Afurekon Äänijälki-podcastin 34. jaksossa pääaiheena on Disneyn romanssiklassikko Kaunotar ja Kulkuri. Puhumme myös eläinroolien tekemisestä äänityössä. Hiljattaisissa syvennymme kulta-ajan Hollywoodiin sijoittuvan Show-Katit-piirroselokuvan suomenkieliseen dubbaukseen.
Afurekon Äänijälki-podcastin 25. jaksossa pääaiheena on surrealismilla leikittelevä animesarja Kuuchuu buranko. Lisäksi mietimme, milloin ja miksi yksi ääninäyttelijä tekee samassa teoksessa monta roolia. Hiljattaisissa käsittelemme Disneyn tuoreinta animaatioelokuvaa Encanto.
Afurekon Äänijälki-podcastin kahdeksannessatoista jaksossa pääaiheena on Warner Brothersin köykäinen fantasiaseikkailu Taikamiekka – Seikkailujen Camelot. Puhumme myös animaatiohahmojen lauluista ja siitä, millainen vaikutus on sillä, onko hahmolla eri lauluääni vai tekeekö sama näyttelijä sekä puheen että laulun. Hiljattaisissa puimme Genshin Impact -hittipelin japaninkielistä dubbausta.
Uusi vuosikymmen polkaistaan Afurekossa käyntiin uudella tavalla!
Aloitamme tänä vuonna podcast-sarjan, jota on tarkoitus tulla uusi jakso joka kuukausi. Äänijälki-podcastissa käsittelemme ääninäyttelemiseen liittyviä aiheita ja paneudumme muun muassa alan kuulumisiin sekä siihen, mihin teoksiin itse kullakin on tullut tutustuttua viime aikoina. Tästä ensimmäisestä jaksosta aiomme vielä petrata teknisten speksien kanssa ja toivomme, että saamme podcastin kuultavaksi myös muille alustoille. Jakson leikkauksesta kiitämme Myytä!
Tammikuun 2020 jaksossa pääaiheena on nostalginen animeklassikko Hopeanuoli. Spoilereita on luvassa koko sarjan pituudelta, mutta kukapa ikäisemme suomalainen ei tuntisi tarinaa villikoirien taistelusta hirviökarhua vastaan? Lisäksi ruodimme muun muassa tulevan vuoden animaatioensi-iltoja ja Ylen Radioteatterin nykysuuntaa.
Otamme mielellämme vastaan palautetta blogikommenteissa, sähköpostitse ja Twitterissä!
Hopeanuolen luojan Takahashi Yoshihiron tapaamisesta vuoden 2012 Animeconissa jäi muistoksi yhteiskuva ja nimikirjoitus.(lisää…)
Viime viikolla kirjoitin Disneyn Phineas and Ferb -sarjasta, ja nyt on aika luoda syvällisempää katsausta yksittäisiin jaksoihin. Kun pitää valita kymmenen parasta, yli 200 jakson sarjassa on ruotimista. Mieltymykset aina vähän vaihtelevat, mutta tässä ovat ne kymmenen jaksoa, jotka onnistuin valitsemaan lemppareikseni.
Niin se kesäloma taas meni, ja huomenna lapset suuntaavat jälleen kouluun. Kesän viimeisen päivän kunniaksi on aika käydä käsiksi kesän ylistykseen, Phineas and Ferbiin (suom. Finias ja Ferb).
Dan Povenmiren ja Jeff ”Swampy” Marshin luoma Disney-piirrossarja alkoi pyöriä vuonna 2007. Tänä vuonna se päättyi kaikkien aikojen pisimpänä Disney Channel -sarjana. P&F:n valtava suosio poiki jopa neljä kautta eli kokonaiset 222 jaksoa.
Olen nähnyt suurimman osan sarjasta englanniksi, joten käytän hahmojen alkuperäisnimiä. Käsittelen kirjoituksessa kuitenkin myös suomidubbausta.
Piirretyt ovat lapsille, vai miten se menikään? Moni aikuisille suunnattu yhdysvaltalainen piirrossarja on tahallaan mahdollisimman roisi ja kyyninen. Tabuille on kiva irvailla, mutta sarjojen asenne johtaa usein turtumiseen. Miksi välittää hahmoista, jotka ovat kamalia ja joiden kurjuudelle meidän on tarkoitus nauraa?
Eräs ääninäyttelijä tulee varmaan esiintymään kalenterissamme joka vuosi, oli aihe mikä tahansa. Näin on ollut ainakin tähän saakka – tiedostamattakin saamme aina Nakao Ryuusein jotenkin ängettyä mukaan joulukalenteriin.
Länsimaisissa lastenohjelmissa on pitkä ja edelleen paksusti voiva lauluperinne; TV-sarjat PikkuponeistaPhineas & Ferbiin ovat täynnä hahmojen esittämiä lauluja. Animesarjoissa musiikkinumeroita nähdään huomattavasti harvemmin, mutta eräs poikkeus on suursuosittu lastenanime Soreike! Anpanman. Anpanmaniin on tehty kasapäin lauluja, joita hahmot esittävät TV-sarjan jaksoissa ja sarjasta tehdyissä elokuvissa. Veisuja riittää päähenkilöiden ja vierailevien tähtien lisäksi mielin määrin myös antagonistille. Bakteerivoro Baikinman onkin sarjan toiseksi suosituin hahmo heti sankarillisen Anpanmanin jälkeen.
Yksi Anpanmanin pahislauluista on Baikinmanin ja tämän viehkon apurin, Dokin-chanin, duetto Warui mahou no uta, Pahan taian laulu. Kappaleen esittävät luonnollisesti hahmojen ääninäyttelijät, Nakao Ryuusei Baikinmanina ja Tsuru Hiromi Dokin-chanina. Vaikka Baikinman on pahis, on hän hauska ja vekkuli veikko, ja veikeitä ovat useimmat hänen lauluistaankin. Warui mahou no uta on soundiltaan huomattavasti synkempi kuin muut Baikinmanin rallatukset. Sanat ovat ehtaa pahiskamaa: lyriikoissa kerrotaan pimeästä taikuudesta, mörköjen kutsusta, kummitusten itkusta, sinisistä virvaliekeistä ja paholaisen siipien läiskeistä. Kaksikon sarjakuvamaiset ja söpöt äänet ovat täydellisessä ristiriidassa biisin äänimaailman ja sanoituksen kanssa, mikä tekee laulusta omalla tavallaan hauskan. Synkästä pahissoundista voi kuitenkin myös nauttia, eikä sävellystyö peity äänten hupsuuden alle. Karrikoiduista äänistä huolimatta Baikinman ja Dokin-chan kuulostavat todella juonivan ilkeitä pimeyden juonia.
Muistatteko, kun jututimmeSamuel Harjannetta dubbausohjauksesta? No eihän se riittänyt mihinkään! Nuoresta iästään huolimatta Harjanne on työskennellyt teatterin ja ääninäyttelemisen parissa suurimman osan elämästään ja nykyisin myös ohjaa molempia. Afureko tapasi Harjanteen vastikään toistamiseen kuullakseen lisää hänen ajatuksiaan äänityön eri puolista.
Blogiamme seuranneet ovat varmaan huomanneet, että Disneyn veikeä piirrossarja Phineas & Ferb on Sisarusten suosiossa. Viime vuoden kalenterissakin kuultiin taidonnäytteitä tästä sarjasta, mutta tällä kertaa pääosassa on Flynn-Fletcherin perheen lemmikki, vesinokkaeläin Perry.
Perry on nokkaeläin, se ei paljoon pysty. Vai miten on? Todellisuudessa Perry on salainen agentti, joka taistelee päivittäin vihamiestään, ilkeää tohtori Doofenshmirtziä (suom. Tollontyö) vastaan. Agentti P on harvasanainen toiminnan eläin, jonka ainoa äännähdys on tämä kurina:
Perry saattaa olla keskivertokansalaista fiksumpi, mutta sen ääntely muistuttaa meitä siitä, että kovaksikeitetyn agenttikuoren alla sykkii lempeän lemmikkieläimen sydän. Tosielämässä äänen tekee Dee Bradley Baker, englanninkielisen animaatiomaailman elukkaääni numero kakkonen. Rautainen ammattitaito kuuluukin selvästi kurinasta, jota on ihan yhtä vaikea litteroida (grgrgr? gngngn? asdfasfgs?) kuin matkia itse. Perryn ääntelyä on dubattu muunkielisiin versioihin, mutta ne eivät aivan onnistu tavoittamaan alkuperäisen täyttä eläimellisyyttä. Onkohan sattumaa, että se itse asiassa hiukkasen muistuttaa oikean vesinokkaeläimen ääntä?
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: