Afurekon Äänijälki-podcastin 32. jaksossa pääaiheena on Disneyn prinsessasarja Avalorin Elena. Puimme sarjan alkuperäisääniraitaa, sen käsittelemiä teemoja ja sen lyhyeksi jäänyttä suomenkielistä dubbausta – puhumattakaan Nitan pohjattomasta rakkaudesta kaikkien aikojen lempihahmoonsa Estebaniin. Lisäksi keskustelemme äänen elektronisesta muokkaamisesta äänityössä.
Afurekon Äänijälki-podcastin neljännentoista jakson pääaiheena on Disneyn kreisikomedia Keisarin uudet kuviot. Pohdimme myös, miten animaation roolisuorituksiin vaikuttaa se, nauhoitetaanko äänet ennen kuvaa vai sen valmistuttua. Lisäksi puhumme ääninäyttelemisen historiasta videopeleissä ja BL-kuunnelmasta Kyojinzoku no hanayome.
Ensimmäisessä joulukalenterissamme listasimme mieleenpainuvia nauruja, joita piirroshahmot ja ääninäyttelijät ovat suustaan päästäneet. Nyt ensimmäisenä adventtina saamme kuulla pari lisäesimerkkiä!
90-luvun toimintasarja Prätkähiiret (Biker Mice From Mars) pitää erityistä paikkaa suomalaiskatsojien sydämissä. Siitä saanee syyttää erityisesti sarjan vähintäänkin kyseenalaista dubbausta, josta on muodostunut legenda. Nyt ei kuitenkaan ole puhe klassikkosarjasta, vaan vuoden 2006 uusista Prätkähiiristä.
Uusi piirretty ei varmastikaan iske nostalgiahermoon vanhan tavoin, mutta meininki on ihan reteää. Plutolaisten sijaan prätkähiiret taistelevat tällä kertaa inhoja kissatronilaisia vastaan. Lalli Leipäjuuston paikkaa pahana bisnespamppuna pitää kuitenkin ihan kotoinen ihminen Rami Palkki. (Hahmon alkuperäisnimi Ronaldo Rump ei jätä epäselväksi, ketä hyvin ajankohtaista julkisuuden henkilöä hän parodioi.) Siinä missä kissatronilaiset ovat vakavasti otettava vastus, Palkki on tarinan koominen pahis, jolla on leveä perä, jäätävä tupee ja omaleimainen nauru.
Palkin paksu, korkea, katkonainen hohotus on juuri sopivasti niin ärsyttävä, että se muuttuu ratkihauskaksi. Palkin koikkelehtiessa ruudussa alkaa pian jo odottaa, milloin hän tööttää ilmoille naurunsa – samalla kun ei voi irrottaa katsettaan hänen muhkeasta takamuksestaan. Harmi kyllä röhötystä ei toisteta kovin usein, mikä on oikeastaan aika fiksua, koska siihen ei ehdi väsyä.
Alkuperäinen näyttelijä Jess Harnell tekee naurusta aika erikuuloisen kuin hahmon normaalista, koomisella aksentilla höystetystä puheesta. Suomidubbaaja Arto Niemisen suoritus on tasapuolisempi ja aivan yhtä hauska. Nauru jää silti mieleen kummallakin kielellä – kuten myös se hehtaaripeppu.
Nickelodeonin supertähti Paavo Pesusieni on ylitsevuotavan sydämellinen, mutta hieman omalaatuinen pesusieni. Hangon keksi -hymyn lisäksi hahmoa koristaa tämän nasaali puheääni sekä etenkin kimeä, mäkättävä naurutapa.
Paavon ääninäyttelijän Tom Kennyn mukaan naurulle haettiin vaikutteita Kippari-Kallen ja Nakke Nakuttajan kaltaisilta vanhojen aikojen piirroshahmoilta, joilla oli usein tarkoituksella hyvin ärsyttävä nauru. Tavoitteen voi sanoa osuneen nappiin – vaikka Paavon nauraessa tajuaa välittömästi tämän nauravan, ulos tuleva ääni ei muistuta juuri yhtään oikeaa naurua. Korkea mutta monotoninen sävy ja supernopea tahti tekevät naurusta hyvin keinotekoisen kuuloisen, mutta se sopii muutenkin hullunkuriselle ja eksentriselle Paavolle kuin nenä naamaan. Mäkätysnaurusta on kuultu komeita variaatioita myös sarjan eri dubbiversioissa (terveisiä Suomen Paavolle Antti L J Pääkköselle!).
Vaikka hullut ja mahtipontiset naurut ovat tuttuja etenkin animehahmoille, Paavo on malliesimerkki nykyajan länsimaisesta piirroshahmosta, jolla nauru on tärkeä osa hahmon persoonaa. Kuulitko naurun mielessäsi nähdessäsi yllä olevan kuvan?
Tehotytöt-musikaalijakso See Me, Feel Me, Gnomey ei ole sarjan viimeinen, mutta tunnelmaltaan se on täysiverinen päätösjakso. Se on Jenkeissä nykyään “kielletty” lähinnä tarinansa poliittisten ulottuvuuksien vuoksi. Juonessa käsitelläänkin suuria kysymyksiä: Tehotyttöjä lähestyy salaperäinen menninkäinen Gnomey, joka tarjoutuu tuomaan Tuusvillen kaupunkiin pysyvän rauhan, jos tytöt luovuttavat hänelle supervoimansa. Diili syntyy, mutta pian tytöt ymmärtävät, että Gnomeyta sokeasti palvovilla tuusvilleläisillä ei ole enää vapaata tahtoa, ja nousevat vastarintaan.
Jakson musiikki on saanut suoran innoituksen rockoopperasta, ja sen soundi poikkeaa kokonaan tyypillisistä aamupiirretyistä. Se on selvästi tarkoitettu kuunneltavaksi katsottavan sijaan. Siinä ei ole yhtäkään puhuttua repliikkiä, ja hidastempoiset kohtaukset etenevät täysin musiikin ehdoilla. Nopeatempoiset ja vaativat kappaleet eivät päästä ääninäyttelijöitä helpolla, eikä kaikkien hahmojen laulusuorituksia kuuntelisikaan ilokseen.
Jakson ehdoton stara on Gnomey. Hänen komea äänensä erottuu edukseen heti hahmon ensiesiintymisessä hänen ehdottaessaan sopimusta Tehotytöille (alkaen videon kohdasta 4:58). Täyden vaikuttumisen aika tulee kuitenkin vasta, kun tytöt suostuvat diiliin. Gnomey kohoaa pilviin kutsumaan henkiä, joiden taikasanojen avulla hän voi päihittää Tuusvillen pahikset. Ja millainen kutsuhuuto se onkaan!
(Kelatkaas kohtaan 7:46.)
Pahisjoulukalenterin kolmannessa luukussa on tuoreempaa tavaraa. Disney Juniorilla tänä vuonna alkanut prinsessasarja Sofia the First toi pahislaulun kehiin jo neljännessä jaksossa, jossa ilkeä hovivelho Cedric esittää kappaleen Cedric the Great. Päällisin puolin kyseessä on tyypillinen pahislaulu: Cedric laulaa aikeistaan viedä prinsessa Sofian taika-amuletti ja käyttää sen voimaa kruunun anastamiseen. Kuitenkin katsojalle näytetään siinä myös jotain uutta: hänen motiivinsa vallankaappaukseen.
Kaikki tätä blogia lukevat taitavat jo tietää, että roolilistoilla on aina ollut meille suuri merkitys. Vaikka kulutamme animaatioita yllin kyllin teosten itsensä vuoksi, moneen sarjaan tai elokuvaan on tullut tutustuttua alun perin houkuttelevien ääninäyttelijöiden takia.
Itselläni viimeisimpiä tällaisia tapauksia on Disney Juniorilla tänä vuonna alkanut Sofia the First. Prinsessoista ja prinsseistä kertova sarja on ilmiselvä osa Disneyn prinsessafranchisea, mutta sen roolilista on vaikuttava. Mukana on monia tunnettuja ammattilaisääninäyttelijöitä ja lisäksi pari niin kovaa vierailevaa nimeä, että vastustelu oli täysin turhaa, vaikka kyseessä on pikkutytöille suunnattu sarja.
Ja kuinka ollakaan, pikkuprinsessojen ja -prinssien seikkailuja on ollut kerrassaan ihastuttavaa seurata! Sarjassa on suloisia hahmoja, toimivia käsikirjoituksia, hienoa musiikkia, upeita ääninäyttelijöitä ja tusinoittain kauniita prinsessamekkoja. Kyllä nyt prinsessasieluani hemmotellaan ja kunnolla.
Afureko
Myy
Cilla
Nita
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: