Afurekon Äänijälki-podcastin 31. jaksossa pääaiheena on yliluonnollinen rikosmysteerianime Mouryou no hako. Lisäksi kerromme VHS-kasettien keräilyharrastuksestamme, joka keskittyy erityisesti kiven alla oleviin dubbauksiin. Hiljattaisissa tapaamme torilla, sillä juttelemme suomalaisideaan perustuvasta piirretystä Keltainen lumimies.
Afurekon Äänijälki-podcastin 30. jaksossa pääaiheena on Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat -elokuvatrilogia, jossa kilpikonnat toteutettiin nukke- ja animatronic-tekniikan avulla. Lisäksi puimme karrikoitujen ja luonnollisten äänten eroja äänityössä. Hiljattaisissa käsittelemme Mochizuki Tomomin Suomen-vierailun kunniaksi hänen ohjaamaansa Ghibli-elokuvaa Aaltojen kuohu.
Afurekon Äänijälki-podcastin yhdeksännessätoista jaksossa pääaiheena on Monte-Criston kreivin tieteisanimesovitus Gankutsuou. Puimme toistakin piirrosversiota samasta klassikkoteoksesta eli Hanna-Barberan Monte-Criston kreivi -tv-elokuvaa vuodelta 1973. Lisäksi muistelemme lapsuusaikojemme varhaisia kokemuksia ääninäyttelemisestä.
Afurekon Äänijälki-podcastin kahdeksannessatoista jaksossa pääaiheena on Warner Brothersin köykäinen fantasiaseikkailu Taikamiekka – Seikkailujen Camelot. Puhumme myös animaatiohahmojen lauluista ja siitä, millainen vaikutus on sillä, onko hahmolla eri lauluääni vai tekeekö sama näyttelijä sekä puheen että laulun. Hiljattaisissa puimme Genshin Impact -hittipelin japaninkielistä dubbausta.
Afurekon Äänijälki-podcastin seitsemännessätoista jaksossa pääaiheena on brittiläinen kreisikomedia Kreivi Duckula. Pohdimme myös, milloin lapsirooleihin kannattaa roolittaa oikeita lapsia ja milloin taas aikuisia ääninäyttelijöitä. Hiljattaisissa käymme läpi The Legend of Zelda -pelin Breath of the Wild äänipuolta.
Afurekon Äänijälki-podcastin neljännentoista jakson pääaiheena on Disneyn kreisikomedia Keisarin uudet kuviot. Pohdimme myös, miten animaation roolisuorituksiin vaikuttaa se, nauhoitetaanko äänet ennen kuvaa vai sen valmistuttua. Lisäksi puhumme ääninäyttelemisen historiasta videopeleissä ja BL-kuunnelmasta Kyojinzoku no hanayome.
Afurekon Äänijälki-podcastin yhdennessätoista jaksossa paneudumme Batmanin ensimmäiseen valkokangaspiirroselokuvaan Batman – Mustan kostajan paluu. Elokuvan rakkaudella tehdyn suomidubbauksen merkkivuotta juhlittiin viime vuonna leffaillalla, jonka tunnelmia Nita muistelee. Lisäksi puhumme Disney+-palvelun tulosta Suomeen, hiljattain kuolleen Tomita Kousein urasta ja ysärikohellusanimesta Nangoku shounen Papuwa-kun.
Monet Disney-piirroselokuvat hyödyntävät koomisissa sivuosissa stereotyyppejä, joiden varaan on helppo rakentaa hahmoa joutumatta uhraamaan ruutuaikaa vähemmän tärkeälle asialle. Yleisö kuitenkin tykästyy helpommin omintakeisiin poikkeustapauksiin – sellaisiin kuin Pienen merenneidonSebastian-rapu.
Sebastian on meren kuninkaan Tritonin hovisäveltäjä, joka saa jatkuvasti kaitsea tämän vallatonta Ariel-tytärtä. Alun perin hahmon pitikin olla tiukkapipoinen hovimestari, jonka täydentäisi pöyhkeä brittiaksentti. Tuloksena olisi ollut tyypillinen Disney-sivuhahmo, jollaisia edustaa esimerkiksi myöhemmän Leijonakuningas-elokuvan Zazu.
Suunnitelmat muuttuivat, kun sanoittaja Howard Ashman ehdotti, että Sebastianille annettaisiin jamaikalaisaksentti. Näin elokuvan musiikista voitiin tehdä karibialaisvaikutteista, mikä kuuluu vahvasti Sebastianin esittämistä calypsoista Kiss the Girl ja Under the Sea. Myös Samuel E. Wrightin lennokas äänityö muokkasi hahmon persoonaa.
Arielin tekemisiä valvovalla ravulla on myös veikeä puolensa.
Syntyi siis hahmo, jonka puhetyyli poikkeaa täysin siihen liitetyistä odotuksista. Jamaikalaisaksentti yhdistetään stereotyyppisesti rentoon meininkiin ja pilven polttamiseen, joten Sebastianin kaltainen hermokimppu on idean täydellinen vastakohta. Hänestä sukeutui mieleenpainuva hahmo, jonka yleisö muistaa lämmöllä – vaikkei suosio täysin olekaan aksentin ansiota, se on erottamaton osa Sebastianin charmia. Päätöksellä oli kouriin- tai oikeammin korviintuntuva vaikutus myös koko elokuvaan, sillä Pienen merenneidon ikimuistoinen musiikkimaailma pohjautuu juuri Sebastianin jamaikalaistaustaan.
Elokuvan ensimmäisessä dubbauksessa Tom Wentzel jäljittelee osittain alkuperäisaksenttia pehmeine d-kirjaimineen. Uuden suomiversion Antti Pääkkösestä taas meillä ei harmillisesti ole kokemuksia.
Kaikki suomeksi dubattuja animaatioita katsovat ovat takuulla kuulleet erään tietyn äänen. Tuttu nasaalihtava ääni on taipunut vaikka keneksi lukuisissa animaatioelokuvissa ja vielä useammissa tv-sarjoissa jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Väitämme yhä, ettei kukaan suomalainen ole tehnyt yhtä monta ääniroolia kuin Antti Pääkkönen, joten totta kai meidän oli haastateltava häntä legendaarisesta urastaan!
Pääkkönen kertoo, miten aikanaan oikein päätyi mukaan dubbauksiin, mitkä ovat hänen rakkaimmat hahmonsa, millaista Rovion Angry Birds Toons -sarjan tekeminen on, minkä kohun Disneyn Varjoankka-sarja aikanaan Suomessa nostatti ja paljon paljon muuta!
Mielessäni on jo jonkin aikaa kytenyt teoria, jonka mukaan ”japanilaiset saavat aina kaiken kivan”. Tuossa krääsän luvatussa maassa kun on jo kauan tuotettu mitä käsittämättömimpiä ja mielikuvituksellisimpia tavaroita löystyttämään ihmisten kukkaronnyörejä, ja houkuttimena toimivat niin suositut viihdesarjat kuin ihmisetkin. Esimerkiksi tyttöjen situation-levyjen (levyjä, joilla suositut miespuoliset ääninäyttelijät puhuvat kuuntelijalle) tarjonta on valtava: on muun muassa yandere-sarja (ihanat pojat puhumassa ilkeitä), butler-sarja (ihanat pojat puhuttelemassa kohteliaasti), pusu-sarja (ihanat pojat pusuttelemassa) ja kissasarjakin (ihanat pojat esittämässä kissoja) noin muutamia mainitakseni.
Pari vuotta sitten Japanin markkinoille tuli yksi uusi tytöille suunnattu levysarja, kun joku nero keksi pestata seiyuuskenen kuumimmat miesnimet laulamaan covereita tunnetuista Disney-lauluista.
Afureko
Myy
Cilla
Nita
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: