Posted tagged ‘Majutsushi Orphen’

Joulutähtiin kirjoitettu: luukku 17

joulukuu 17, 2011

Alexandre Dumas’n menestysromaania Monte-Criston kreiviä rakastaville Sisaruksille kirjaan pohjautuva Gankutsuou-anime oli pakko katsoa. Jos joku yllättyi, tunne oli ainoastaan iloinen, kun nimiroolin esittäjäksi paljastui Nakata Jouji. Tenkuu no Escaflownen Folkenista ja Majutsushi Orphenin Childmanista tutuksi tullut Nakata on paitsi rento jätkä siviilissä myös kovinta asiaa näyttelijänä. (Juonipaljastuksia seuraa!)

Jos Nakatan ääntä kuvailisi yhdellä sanalla, se olisi aristokraattinen. Hänellä on juuri oikeanlainen ääni ja karisma Monte-Criston kreivin rooliin. Vaikka Gankutsuou on muuten ottanut useita vapauksia, Nakatan kreivi on säilynyt juuri sellaisena kuin alkuperäisteoksessa: hän on eksoottinen, maailmaa (tai siis avaruutta) kiertänyt salaperäinen herrasmies, jonka mystiikka hurmaa jokaisen vastaantulijan. Erityisen kiehtovana häntä pitää nuori varakreivi Albert de Morcerf, joka on animeversiossa nostettu tarinan keskushenkilöksi. Pantavan seksikästä kreiviä kuunnellessa ymmärtää hyvin, miksi Albert niin ilmiselvästi retkahtaa häneen – kukapa ei retkahtaisi!

Seurapiirejä kohauttanut sulava aatelismies on kuitenkin vain naamio, jonka takana piilee katkera nuorukainen Edmond Dantés. Hän on luonut itselleen Monte-Criston kreivin identiteetin tavoitteenaan kosto niille, jotka aikoinaan lähettivät hänet syyttömänä vankilaan. Nakatan syvä, tumman siloinen ääni muuttuu verenhimoiseksi ja selkäpiitä karmivaksi kreivin hekumoidessa mehukkaasti kostosuunnitelmillaan. Tarinan opetus on kuitenkin, ettei kostosta saa hyvitystä, ja myös tämän traagisen puolen Nakata hallitsee erinomaisen liikuttavasti. Pahisnaurut ovat yhtaikaisesti vertahyytäviä ja pohjattoman murheellisia.

Koston turhuus konkretisoituu animessa aika kirjaimellisesti – Dantésin asema on seurausta diilistä Kyubeyn epämääräisen ranskaa puhuvan Gankutsuou-hengen kanssa. Sen ansiosta Nakata pääsee myös esittelemään ranskantaitojaan, joissa kuulee selvää kehitystä sarjan edetessä. Jälleen yksi esimerkki hahmosta, jonka roolituksen nähtyään ei voi muuta kuin todeta: ”Tietenkin, ei tätä kukaan muukaan olisi voinut tehdä!”

Teh Joulukalenterihihihi: luukku 17

joulukuu 17, 2010

Ensimmäinen Sisarusten omistama ihka oikea anime-DVD taisi olla Majutsushi Orphen -sarjan ensimmäinen levy. Sarjassa seikkailee maagikko Orphen, joka etsii keinoa vapauttaa ystävänsä lumotun miekan kirouksesta. Orphenin oppilaan Majicin ja Cleao-ylhäisöneidon lisäksi mukana hilluu piskuinen veljeskaksikko Volcan ja Dortin. Veljekset ovat jonkinasteisia peikkoja tai maahisia, mutta Sisarukset nimittävät heitä yksinkertaisesti tontuiksi.

Parivaljakosta vanhempi Volcan on räiskyväluonteinen, pahansisuinen ja opportunistinen pikku liero. Hän on Orphenille velkaa, mutta tekee kaikkensa kiemurrellakseen irti velastaan ja suunnittelee mitä älyttömimpiä juonia Orphenin pään menoksi. Dortin puolestaan on hiljainen järjen ääni, mutta joutuu auttamatta mukaan veljensä riepotuksiin. Tonttujen ääninä kuullaan otokoyakut Ikura Kazue ja Shiina Hekiru.

Parhaiten roolistaan Sakura Taisenin Reni Milchstraßena tunnettu Ikura oli niin epäonninen, että Sisarukset tutustuivat häneen ensiksi juuri Volcanina. Roolisuorituksessa ei tosin ole mitään hävettävää, päinvastoin. Ikura on suorastaan parhaimmillaan käristessään iäti ärtyneenä tonttuna. Useimmiten Volcanin nauru on pahaenteistä rohinaa, vaan kun tontut törmäävät golemlaumaan ja tarjoutuu tilaisuus päästä eroon Orphenista, paisuu nauru suureelliseksi, hidastahtiseksi räkätykseksi. Eikä se hevillä lopu, vaan tontun ryääähhähhähhähhää-nauru saa voimaa aina uusista hengenvedoista. Kolossin nolohko häviö Orphenin loitsuja vastaan ei lainkaan hidasta tahtia, vaan Volcan ilmaisee myöhemmin itseään ilkikurisemmalla käkätyksellä retostellessaan tulevalla voitollaan. Voi Volcan, olet niin rasittava ja silti niin hellyttävä.