Afurekon Äänijälki-podcastin 30. jaksossa pääaiheena on Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat -elokuvatrilogia, jossa kilpikonnat toteutettiin nukke- ja animatronic-tekniikan avulla. Lisäksi puimme karrikoitujen ja luonnollisten äänten eroja äänityössä. Hiljattaisissa käsittelemme Mochizuki Tomomin Suomen-vierailun kunniaksi hänen ohjaamaansa Ghibli-elokuvaa Aaltojen kuohu.
Afurekon Äänijälki-podcastin kolmas jakso paneutuu vielä kerran vuonna 2019 päättyneeseen suursuosittuun piirrossarjaan My Little Pony: Ystävyyden taikaa. Lisäksi puhumme Oscar- ja Annie-palkintogaalojen sadosta, muistelemme Juha Mujeen ääniuraa ja luomme katsauksen Hokuto no keniin sekä Monsteriin.
Afurekon Äänijälki-podcastin toisen jakson pääaiheena on Disneyn hittianimaation jatko-osa Frozen II. Ottakaa huomioon, että juonipaljastuksia tulee koko elokuvasta. Muita aiheita ovat ääninäyttelijä Orikasa Fumikon vierailu Desucon Frostbitessa 2020, saamenkielisten dubbausten nousu ja palkintoja niittänyt ranskalaisanimaatio Hukkasin kehoni.
Uusi vuosikymmen polkaistaan Afurekossa käyntiin uudella tavalla!
Aloitamme tänä vuonna podcast-sarjan, jota on tarkoitus tulla uusi jakso joka kuukausi. Äänijälki-podcastissa käsittelemme ääninäyttelemiseen liittyviä aiheita ja paneudumme muun muassa alan kuulumisiin sekä siihen, mihin teoksiin itse kullakin on tullut tutustuttua viime aikoina. Tästä ensimmäisestä jaksosta aiomme vielä petrata teknisten speksien kanssa ja toivomme, että saamme podcastin kuultavaksi myös muille alustoille. Jakson leikkauksesta kiitämme Myytä!
Tammikuun 2020 jaksossa pääaiheena on nostalginen animeklassikko Hopeanuoli. Spoilereita on luvassa koko sarjan pituudelta, mutta kukapa ikäisemme suomalainen ei tuntisi tarinaa villikoirien taistelusta hirviökarhua vastaan? Lisäksi ruodimme muun muassa tulevan vuoden animaatioensi-iltoja ja Ylen Radioteatterin nykysuuntaa.
Otamme mielellämme vastaan palautetta blogikommenteissa, sähköpostitse ja Twitterissä!
Hopeanuolen luojan Takahashi Yoshihiron tapaamisesta vuoden 2012 Animeconissa jäi muistoksi yhteiskuva ja nimikirjoitus.(lisää…)
Päättyvä vuosi 2018 oli myös Desuconin kymmenvuotisjuhlavuosi! Sen kunniaksi kokoonnuimme kesällä muistelemaan Desuconin ääninäyttelijäkunniavieraita vuosien varrelta. Nyt vuoden viimeisenä päivänä voitte palata vielä kesän tunnelmiin ja kuunnella, mitä sanottavaa meille on kymmenen vuoden aikana jäänyt – ja kuuluu nauhalla silloin tällöin Myyn kissojenkin ajatuksia!
Alta löydätte listan aikaleimoista kullekin puheenaiheelle. Momoi Harukosta alkaen olemme myös jututtaneet kaikki mainitut kunniavieraat, joten heidän haastattelunsa löytyvät blogin arkistoista! Mitä muistoja sinulla on Desuconin seiyuuvieraista?
Ihmettelemme aika ajoin, kuinka ja miksi suomalaiset ovat jääneet Hopeanuoli-animen toistaitoisen suomidubin vangeiksi, vaikka tarjolla on jo vuosien ajan ollut myös alkuperäinen japaninkielinen versio. Herää kysymys, arvostaako kukaan teosta sen itsensä vuoksi, vai onko sillä kansalle tunnearvoa vain tahattoman komedian lähteenä. Niin paljon kuin kunnioitammekin Golden Voicen poppoon vilpittömiä yrityksiä, emme ole dubattuun versioon kajonneet sen jälkeen, kun saimme omaksemme alkuperäisen.
Lapsuudesta tutun sarjan näkeminen japaniksi ensi kertaa oli ihmeellinen kokemus, ja monta valaisevaa hetkeä muistamme yhä elävästi – etenkin sen, kun Hori Hideyuki lausui ensimmäiset vuorosanansa.
Saksanpaimenkoira John on ylimielinen mutta vetovoimainen hahmo, jonka kykyjä pieni Hopeanuoli kunnioittaa mutta luonnetta paheksuu. Egoistisen Johnin kuononpiirteissä käytännössä lukee Hori Hideyukin nimi – kun hänet kuulee, hahmon ja äänen liitto on heti ensihetkestä lähtien täydellinen. Horin superkarismaattisesta äänestä kuuluu Johnin aivoja suurempi ego ja ylpeys, mutta hänen pöyhkeää karismaansa on vaikea vastustaa. Hänen cooliudestaan hurmaantuu, vaikka Johnin asenne Hopeanuolen arvoja kohtaan haisee; mikä tavallisesti puistattaisi, on vain ihkua ja ihanaa kun Hori Hideyuki -ääninen komistus tekee sen.
Suurista luuloistaan huolimatta John on todellisuudessa vielä nuori ja märkäkorvainen, ja hän joutuu oppimaan nöyryyttä kohdatessaan vahvempia ja idealistisempia vastustajia. Johnin kasvaessa henkilönä Horin näyttelystä poistuu alituinen pöyhkeys, joka korvautuu kypsällä arvostelukyvyllä ja järkevyydellä. Hän alkaa puhutella tovereitaan tasa-arvoisina ja hänen sanoissaan kaikuu uskollisuus ryhmää kohtaan. Röyhkeä John on enää vain vihollisille, ja Hopeanuolelle hänestä sukeutuu luotettava ja huolehtiva isovelihahmo, joka vilpittömästi kunnioittaa nuorempaa johtajaansa. Hori ei kuitenkaan karsi Johnilta omanarvontuntoa, ylitsevuotava egoismi vain vaihtuu päteväksi itsevarmuudeksi.
John on sarjassa pääosin taustavoima, joka ei lopulta omakätisesti tee kovin paljoa. Silti hänet muistaa aina sinä tosi siistinä tyyppinä, kiitos ikicharmikkaan audioadonis Hori Hideyukin.
Tänäkin päivänä komeaa uraa ajava Tanaka Hideyuki oli yksi ensimmäisistä seiyuuista, joita animeharrastuksen aloittaessani kuulin ja tunsin nimeltä. Se johtunee X the Moviesta, Hopeanuolesta ja Ai no kusabista. Vaikka nimi takasi aina laatujälkeä, aloin toden teolla rakastaa miestä varmaan vasta Saint Seiyan myötä. Sen jälkeen Tanaka on aina ollut ääliövarma aaawwww-ärsyke. Nykyään sitäkin enemmän, kun keväällä satuin kaivelemaan kovalevyni syövereitä ja löysin kaksi Angelique-kyarasonia, jotka aikoinani Tanakan takia latasin, kuuntelin, totesin kivoiksi ja unohdin. Nyt etenkin kappaleista toinen, Sekai de tatta hitotsu no basho e ~home green home~, aiheutti varsin erilaisen reaktion: OMFG WHAT IS THIS I DON’T EVEN
Loistavatkaan seiyuut eivät animessa aina ole laadun tae. On helppoa elää kiistäen niin kauan kun lempinäyttelijät auttavat löytämään Kousetsu Hyakumonogatarin, Mouryou no hakon, Kimagure Orange Roadin, Sakura taisenin, Igano Kabamarun, Ginga eiyuu densetsun tai Ghost Sweeper Mikamin, mutta aina silloin tällöin rujo totuus muistuttaa olemassaolostaan – siitä, että kauniissa maailmassamme on myös paljon paskaa.
Mutta eihän Hori Hideyuki ja Tsuru Hiromi lahtaamassa demoneita nyt voi olla hutilaukaus!
Desuconissa hurmannut seiyuu, laulaja ja otaku Momoi Haruko ehti kiireisestä aikataulustaan huolimatta istahtaa hetkeksi Sisarusten seuraan ja kertoa hiukan ääninäyttelemisestä. Ilmestyimme hänen hotellilleen maanantaiaamuna Desu-paidat päällä ja muutaman nimmarin jälkeen siirryimme kokoustilaan pitämään haastattelun. Ja tässä se nyt on teidän luettavananne!
Afureko
Myy
Cilla
Nita
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: