Afurekon Äänijälki-podcastin 39. jaksossa pääaiheena on klassikkojännärin animesovitus Parasyte -the maxim-. Puhumme myös siitä, millainen merkitys on voice matchilla eli hahmon eri äänten samankaltaisuudella. Hiljattaisissa käsittelemme DreamWorksin elokuviin perustuvaa sarjaa TrollsTopia, jonka suomenkielinen käännös on Myyn käsialaa. Pidämme huhtikuun ajan taukoa ja palaamme linjoille uuden jakson kanssa toukokuussa!
Afurekon Äänijälki-podcastin seitsemännessätoista jaksossa pääaiheena on brittiläinen kreisikomedia Kreivi Duckula. Pohdimme myös, milloin lapsirooleihin kannattaa roolittaa oikeita lapsia ja milloin taas aikuisia ääninäyttelijöitä. Hiljattaisissa käymme läpi The Legend of Zelda -pelin Breath of the Wild äänipuolta.
Sammakko on minun eläimeni. Se on ollut minulle läheinen laji aivan pienestä pitäen. Kun animaatioista on puhe, ensiksi taitavat tulla mieleen kaikki ne sammakoiksi lumotut prinssit, mutta on piirretyissä rutkasti myös ihan ehtoja eläimiä. Kurnuttajien parhauden kunniaksi tein listan animaation lystikkäimmistä sammakoista lystikkyysjärjestyksessä. Keksitkö lisää?
Ääninäyttelyblogi Afureko on ollut toiminnassa jo liki kolmen vuoden ajan, mutta häämöttävien synttäreiden lisäksi on nytkin syytä juhlia: blogimme on nimittäin saavuttanut 200 artikkelin maagisen luvun! Sen kunniaksi julkaisemme jo vuoden 2013 kolmannen haastattelun blogin 200. artikkelina!
Tällä kertaa sydämensä ja sanaisen arkkunsa ääninäyttelystä avasi alan monitoimimies Antti L J Pääkkönen! Pitkässä ja eksklusiivisessa dubbaushaastattelussaan Antti L J käy läpi ääniuransa vaiheita ensimmäisistä rooleistaan aina uusimpaan suureen ohjaustyöhönsä, Disneyn videopeliklassikko Räyhä-Ralfiin!
HUOM! Teksti sisältää ankaria juonipaljastuksia Räyhä-Ralf-elokuvasta, jos elokuva on sinulla vielä kokematta niin hyppää kyseinen kohta tekstistä yli! Osio alkaa Räyhä-Ralf-leffajulisteen kuvan kohdalta ja loppuu Pepi-koiranpentua esittävään kuvaan!
Antti L J:n ja Sisarusten lisäksi kuvaan pääsivät myös nokkaeläin Perry, Vader-possu sekä Paavo!
Ensimmäisessä osassa nostin esille muutamia miesten esittämiä naisanimehahmoja, tällä kertaa vuorossa taas ovat länsimaiset animaatiot. Esimerkkejä aiheesta löytyy yllättävänkin läheltä: edellisen osan tarkkakorvainen kommentoija vihjaisi, että meidän kannattaisi kuulostella Don BluthinAnastasian koelukukohtausta hieman tarkemmin, ja Jarkko Tammiseltahan yksi kohtauksen epäesteettisistä koelukijoista epäilyttävästi kuulosti! Kiitoksia lisäesimerkeistä, täytyypä äkkiä tutustua Soredemo machi wa mawatteiruun kun sitä useasta lähteestä on jo suositeltu!
Suomessa valtavirtadubbeihin tavataan hankkia lapsirooleihin ihka oikeita nassikoita, ja lahjakkuudet löytyvät usein suhteiden kautta. Animaatioiden lapsihahmot säilyvät ikuisesti nuorina, lapsinäyttelijät taas eivät. Siinä missä aikuinen voi uurastaa jälkiäänityksen parissa vuosikymmeniä, lapsidubbaajat isoiksi kasvettuaan joko jatkavat hommissa tai putoilevat hiljakseen kartalta uuden sukupolven astuessa edellisten tilalle. 2000-luvun lapsidubbaajien ahkerimpia nimiä on niin valkokankaalla kuin television aamupiirretyissäkin kunnostautunut Akira Takaki. Viisitoistavuotias Takaki on nyt lapsirooleista valmistumisen kynnyksellä, ja Afureko kävi kysymässä häneltä tuntoja dubbaustyöstä.
Elokuvien ja etenkin televisiosarjojen livetuotannossa vitsaillaan jatkuvasti näyttelijöihin liittyen, mutta samanlaista kikkailua harrastetaan ahkerasti myös animaatiopiireissä. Ei todellakaan ole sattumaa, että Sakura taisen -musikaaleissa Tanaka Mayumin hahmo Kanna esittää Saiyuki-tarinassa juuri Gokua tai Aarresaari-tarinassa juuri merirosvopäällikköä, lisäksi Ginga eiyuu densetsu -animesta vastikään tehdyssä näytelmässä vieraili päähenkilö Reinhardin ääninäyttelijä Horikawa Ryou. Kun Olivia Olson tuli Disneyn Phineas & Ferb -sarjaan tohtori DoofenshmirtzinVanessa-tyttäreksi, sarjan luojat laittoivat Ferbin ihastumaan häneen, koska pojan äänenä toimivan Thomas Sangsterin hahmo oli rakastunut Olsonin esittämään tyttöön brittiläisessä Love Actually -elokuvassa. Joskus hahmojen ääninäyttelijävalinnat tai luonteenpiirteet voivat siis sisältää yllättäviä sisäpiirivitsejä, jotka voivat vaatia jopa hieman taustatutkimusta auetakseen!
Suomessa ei ole varsinaisesti ääninäyttelijöitä, vaan dubbauksia tekevät ne, jotka alalle syystä tai toisesta ajautuvat. Yksi heistä on Markus Bäckman, joka on paitsi lainannut ääntään monille piirroshahmoille myös ohjannut Disney-klassikoiden dubbaukset vuoden 2002 Aarreplaneetasta lähtien. Hänen uusin ohjaustyönsä onkin luonnollisesti helmikuussa ensi-iltansa saanut Kaksin karkuteillä. Sisarukset kävivät haastattelemassa dubbausalan tekijää Helsingin Dubberman-studiolla ja saivat lopuksi hieman katsella ympärilleenkin. Mitä kaikkea kerrottavaa Bäckmanilla olikaan?
Viimeisimmät kommentit: