantui elokuvateatteri Orioniin katsomaan Raninin Lumikkia.

Uusinta uutta: Kaksin karkuteillä

Walt Disney Picturesin uusin pitkä elokuva Kaksin karkuteillä (alkup. Tangled, mutta koska molemmat nimet ovat tyhmiä, kutsun leffaa itsepintaisesti Tähkäpääksi) jatkaa Prinsessan ja sammakon aloittamaa prinsessa- ja satugenren elvyttämistä. Vuosia kestäneen tuotannon aikana elokuvan nimi, käsikirjoitus ja visuaalinen tyyli vaihtelivat villisti perinteisestä sadusta Shrek-tyyliseen satiiriseen ilveilyyn, takaisin satuun ja lopulta siihen parodiseen slapstickiin, jota leffan trailereissa nähtiin. Epämääräinen otsikko yhdessä noiden luotaantyöntävien trailereiden kera tekee kuitenkin suurta vääryyttä elokuvalle, joka todellisuudessa on paljon Sammakkoa onnistuneempi palautus Disneyn renessanssin henkeen huolimatta siitä, että se on – gäsp! – tietokoneanimaatio!

Vertailu: Toy Story 3

Pixarin uusin hittielokuva Toy Story 3 on lopultakin rantautunut Suomeen asti, ja kuten luvattua, aion seuraavaksi kirjoittaa teille tuntemuksia siitä, mitä elokuvien suomenkielisten versioiden ystävä on mieltä kolmannen elokuvan jälkiäänitetystä versiosta. Juoniselostusta kaivatessa suosittelen tutustumaan Myyn aikaisemmin kirjoittamaan juttuun elokuvan englanninkielisestä versiosta, koska alkuperäisversio on myös huippuluokkaa ja koska tällä artikkelilla oli jo muutenkin aivan tarpeeksi pituutta.