Afurekon Äänijälki-podcastin yhdeksännessätoista jaksossa pääaiheena on Monte-Criston kreivin tieteisanimesovitus Gankutsuou. Puimme toistakin piirrosversiota samasta klassikkoteoksesta eli Hanna-Barberan Monte-Criston kreivi -tv-elokuvaa vuodelta 1973. Lisäksi muistelemme lapsuusaikojemme varhaisia kokemuksia ääninäyttelemisestä.
Afurekon Äänijälki-podcastin kahdeksannessatoista jaksossa pääaiheena on Warner Brothersin köykäinen fantasiaseikkailu Taikamiekka – Seikkailujen Camelot. Puhumme myös animaatiohahmojen lauluista ja siitä, millainen vaikutus on sillä, onko hahmolla eri lauluääni vai tekeekö sama näyttelijä sekä puheen että laulun. Hiljattaisissa puimme Genshin Impact -hittipelin japaninkielistä dubbausta.
Afurekon Äänijälki-podcastin kahdeksannessa jaksossa levitämme ilosanomaa australialaisesta halpispiirretystä Zendan vanki. Lisäksi käymme läpi veteraaniääninäyttelijä Bill Farmerin tuoretta haastattelua ja pohdimme etnisten piirroshahmojen uudelleenroolituksia Yhdysvalloissa. Hiljattaisena puhumme otakukomediasarjasta Wotakoi.
Mielessäni on jo jonkin aikaa kytenyt teoria, jonka mukaan ”japanilaiset saavat aina kaiken kivan”. Tuossa krääsän luvatussa maassa kun on jo kauan tuotettu mitä käsittämättömimpiä ja mielikuvituksellisimpia tavaroita löystyttämään ihmisten kukkaronnyörejä, ja houkuttimena toimivat niin suositut viihdesarjat kuin ihmisetkin. Esimerkiksi tyttöjen situation-levyjen (levyjä, joilla suositut miespuoliset ääninäyttelijät puhuvat kuuntelijalle) tarjonta on valtava: on muun muassa yandere-sarja (ihanat pojat puhumassa ilkeitä), butler-sarja (ihanat pojat puhuttelemassa kohteliaasti), pusu-sarja (ihanat pojat pusuttelemassa) ja kissasarjakin (ihanat pojat esittämässä kissoja) noin muutamia mainitakseni.
Pari vuotta sitten Japanin markkinoille tuli yksi uusi tytöille suunnattu levysarja, kun joku nero keksi pestata seiyuuskenen kuumimmat miesnimet laulamaan covereita tunnetuista Disney-lauluista.
Kaikki tätä blogia lukevat taitavat jo tietää, että roolilistoilla on aina ollut meille suuri merkitys. Vaikka kulutamme animaatioita yllin kyllin teosten itsensä vuoksi, moneen sarjaan tai elokuvaan on tullut tutustuttua alun perin houkuttelevien ääninäyttelijöiden takia.
Itselläni viimeisimpiä tällaisia tapauksia on Disney Juniorilla tänä vuonna alkanut Sofia the First. Prinsessoista ja prinsseistä kertova sarja on ilmiselvä osa Disneyn prinsessafranchisea, mutta sen roolilista on vaikuttava. Mukana on monia tunnettuja ammattilaisääninäyttelijöitä ja lisäksi pari niin kovaa vierailevaa nimeä, että vastustelu oli täysin turhaa, vaikka kyseessä on pikkutytöille suunnattu sarja.
Ja kuinka ollakaan, pikkuprinsessojen ja -prinssien seikkailuja on ollut kerrassaan ihastuttavaa seurata! Sarjassa on suloisia hahmoja, toimivia käsikirjoituksia, hienoa musiikkia, upeita ääninäyttelijöitä ja tusinoittain kauniita prinsessamekkoja. Kyllä nyt prinsessasieluani hemmotellaan ja kunnolla.
Aloitetaanpa Afurekon neljäs vuosi komiasti ja rytinällä! Suomen dubbauspiireistä puhuttaessa nousee aina esille yksi nimi, jonka kaikki poikkeuksetta tietävät. Hän oli koko 90-luvun ajan vastuussa lukuisten Disneyn klassikkoelokuvien suomiversioista, joiden myötä hän oli nostamassa maan dubbaustasoa maailmanluokan huipulle ja loi Suomelle kiistämättömän hyvän maineen Disney-studioilla. Aivan oikein, kyseessä on tietysti Suomen ”Mr. Dubbaus” Pekka Lehtosaari! Eksklusiivinen ja huippupitkä haastattelu sisältää lukuisia kertomuksia dubbauskulissien takaa, ja puhetta on Disneyn lisäksi muun muassa Ghiblistä sekä Röllin sydän -elokuvasta!
Haastattelua varten pääsimme vierailemaan intohimoisena populaarikulttuurin harrastajana tunnetun Lehtosaaren kuuluisassa lepakkoluolassa, joka pursusi lattiasta kattoon mielenkiintoista keräilytavaraa sekä lukuisia muistoja vuosien varrelta. Haastattelun lisäksi luvassa on muutakin nannaa, sillä herra Lehtosaari lainasi kokoelmastaan tekstin kuvitukseksi ääninäyttelijöiltä saamiaan terveisiä ja muita harvinaisuuksia!
Naapurini Totorosta tutun Kissabussin lisäksi kuvaan pääsi myös suloistakin suloisempi Lissu-koira!
Bongaa seinältä aito ja alkuperäinen Baloo-animaatiokalvo!
Moni Suomen animefaneista aloitti harrastuksensa tillittämällä poikasena TV:stä Pokémonia, eivätkä Sisarukset varmaan olleet ainoita, joihin pääroolin esittäjä teki vaikutuksen. Eipä vielä arvannut, että silloin äänialalla aloitellut Sari Ann Moilanen olisi kymmenisen vuotta myöhemmin dubbauksen vakionimiä, jonka skaala ulottuu pikkupojista helliin äiteihin ja räiskyviin femme fataleihin. Sisarukset istuivat jututtamaan Moilasta ääninäyttelijän uran vaiheista.
Sari Ann Moilanen aarteensa, Prinsessa Ruusunen -vinyylilevyn, kanssa.
11. luukussa kuullaan jälleen suomeksi dubattua Disneytä, tällä kertaa vähän vanhempaa koulukuntaa. Kalenterissa on kaksi pahista yhden hinnalla, sillä Sisarukset eivät pitäneet tarpeellisena hahmojen erottelua – heitä kun yhdistää yksi ja sama näyttelijä.
101 dalmatialaisen pahis ei juuri esittelyjä kaipaa. Dalmatianpennuista tehtyä turkkia havittelevan Cruella DeVilin nimi sanoo hänestä jo kaiken. Itsekäs ja oikullinen ketjupolttaja ei vaivaudu pitämään kynttiläänsä vakan alla, vaan rymistää alusta lähtien Radcliffejen kotiin kuin omistaisi paikan. Cruella nauraa vapautuneesti päin muiden naamaa suorastaan hekumoiden omahyväisyydessään. Kun hän sitten ei saa tahtoaan läpi, pääsee helvetti valloilleen. Ja kaikki vain yhden turkin tähden!
Klassikkosarjan edellinen leffa Prinsessa Ruusunen pistää vieläkin paremmaksi. Pahuuden valtiatar Pahatar on Disney-pahiksista pelätyin ja porukan itseoikeutettu johtaja kaikissa crossovereissa. Tämän velhottaren kanssa ei ole leikkimistä. Pahatar ei epäröi tuomita viatonta prinsessaa kuolemaan vain siksi, että sattuu olemaan sillä tuulella. Niin kuin rakkaan tyttären riistäminen hallitsijaparilta ei olisi tarpeeksi, Pahatar vangitsee prinssi Philipin ja aikoo päästää tämän pelastamaan prinsessaansa vasta harmaapartaisena ukkona. Ihan vain kiusallaan. Ja kun on aika siirtyä fyysiseen voimankäyttöön… no, sen kohdan kaikki muistavat.
Nämä kaksi ovat näyttelijä Hannele Laurin dubbausrooleista ikimuistoisimmat. Naiset ovat pahoista aikeistaan huolimatta sangen erilaisia. Siinä missä Pahatar on hillitty ja elegantti, räiskähtelee Cruellan mieliala alati laidasta toiseen. Samoin Pahattaren nauru on aavistuksen verran Cruellaa julmempi, vaikka Lauri on täysin tunnistettavissa molemmissa rooleissa, ja naurutkin ovat samanlaista suuriäänistä hekotusta. Lauri tuo Cruellaan ihastuttavaa suureellisuutta ja Pahattareen karmivaa tyyneyttä. Kun teatraalisuus ja itsehillintä väistyvät kiltisti suuttumuksen tieltä, raivo on käsinkosketeltavaa. Kuinkahan monen lapsuuden painajaisissa nämä roistot ovat kummitelleet?
(Pahoittelut materiaalin vähyydestä, monet Sisarusten Disney-klassikoista kun ovat yhä ikivanhassa VHS-formaatissa.)
Afureko
Myy
Cilla
Nita
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: