Afurekon Äänijälki-podcastin 38. jaksossa pääaiheena on Disneyn salapoliisiseikkailu Basil Hiiri – Mestarietsivä. Lisäksi puhumme tapauksista, joissa näyttelijät pääsevät esittämään toistensa roolihahmoja. Hiljattaisissa puimme Guillermo del Toron Pinokkion englannin- ja suomenkielisiä ääniraitoja.
Afurekon Äänijälki-podcastin 28. jaksossa pääaiheena on lasten klassikkosarja Soreike! Anpanman, jota lähestymme puimalla valikoimaa sarjaan perustuvia elokuvia. Lisäksi kauhistelemme synteettisen äänen käyttöä äänityössä. Hiljattaisissa puhumme uudesta Pixar-elokuvasta Punainen, jossa teinitytön murrosikää mutkistaa voima muuttua jättiläiskultapandaksi.
Afureko täyttää tänään yhdeksän vuotta! Luodaan sen kunniaksi syvempi katsaus jo joulukalenterissa esille päässeeseen sarjaan sekä sen suomidubbaukseen. Loppuvuodesta 2017 alkanut DuckTales eli uusi Ankronikka on edennyt jo toiselle kaudelleen, mutta mitä tästä pitäisi ajatella? (Jonkin verran spoilereita tiedossa!)
Joulukuun ensimmäisellä viikolla kalenteri esitteli perusaksentteja eri puolilta maailmaa. Joskus tarvitaan kuitenkin jotain hieman räväkämpää – kuten vaikkapa Pilipalipilottien ilmarosvokapteenin Don Karnagen täysin höpö korostus.
Don Karnage ei tule toimeen Baloo-karhun kanssa.
Kun tämä kapu avaa suunsa, ei henkilöstä voi erehtyä. Vinksahtaneet vokaalit, tärisevät ärrät ja vahvasti aspiroidut hoot ovat Don Karnagen ilmaisun vakiokalustoa. Lausumisen lisäksi myös kielioppi on toisinaan hakusessa. Don Karnagella on esimerkiksi tapana käyttää ”eikö vain?”-tyylisenä lauseenlopetuksena fraasia ”yes-no?”
Ääninäyttelijä Jim Cummingsin mukaan aksentti on vapaa sekoitus espanjaa, italiaa ja ranskaa. Se on osa hahmon juurettomuutta: ilmalaivatukikohdastaan lentokoneita ryöstelevä Don Karnage ei ole kotoisin oikein mistään, ja korostus on sen mukainen. Ilmarosvot aiheuttavat tuon tuostakin hankaluuksia Baloolle kumppaneineen, mutta kapteenin mahtailu ja pöhkö aksentti lieventävät hahmon uhkaavuutta. Kun Don Karnage astuu ruutuun, tiedossa on hulvatonta menoa.
Aloitetaanpa Afurekon neljäs vuosi komiasti ja rytinällä! Suomen dubbauspiireistä puhuttaessa nousee aina esille yksi nimi, jonka kaikki poikkeuksetta tietävät. Hän oli koko 90-luvun ajan vastuussa lukuisten Disneyn klassikkoelokuvien suomiversioista, joiden myötä hän oli nostamassa maan dubbaustasoa maailmanluokan huipulle ja loi Suomelle kiistämättömän hyvän maineen Disney-studioilla. Aivan oikein, kyseessä on tietysti Suomen ”Mr. Dubbaus” Pekka Lehtosaari! Eksklusiivinen ja huippupitkä haastattelu sisältää lukuisia kertomuksia dubbauskulissien takaa, ja puhetta on Disneyn lisäksi muun muassa Ghiblistä sekä Röllin sydän -elokuvasta!
Haastattelua varten pääsimme vierailemaan intohimoisena populaarikulttuurin harrastajana tunnetun Lehtosaaren kuuluisassa lepakkoluolassa, joka pursusi lattiasta kattoon mielenkiintoista keräilytavaraa sekä lukuisia muistoja vuosien varrelta. Haastattelun lisäksi luvassa on muutakin nannaa, sillä herra Lehtosaari lainasi kokoelmastaan tekstin kuvitukseksi ääninäyttelijöiltä saamiaan terveisiä ja muita harvinaisuuksia!
Naapurini Totorosta tutun Kissabussin lisäksi kuvaan pääsi myös suloistakin suloisempi Lissu-koira!
Bongaa seinältä aito ja alkuperäinen Baloo-animaatiokalvo!
Välttelen yleensä uudenvuodenlupausten tekemistä, sillä tapaan aina luvata enemmän ja eeppisempää kuin mihin pystyn (ainakin ilman suuria voimanponnistuksia). Houkutus kuitenkin paisui vastustamattomaksi kuultuani, että Nita aikoi ihanuuden vuoden aikana kirjoittaa Afurekoon 80-luvun Turtles-sarjasta ja katsoa sitä varten sarjan kaikki 10 tuotantokautta. Mietittyäni jonkin aikaa sopivaa aihetta päätin lopulta, että nythän minulla olisi lopultakin hyvä syy blogata toisesta 80-luvun hittipiirrossarjasta, Disneyn 100-jaksoisesta Ankronikasta. Pitkä tovi tässä ehti vierähtää, mutta lopulta minulla on tarjottavana blogin lukijoille tuhti tieto- ja ihkutuspaketti Disney-ankkojen seikkailuista neljässä eri osassa.
Nostalgiasyistä johtuen käytän tekstissä pääosin sarjan hahmojen ja jaksojen suomenkielisiä nimiä. Tekstiä ei ole jaettu useampaan osaan niinkään ylimassiivisen tekstimäärän, vaan lähinnä selkeyden vuoksi – vaikka ankaraa namedroppailua onkin luvassa, kyllähän te tiedätte mitä meiltä voi odottaa.
Ankronikan yleispiirteiden ja hahmojen käsittelyn jälkeen tehdään aikaharppaus ja tarkastellaan, miten sarjaa on julkaisumielessä kohdeltu ja miten sarja itse on tahtomattaan kohdellut muita.
Välttelen yleensä uudenvuodenlupausten tekemistä, sillä tapaan aina luvata enemmän ja eeppisempää kuin mihin pystyn (ainakin ilman suuria voimanponnistuksia). Houkutus kuitenkin paisui vastustamattomaksi kuultuani, että Nita aikoi ihanuuden vuoden aikana kirjoittaa Afurekoon 80-luvun Turtles-sarjasta ja katsoa sitä varten sarjan kaikki 10 tuotantokautta. Mietittyäni jonkin aikaa sopivaa aihetta tajusin, että nythän minulla olisi lopultakin hyvä syy blogata toisesta 80-luvun hittipiirrossarjasta, Disneyn 100-jaksoisesta Ankronikasta. Pitkä tovi tässä ehti vierähtää, mutta lopulta minulla on tarjottavana blogin lukijoille tuhti tieto- ja ihkutuspaketti Disney-ankkojen seikkailuista neljässä eri osassa.
Nostalgiasyistä johtuen käytän tekstissä pääosin sarjan hahmojen ja jaksojen suomenkielisiä nimiä. Tekstiä ei ole jaettu useampaan osaan niinkään ylimassiivisen tekstimäärän, vaan lähinnä selkeyden vuoksi – vaikka ankaraa namedroppailua onkin luvassa, kyllähän te tiedätte mitä meiltä voi odottaa.
Ensimmäisessä osassa hahmotan sarjan lähtökohtia ja yleispiirteitä. Kaikille ei välttämättä ole selvää, millainen Amerikan animaatiomarkkinoiden tilanne oli 80-luvulla, joten avaan hieman historiaa niiltä osin sekä erittelen, miksi Ankronikka erottui muista aikansa animaatiosarjoista, mitkä seikat sarjassa vihastuttavat ankkafaneja eniten ja millainen vaikutus sillä animaatiogenreen myöhemmin oli.
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: