Posted tagged ‘Phineas & Ferb’

Äänijälki – Jakso 1: Moss is boss (Hopeanuoli)

21 tammikuun, 2020

Uusi vuosikymmen polkaistaan Afurekossa käyntiin uudella tavalla!

Aloitamme tänä vuonna podcast-sarjan, jota on tarkoitus tulla uusi jakso joka kuukausi. Äänijälki-podcastissa käsittelemme ääninäyttelemiseen liittyviä aiheita ja paneudumme muun muassa alan kuulumisiin sekä siihen, mihin teoksiin itse kullakin on tullut tutustuttua viime aikoina. Tästä ensimmäisestä jaksosta aiomme vielä petrata teknisten speksien kanssa ja toivomme, että saamme podcastin kuultavaksi myös muille alustoille. Jakson leikkauksesta kiitämme Myytä!

Tammikuun 2020 jaksossa pääaiheena on nostalginen animeklassikko Hopeanuoli. Spoilereita on luvassa koko sarjan pituudelta, mutta kukapa ikäisemme suomalainen ei tuntisi tarinaa villikoirien taistelusta hirviökarhua vastaan? Lisäksi ruodimme muun muassa tulevan vuoden animaatioensi-iltoja ja Ylen Radioteatterin nykysuuntaa.

Otamme mielellämme vastaan palautetta blogikommenteissa, sähköpostitse ja Twitterissä!

Lataa jakso itsellesi tästä (paina kolmea pistettä ladataksesi tiedoston).

Moss is boss 2
Hopeanuolen luojan Takahashi Yoshihiron tapaamisesta vuoden 2012 Animeconissa jäi muistoksi yhteiskuva ja nimikirjoitus.
(lisää…)

10 suosikkia Phineas and Ferb -jaksoista

18 elokuun, 2015

Viime viikolla kirjoitin Disneyn Phineas and Ferb -sarjasta, ja nyt on aika luoda syvällisempää katsausta yksittäisiin jaksoihin. Kun pitää valita kymmenen parasta, yli 200 jakson sarjassa on ruotimista. Mieltymykset aina vähän vaihtelevat, mutta tässä ovat ne kymmenen jaksoa, jotka onnistuin valitsemaan lemppareikseni.

(lisää…)

Kesän kasvatit – Phineas and Ferb

11 elokuun, 2015

Niin se kesäloma taas meni, ja huomenna lapset suuntaavat jälleen kouluun. Kesän viimeisen päivän kunniaksi on aika käydä käsiksi kesän ylistykseen, Phineas and Ferbiin (suom. Finias ja Ferb).

Dan Povenmiren ja Jeff ”Swampy” Marshin luoma Disney-piirrossarja alkoi pyöriä vuonna 2007. Tänä vuonna se päättyi kaikkien aikojen pisimpänä Disney Channel -sarjana. P&F:n valtava suosio poiki jopa neljä kautta eli kokonaiset 222 jaksoa.

Olen nähnyt suurimman osan sarjasta englanniksi, joten käytän hahmojen alkuperäisnimiä. Käsittelen kirjoituksessa kuitenkin myös suomidubbausta.

(lisää…)

Rick and Morty forever and forever a hundred years

7 heinäkuun, 2015

Piirretyt ovat lapsille, vai miten se menikään? Moni aikuisille suunnattu yhdysvaltalainen piirrossarja on tahallaan mahdollisimman roisi ja kyyninen. Tabuille on kiva irvailla, mutta sarjojen asenne johtaa usein turtumiseen. Miksi välittää hahmoista, jotka ovat kamalia ja joiden kurjuudelle meidän on tarkoitus nauraa?

Onneksi on Rick and Morty.

(lisää…)

Renttujen jouluyö: luukku 2

2 joulukuun, 2013

Eräs ääninäyttelijä tulee varmaan esiintymään kalenterissamme joka vuosi, oli aihe mikä tahansa. Näin on ollut ainakin tähän saakka – tiedostamattakin saamme aina Nakao Ryuusein jotenkin ängettyä mukaan joulukalenteriin.

Länsimaisissa lastenohjelmissa on pitkä ja edelleen paksusti voiva lauluperinne; TV-sarjat Pikkuponeista Phineas & Ferbiin ovat täynnä hahmojen esittämiä lauluja. Animesarjoissa musiikkinumeroita nähdään huomattavasti harvemmin, mutta eräs poikkeus on suursuosittu lastenanime Soreike! Anpanman. Anpanmaniin on tehty kasapäin lauluja, joita hahmot esittävät TV-sarjan jaksoissa ja sarjasta tehdyissä elokuvissa. Veisuja riittää päähenkilöiden ja vierailevien tähtien lisäksi mielin määrin myös antagonistille. Bakteerivoro Baikinman onkin sarjan toiseksi suosituin hahmo heti sankarillisen Anpanmanin jälkeen.

Yksi Anpanmanin pahislauluista on Baikinmanin ja tämän viehkon apurin, Dokin-chanin, duetto Warui mahou no uta, Pahan taian laulu. Kappaleen esittävät luonnollisesti hahmojen ääninäyttelijät, Nakao Ryuusei Baikinmanina ja Tsuru Hiromi Dokin-chanina. Vaikka Baikinman on pahis, on hän hauska ja vekkuli veikko, ja veikeitä ovat useimmat hänen lauluistaankin. Warui mahou no uta on soundiltaan huomattavasti synkempi kuin muut Baikinmanin rallatukset. Sanat ovat ehtaa pahiskamaa: lyriikoissa kerrotaan pimeästä taikuudesta, mörköjen kutsusta, kummitusten itkusta, sinisistä virvaliekeistä ja paholaisen siipien läiskeistä. Kaksikon sarjakuvamaiset ja söpöt äänet ovat täydellisessä ristiriidassa biisin äänimaailman ja sanoituksen kanssa, mikä tekee laulusta omalla tavallaan hauskan. Synkästä pahissoundista voi kuitenkin myös nauttia, eikä sävellystyö peity äänten hupsuuden alle. Karrikoiduista äänistä huolimatta Baikinman ja Dokin-chan kuulostavat todella juonivan ilkeitä pimeyden juonia.

Lööpissä: ”Mä haluun saveen!”

26 tammikuun, 2013

Muistatteko, kun jututimme Samuel Harjannetta dubbausohjauksesta? No eihän se riittänyt mihinkään! Nuoresta iästään huolimatta Harjanne on työskennellyt teatterin ja ääninäyttelemisen parissa suurimman osan elämästään ja nykyisin myös ohjaa molempia. Afureko tapasi Harjanteen vastikään toistamiseen kuullakseen lisää hänen ajatuksiaan äänityön eri puolista.

Samuel & tytöt

(lisää…)

Älisevä joulukalenteri, älähdys 16

16 joulukuun, 2012

Blogiamme seuranneet ovat varmaan huomanneet, että Disneyn veikeä piirrossarja Phineas & Ferb on Sisarusten suosiossa. Viime vuoden kalenterissakin kuultiin taidonnäytteitä tästä sarjasta, mutta tällä kertaa pääosassa on Flynn-Fletcherin perheen lemmikki, vesinokkaeläin Perry.

Perry on nokkaeläin, se ei paljoon pysty. Vai miten on? Todellisuudessa Perry on salainen agentti, joka taistelee päivittäin vihamiestään, ilkeää tohtori Doofenshmirtziä (suom. Tollontyö) vastaan. Agentti P on harvasanainen toiminnan eläin, jonka ainoa äännähdys on tämä kurina:

Perry saattaa olla keskivertokansalaista fiksumpi, mutta sen ääntely muistuttaa meitä siitä, että kovaksikeitetyn agenttikuoren alla sykkii lempeän lemmikkieläimen sydän. Tosielämässä äänen tekee Dee Bradley Baker, englanninkielisen animaatiomaailman elukkaääni numero kakkonen. Rautainen ammattitaito kuuluukin selvästi kurinasta, jota on ihan yhtä vaikea litteroida (grgrgr? gngngn? asdfasfgs?) kuin matkia itse. Perryn ääntelyä on dubattu muunkielisiin versioihin, mutta ne eivät aivan onnistu tavoittamaan alkuperäisen täyttä eläimellisyyttä. Onkohan sattumaa, että se itse asiassa hiukkasen muistuttaa oikean vesinokkaeläimen ääntä?

Disney Nostalgia: Ankronikka (3/4)

17 marraskuun, 2012

Välttelen yleensä uudenvuodenlupausten tekemistä, sillä tapaan aina luvata enemmän ja eeppisempää kuin mihin pystyn (ainakin ilman suuria voimanponnistuksia). Houkutus kuitenkin paisui vastustamattomaksi kuultuani, että Nita aikoi ihanuuden vuoden aikana kirjoittaa Afurekoon 80-luvun Turtles-sarjasta ja katsoa sitä varten sarjan kaikki 10 tuotantokautta. Mietittyäni jonkin aikaa sopivaa aihetta päätin lopulta, että nythän minulla olisi lopultakin hyvä syy blogata toisesta 80-luvun hittipiirrossarjasta, Disneyn 100-jaksoisesta Ankronikasta. Pitkä tovi tässä ehti vierähtää, mutta lopulta minulla on tarjottavana blogin lukijoille tuhti tieto- ja ihkutuspaketti Disney-ankkojen seikkailuista neljässä eri osassa.

Nostalgiasyistä johtuen käytän tekstissä pääosin sarjan hahmojen ja jaksojen suomenkielisiä nimiä. Tekstiä ei ole jaettu useampaan osaan niinkään ylimassiivisen tekstimäärän, vaan lähinnä selkeyden vuoksi – vaikka ankaraa namedroppailua onkin luvassa, kyllähän te tiedätte mitä meiltä voi odottaa.

Ankronikan yleispiirteiden ja hahmojen käsittelyn jälkeen tehdään aikaharppaus ja tarkastellaan, miten sarjaa on julkaisumielessä kohdeltu ja miten sarja itse on tahtomattaan kohdellut muita.

(lisää…)

Lööpissä: Kilpailijoista, mechoista ja Englannin ruokakulttuurista

22 kesäkuun, 2012

Perinteisesti joka Desuconissa on nähty seiyuuvieras, mutta tähän asti Suomessa on käynyt lähinnä vanhoja veteraanimiesnäyttelijöitä ja nuoria hehkeitä naisnäyttelijöitä. Pari viikkoa sitten kombo rikkoutui, kun nuori ja hehkeä Sugiyama ”Nontan” Noriaki saapui ilahduttamaan meitä läsnäolollaan. Sisaruksetkin ehtivät vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan seiyuun työstä.

(lisää…)

Joulutähtiin kirjoitettu: luukku 11

11 joulukuun, 2011

Disneyn Phineas & Ferb (suom. Finias ja Ferb) on täynnä hyviä roolisuorituksia, jotka tuovat oman lisänsä sarjan nautittavuuteen. Joukosta on vaikea valita yhtä, mutta eräs, joka aina tuon tuostakin kiinnittää huomion, on nimipoikien isosiskoa Candace Flynniä esittävä Ashley Tisdale.

Se, mitä Tisdalesta kuulussa High School Musical -roolissa olemme nähneet, ei vakuuttanut – osittain myös siksi, etteivät lukiomusikaalit ole mitään elokuvataiteen merkkipaaluja. Candacen nahoissa näyttelijä on kuitenkin kotonaan. Neuroottiselle teinitytölle Tisdalen luonnollinen, tyypillisen amerikkalaisen neidon ääni sopii hyvin, mikä antaa runsaasti mahdollisuuksia kunnon revittelyyn. Koomisen kireä Candace yrittää jatkuvasti narauttaa pikkuveljensä vuoristoratojen ja avaruusalusten kaltaisten mitä ihmeellisimpien laitteiden pykäämisestä, mutta on toki tuomittu epäonnistumaan status quon nimissä. Tisdale saa panna esitykseensä jatkuvasti täyttä dramatiikkaa aina suurieleisistä ”You are so busted!”-julistuksista voipuneisiin protesteihin, kun ei taaskaan ehditä ajoissa. Meininki heittelee ääripäästä toiseen ja on hurmaavan eläväistä. Candacen innostuneet hihitykset voiton häämöttäessä suorastaan tartuttavat tunteen katsojaan.

Vaikka sarja on hyvin kaavamainen, Candacea ei aina ängetä samaan antagonistin rooliin. Joskus hän kaipaa Phineasin ja Ferbin apua, ja toisinaan näiden luomukset saavat hänetkin lumoihinsa ja hän liittyy poikien seuraan jakson ajaksi. Myös Jeremy-ihastusta pitää jahdata ja parhaan kaverin Stacyn kanssa hengata. Candacen elämän monet huolet ja tempaukset antavat Tisdalelle kosolti tilaa moniulotteisen hahmon luomiseen monomaanisuudesta huolimatta. Herkkinä hetkinä hän on liikuttava, muina taas hersyvän hauska, kuten yhden sarjan koomisimmista hahmoista kuuluukin olla. Ilonpilaajaisosiskosta saisi helposti ärsyttävän, mutta Tisdalen roolisuoritus tekee Candacesta kaikkine vikoineenkin hyvin sympaattisen tytön, jonka edesottamuksia seuraa mielellään.

Kenties kaikkein ihanimpia ovat kuitenkin Candacen ilkeät naurut – toinen matala ja nopeatahtinen, toinen lavea ja maaninen – jotka ovat Tisdalen tulkitsemina aina yhtä nautinnollisia. Tai sitten ne laulut, sillä kun lauluääntä kerran on, sitä pitää toki käyttää.