Lööpissä: ”Onhan tää karhun elämää~”

Aloitetaanpa Afurekon neljäs vuosi komiasti ja rytinällä! Suomen dubbauspiireistä puhuttaessa nousee aina esille yksi nimi, jonka kaikki poikkeuksetta tietävät. Hän oli koko 90-luvun ajan vastuussa lukuisten Disneyn klassikkoelokuvien suomiversioista, joiden myötä hän oli nostamassa maan dubbaustasoa maailmanluokan huipulle ja loi Suomelle kiistämättömän hyvän maineen Disney-studioilla. Aivan oikein, kyseessä on tietysti Suomen ”Mr. Dubbaus” Pekka Lehtosaari! Eksklusiivinen ja huippupitkä haastattelu sisältää lukuisia kertomuksia dubbauskulissien takaa, ja puhetta on Disneyn lisäksi muun muassa Ghiblistä sekä Röllin sydän -elokuvasta!

Haastattelua varten pääsimme vierailemaan intohimoisena populaarikulttuurin harrastajana tunnetun Lehtosaaren kuuluisassa lepakkoluolassa, joka pursusi lattiasta kattoon mielenkiintoista keräilytavaraa sekä lukuisia muistoja vuosien varrelta. Haastattelun lisäksi luvassa on muutakin nannaa, sillä herra Lehtosaari lainasi kokoelmastaan tekstin kuvitukseksi ääninäyttelijöiltä saamiaan terveisiä ja muita harvinaisuuksia!

Naapurini Totorosta tutun Kissabussin lisäksi kuvaan pääsi myös suloistakin suloisempi Lissu-koira!

Bongaa seinältä aito ja alkuperäinen Baloo-animaatiokalvo!

Disney Nostalgia: Ankronikka (2/4)

Välttelen yleensä uudenvuodenlupausten tekemistä, sillä tapaan aina luvata enemmän ja eeppisempää kuin mihin pystyn (ainakin ilman suuria voimanponnistuksia). Houkutus kuitenkin paisui vastustamattomaksi kuultuani, että Nita aikoi ihanuuden vuoden aikana kirjoittaa Afurekoon 80-luvun Turtles-sarjasta ja katsoa sitä varten sarjan kaikki 10 tuotantokautta. Mietittyäni jonkin aikaa sopivaa aihetta päätin lopulta, että nythän minulla olisi lopultakin hyvä syy blogata toisesta 80-luvun hittipiirrossarjasta, Disneyn 100-jaksoisesta Ankronikasta. Pitkä tovi tässä ehti vierähtää, mutta lopulta minulla on tarjottavana blogin lukijoille tuhti tieto- ja ihkutuspaketti Disney-ankkojen seikkailuista neljässä eri osassa.

Nostalgiasyistä johtuen käytän tekstissä pääosin sarjan hahmojen ja jaksojen suomenkielisiä nimiä. Tekstiä ei ole jaettu useampaan osaan niinkään ylimassiivisen tekstimäärän, vaan lähinnä selkeyden vuoksi – vaikka ankaraa namedroppailua onkin luvassa, kyllähän te tiedätte mitä meiltä voi odottaa.

Ensimmäisessä osassa kävin läpi sarjan suosion syitä, nyt vuorossa taas ovat sarjan henkilöt. Luvassa on ankaraa hahmoanalyysiä sekä ääninäyttelijöiden – niin alkuperäisten kuin suomidubbaajienkin – roolisuoritusten puimista ja vertailua tarpeettoman positiivisten adjektiivien kera. Selkeyssyistä muutamat sarjan hahmoista esitellään kuitenkin vasta blogijutun viimeisessä osassa.

Disney Nostalgia: Ankronikka (1/4)

Välttelen yleensä uudenvuodenlupausten tekemistä, sillä tapaan aina luvata enemmän ja eeppisempää kuin mihin pystyn (ainakin ilman suuria voimanponnistuksia). Houkutus kuitenkin paisui vastustamattomaksi kuultuani, että Nita aikoi ihanuuden vuoden aikana kirjoittaa Afurekoon 80-luvun Turtles-sarjasta ja katsoa sitä varten sarjan kaikki 10 tuotantokautta. Mietittyäni jonkin aikaa sopivaa aihetta tajusin, että nythän minulla olisi lopultakin hyvä syy blogata toisesta 80-luvun hittipiirrossarjasta, Disneyn 100-jaksoisesta Ankronikasta. Pitkä tovi tässä ehti vierähtää, mutta lopulta minulla on tarjottavana blogin lukijoille tuhti tieto- ja ihkutuspaketti Disney-ankkojen seikkailuista neljässä eri osassa.

Nostalgiasyistä johtuen käytän tekstissä pääosin sarjan hahmojen ja jaksojen suomenkielisiä nimiä. Tekstiä ei ole jaettu useampaan osaan niinkään ylimassiivisen tekstimäärän, vaan lähinnä selkeyden vuoksi – vaikka ankaraa namedroppailua onkin luvassa, kyllähän te tiedätte mitä meiltä voi odottaa.

Ensimmäisessä osassa hahmotan sarjan lähtökohtia ja yleispiirteitä. Kaikille ei välttämättä ole selvää, millainen Amerikan animaatiomarkkinoiden tilanne oli 80-luvulla, joten avaan hieman historiaa niiltä osin sekä erittelen, miksi Ankronikka erottui muista aikansa animaatiosarjoista, mitkä seikat sarjassa vihastuttavat ankkafaneja eniten ja millainen vaikutus sillä animaatiogenreen myöhemmin oli.

Joulutähtiin kirjoitettu: luukku 2

Disneyn TV-sarja Ankronikka ja sitä seurannut elokuva olivat 90-luvun taitteessa nuoren Tuotantotalo Wernen ensimmäisiä menestyksiä ja povasivatkin laadullaan Wernen myöhempää kuningasasemaa dubbauksissa. Monet sarjassa näytelleet jäivät pitkäksi aikaa dubbihommien pariin ja loivat läsnäolollaan tutun Werne-soundin.

Erityisesti Ankronikka-leffa on musiikkia korville, sillä sarjan parhaita vakiääniä täydentää liuta uusien hahmojen huippusuorituksia. Niistä erityismaininnan ansaitsee uniikki vieraileva tähti, suomalaisen elokuvan ja teatterin suuri nimi Pentti Siimes. 50-luvulla näyttelijänuransa aloittanut Siimes esittää Ankronikka-elokuvassa eksentristä lampun henkeä. Henki on varsinainen papupata, aina sanavalmis ja vauhdikas patterimaskotti. Vaikka veteraaninäyttelijä oli elokuvan ilmestyessä jo yli 60-vuotias, kuulostaa hän henkenä yhtä nuorelta ja veijarimaiselta kuin 60-luvun Komisario Palmu -elokuvissa. Hengen supernopeat puhetulvat muistuttavatkin Siimeksen unohtumattomia Palmu-rooleja, ja tohdimmekin epäillä, että yhtäläisyydellä olisi ollut vaikutuksensa Siimeksen valitsemisessa hengen rooliin. Oli miten oli, valinta oli nerokas. Siimeksen nasaali mutta puhdas ääni tuo oman hauskuutensa hengen taukoamattomaan pulputukseen, eikä hän petä surun ja ahdistuksenkaan hetkinä. Hän pystyy lausumaan repliikkinsä pikavauhtia paitsi eläytyen, myös selkeästi artikuloiden. Siimeksen henki on raikas, veikeä ja rakastettava, monessakin merkityksessä ainoa laatuaan.

Pekka Autiovuoren Roopea tuli ylistettyä jo Potkupallo-Hessusta (loistolyhäri muuten) kertovassa jutussa. Autiovuoren legendaarinen suoritus ökyrikkaana ankkana on suorastaan ikoninen. Hänen äänensä on pelkistetyn ilmaisuvoimainen – tuskin voi kuvitellakaan häntä lausumassa neutraalia repliikkiä, koska hänen puheessaan on aina läsnä vahva mielentila tai asenne. Mikä sopisikaan paremmin dramaattiselle Roopelle, joka vuoroin kääkättää itsevarmasti, jupisee katkerana, rääkyy järkytystään ja rypee epätoivon alhossa? Roopella on vain suuria tunteita, jotka sopivat Autiovuoren tulkittaviksi täydellisesti.

Imitaattori Joonas Myllyveräjä ei ole antanut dubbaukselle niin paljon kuin soisi, mutta se vähä on täyttä kultaa. Hänen tulkintansa Ankronikan hyväsydämisestä tohelolentäjästä Heimo Huimasta on ikimuistoinen letkeytensä ja luontevuutensa ansiosta. Heimolla on hihassaan melkoinen arsenaali one-linereita, jotka eivät kuitenkaan kuulosta one-linereilta, kun lupsakka Myllyveräjä laukoo ne keskusteluun. Hän tekee vitseistä ja Heimon persoonasta luontevia sekä ennen kaikkea hauskoja. Imitaattorin valinta pölhöksi Heimoksi oli napakymppi, josta riittää iloa yhä uudestaan ja uudestaan!

Lööpissä: ”Boom bang, baby!”

Tismalleen vuosi sitten ääninäyttelyblogi Afureko aloitti toimintansa, ja blogissa julkaistiin sen ensimmäinen kirjoitus. Katsaus menneeseen vuoteen kaikenkattavan pohdiskelun kera seuraa ensi viikolla.

Tällä kertaa kakku ei todellakaan ole valetta, vaan ensimmäisen syntymäpäivänsä kunniaksi Afureko tarjoaa lukijoilleen vuoden toisen haastattelun Suomen dubbauspiireissä pitkään ja monipuolisesti vaikuttaneelta henkilöltä. Merkkipäivää juhlistaakseen Sisarukset kävivät jututtamassa yhtä kaikkien aikojen suosikkidubbaajistaan. Hyvät naiset ja herrat, näyttelijä/imitaattori/dubbaaja/ohjaaja Jarkko Tamminen!

Dubbaaja Jarkko Tamminen esittämiensä piirroshahmojen ympäröimänä. Ketkä kaikki tunnistat?