Afurekon Äänijälki-podcastin 39. jaksossa pääaiheena on klassikkojännärin animesovitus Parasyte -the maxim-. Puhumme myös siitä, millainen merkitys on voice matchilla eli hahmon eri äänten samankaltaisuudella. Hiljattaisissa käsittelemme DreamWorksin elokuviin perustuvaa sarjaa TrollsTopia, jonka suomenkielinen käännös on Myyn käsialaa. Pidämme huhtikuun ajan taukoa ja palaamme linjoille uuden jakson kanssa toukokuussa!
Afurekon Äänijälki-podcastin 36. jaksossa pääaiheena on Don Bluthin piirrosmusikaali Pikku pingviini. Lisäksi puimme tieteismysteerisarjaa Astra – avaruuden haaksirikkoiset. Lopuksi luomme katsauksen podcastin kolmanteen vuoteen kuulijapalautteen ja -kysymysten kera.
Afurekon Äänijälki-podcastin seitsemännessätoista jaksossa pääaiheena on brittiläinen kreisikomedia Kreivi Duckula. Pohdimme myös, milloin lapsirooleihin kannattaa roolittaa oikeita lapsia ja milloin taas aikuisia ääninäyttelijöitä. Hiljattaisissa käymme läpi The Legend of Zelda -pelin Breath of the Wild äänipuolta.
Disneyn 80-luvun hittielokuva Who framed Roger Rabbit on tunnetusti elämäni rakkain elokuvaelämys, ja siitä syystä minun on välttämättä hankittava myös kaikki elokuvaan perustuvat oheistuotteet. NES-peliversiota en sentään vielä omista, mutta muutaman vuoden metsästämisen jälkeen sain lopulta käsiini elokuvaan perustuvan suomalaisen satukasetin, jonka on tuottanut Kirjalito ja toteutuksesta vastaa alan armoitettu Matti Ranin vakiporukoineen! Miten on 80-luvun elokuvatapaus kääntynyt suomeksi alle tunnin mittaiselle lasten kuuntelukasetille?
Kasvissyöjävampyyriankasta kertova brittikreisisarja Kreivi Duckula dubattiin kerralta kelalle -aikakaudella, jolloin jälkiäänitykseen ei ollut rahaa, aikaa, työvoimaa tai ylipäänsä mitään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö dubbauksesta löytyisi huikeasti hyviä äännähdyksiä.
Jaksossa Tohtori Goosewing ja vampyyriankka (Dr. Goosewing & Mr. Duck – huomaatte varmaan, mihin nimi viittaa) päähenkilömme vihollinen, kahjo vampyyrinmetsästäjä tohtori von Goosewing, juo vahingossa kahvin sijasta patentoimaansa matonpuhdistusainetta. Aine muuttaa hänet hetkellisesti vastakohdakseen eli verenhimoiseksi vampyyriksi. Goosewing keksii livauttaa ainetta Duckulan talouden maitoon, mistä luonnollisesti seuraa kaikenlaisia kommelluksia.
Kreivi Duckula sekä palvelusväki, synkkä hovimestari Igor ja suuriruhoinen mutta pieniaivoinen Täti, joutuvat kaikki litkun uhreiksi. Persoonallisuudenvaihdosta edeltää aina sarja ihmeellisiä mökellyksiä, joista voimme päätellä, ettei prosessi tunnu kovin kivalta.
Pölinöistä ja hahmojen äänistä yleensä ovat vastuussa Suomen ensimmäisiin lukeutuva dubbaaja Matti Ranin sekä poikansa Matti Olavi Ranin. Vanhempi Ranin näyttelee sarjan vakiohahmoista Igoria ja von Goosewingia, nuorempi taas Duckulaa ja Tätiä. Vaikka dubbauksesta kuulee sen hätäisyyden, Raninit ovat onnistuneet tekemään siitä nautittavan ja heittäytyvät hienosti rooleihinsa. Etenkin Duckulan ”piip piip”-äännähdyksiin ja raisuihin röhkäyksiin huipentuva älinä ansaitsee katsojilta kunnon röhönaurut!
Ensimmäisessä osassa nostin esille muutamia miesten esittämiä naisanimehahmoja, tällä kertaa vuorossa taas ovat länsimaiset animaatiot. Esimerkkejä aiheesta löytyy yllättävänkin läheltä: edellisen osan tarkkakorvainen kommentoija vihjaisi, että meidän kannattaisi kuulostella Don BluthinAnastasian koelukukohtausta hieman tarkemmin, ja Jarkko Tammiseltahan yksi kohtauksen epäesteettisistä koelukijoista epäilyttävästi kuulosti! Kiitoksia lisäesimerkeistä, täytyypä äkkiä tutustua Soredemo machi wa mawatteiruun kun sitä useasta lähteestä on jo suositeltu!
Viimeisimmät kommentit: