Afurekon Äänijälki-podcastin 30. jaksossa pääaiheena on Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat -elokuvatrilogia, jossa kilpikonnat toteutettiin nukke- ja animatronic-tekniikan avulla. Lisäksi puimme karrikoitujen ja luonnollisten äänten eroja äänityössä. Hiljattaisissa käsittelemme Mochizuki Tomomin Suomen-vierailun kunniaksi hänen ohjaamaansa Ghibli-elokuvaa Aaltojen kuohu.
Aloitetaanpa Afurekon neljäs vuosi komiasti ja rytinällä! Suomen dubbauspiireistä puhuttaessa nousee aina esille yksi nimi, jonka kaikki poikkeuksetta tietävät. Hän oli koko 90-luvun ajan vastuussa lukuisten Disneyn klassikkoelokuvien suomiversioista, joiden myötä hän oli nostamassa maan dubbaustasoa maailmanluokan huipulle ja loi Suomelle kiistämättömän hyvän maineen Disney-studioilla. Aivan oikein, kyseessä on tietysti Suomen ”Mr. Dubbaus” Pekka Lehtosaari! Eksklusiivinen ja huippupitkä haastattelu sisältää lukuisia kertomuksia dubbauskulissien takaa, ja puhetta on Disneyn lisäksi muun muassa Ghiblistä sekä Röllin sydän -elokuvasta!
Haastattelua varten pääsimme vierailemaan intohimoisena populaarikulttuurin harrastajana tunnetun Lehtosaaren kuuluisassa lepakkoluolassa, joka pursusi lattiasta kattoon mielenkiintoista keräilytavaraa sekä lukuisia muistoja vuosien varrelta. Haastattelun lisäksi luvassa on muutakin nannaa, sillä herra Lehtosaari lainasi kokoelmastaan tekstin kuvitukseksi ääninäyttelijöiltä saamiaan terveisiä ja muita harvinaisuuksia!
Naapurini Totorosta tutun Kissabussin lisäksi kuvaan pääsi myös suloistakin suloisempi Lissu-koira!
Bongaa seinältä aito ja alkuperäinen Baloo-animaatiokalvo!
Animessa on täysin tavallista, että aikuiset näyttelijät esittävät pikkulapsia. Vaikka Miyazaki Hayao tapaa kiinnittää elokuviensa lapsirooleihin oikeita muksuja, sedän ensiohjauksissa käytössä olivat vielä täysipäiväiset ääninäyttelijät. Molemmissa tavoissa on puolensa; aikuiset näyttelijät ovat skaalaltaan laajempia ja pystyvät esittämään suuria tunteita ilman ujoutta. Toisaalta heiltä voi puuttua lapsen äänelle ominaiset painot ja näiden luontainen spontaanius. Kuinka aikuinen voi jäljitellä esimerkiksi lapsen vallatonta naurua – tai sydämen perukoilta kumpuavaa hillitsemätöntä itkua?
Sakamoto Chika osoittaa Miyazakin Naapurini Totoro -elokuvassa, että ainakin jälkimmäinen on mahdollista. Sakamoto esittää elokuvan sankarittarista pienempää Mei-tyttöä, joka ei isosiskonsa tapaan suostu hyväksymään, että heidän sairastava äitinsä joutuu lykkäämään kauan odotettua vierailuaan. Satsuki tulistuu uppiniskaiselle pikkusiskolleen, pelottelee tätä äidin kunnon huonontumisella ja haukkuu tämän keskellä kylätietä. Satsukin juostua pois Mei parauttaa ilmoille sydäntäsärkevän, raivokkaan itkunpurkauksen.
Sakamoto onnistuu niputtamaan kaikki Mein tunteet aidolta lapselta kuulostavaan raivariin. Mei itkee, koska Satsuki haukkui häntä, koska on pettynyt toiveissaan, koska pelkää äidin hengen puolesta, koska ei suostu myöntämään virheitään ja koska on lopen väsynyt. Itku ryöppyää hänestä valtavina aaltoina, joiden huipuilla ääni särkyy; aivan kuin tunnepurkaus olisi yksinkertaisesti liian suurikokoinen pienen tytön asteikolle. Sakamoto ei vääy sarjakuvamaisesti, ei nyyhkytä tai nikottele, vaan lataa Meissa vellovan energian antaumuksellisiin huutoihin, joiden välissä Mei pystyy vain vaivoin vetämään henkeä.
Jokin aika sitten Sisarusten fanittamalle Saint Seiya -franchiselle kävi hullusti, kun 19 vuotta rakastettuja hahmoja esittänyt näyttelijäkaarti potkittiin surutta pellolle ja palkattiin nyypät tilalle. Nyt samantyyppinen kohtalo on kohdannut toista suurta shounensarjaa – vaikka Sisarukset eivät suuria Bleach-faneja olekaan, tempaus varmasti raivostuttaa sarjan uskollisia katsojia.
Saint Seiyan äänenvaihdoksen syy ei ole tiedossa, mutta huhut kertovat, että Bleachin tapaus johtuu trolliksi luonnehditun mangakan Kubo Titen edesottamuksista. Kubo kuulemma erehtyi pelaamaan Desuconissakin vierailleen Fukumoto Nobuyukin kanssa mahjongia, ja panokset kovenivat kovenemistaan, kunnes Kubo hävisi kaikki sarjansa näyttelijät Fukumotolle. Huhuille saataneen varmistus, jos Akagin kakkoskauden roolilistaan alkaa ilmaantua Bleachista tuttuja nimiä.
Elokuvateattereihin 9.7.2010 pyörähtänyt, Universal Studiosin ja Illumination Entertainmentin yhteistyönä syntynyt Despicable Me yllätti kaikki. Universalin esikoistietokoneanimaatio on jo moninkertaisesti ansainnut takaisin 69 miljoonan dollarin budjettinsa. Suomessa leffa tuli ensi-iltaan 15.10. nimellä Itse ilkimys. Käsittelen kirjoituksessa ainoastaan suomeksi dubattua versiota, sillä alkuperäistä ei täällä opiskelupaikkakunnallani enää esitetty, kun olisin piipahtanut teatteriin sitä katsomaan. Höh.
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: