Posted tagged ‘Shioya Kouzou’

Älisevä joulukalenteri, älähdys 22

joulukuu 22, 2012

22. luukussa edustaa perinteisesti jokin Myyn valitsema suosikki. Älisevässä kalenterissamme esittelemmekin tänään maailmalle ilmiön, joka tunnetaan nimellä ankkarääkäisy.

Ankkarääkäisy [aŋkaræ:kæisy] = lyhyt, kontekstissaan odottamaton, yllättynyt kääkäisy, joka muistuttaa fonetiikaltaan ankan ääntä. Videoon olemme koonneet peräti neljä itsenäistä, toisistaan riippumatonta ankkarääkäisyä.

Aito ja alkuperäinen ankkarääkäisy on peräisin Stop!! Hibari-kun! -animen kahdeksannesta jaksosta, jossa sivuhenkilö Kajiin (Shioya Kouzou) veli yllättyy nähdessään isoveljensä huoneessa valokuvan kauniista tytöstä. Hiromori Shingon päästämä kääkäisy on keskuudessamme muodostunut suorastaan legendaariseksi. Jakson pariin palataan aina silloin tällöin lähes pelkästään tämän äännähdyksen vuoksi.

Toinen rääkäisy on Teki wa kaizoku -OVAsta. Horiuchi Kenyuun esittämä avaruusaluksen tekoäly Lagendra kauhistuu ja rääkäisee, kun Apulo-kissa uhkaa kuolata ohjauspaneelille. Kolmas rääkäisy on Kizuna-äänitarinasta (kalenterin toinen BL-edustus). Kohtauksessa lopultakin toisilleen täysin omistautuneet Kai (Horikawa Ryou) ja Masa (Ootsuka Akio) suutelevat, kun Kain gangstaisän alainen Kyousuke (Tanaka Kazunari) saapuu huhuilemaan kaksikkoa aamiaiselle. Löytäessään molemmat vielä kuhnimassa yövaatteissaan Kyousuke rääkäisee turhautuneena. Ja mitäpä olisi ankkarääkäisykollaasi ilman aitoa vesilintujen edustajaa? Roope Ankan (Pekka Autiovuori) rääkäisy on tavallista ankkarääkäisyä pitempi, mutta täyttää muuten täydellisesti kriteerit. Ankronikan suomalainen Roope kaakattaa kokonaisuudessaan paljon ankkamaisemmin kuin alkuperäisversio, ja eron huomaa etenkin tässä kohtauksessa. Alkuperäisraidan äännähdys on aivan erilainen eikä muistuta lainkaan ankkarääkäisyä.

Toivottavasti nautitte ankkarääkäisyistä! Jos samankaltaisia on tullut tai tulee joskus vastaan, kuulemme niistä mielellämme!

Joulutähtiin kirjoitettu: luukku 3

joulukuu 3, 2011

Maailman myydyimmän sarjakuvan animaatioversio, animehistorian klassikko Dragon Ball (Z >_<) pursuaa toinen toistaan upeampia näyttelijöitä. Kaikki ovat niin mahtavia, että saa harjoittaa melkoista mielivaltaisuutta valitakseen vain yhden. Niinpä joulukalenterissa haluamme ylistää roolisuoritusta, joka painui mieleen siitä huolimatta, että hahmo esiintyi ainoastaan yhdessä jaksossa.

Kanonisen DB:n viimeinen pahis Majin Buu on avaruusvelhon luoma supervoimakas taikaörkki, jossa lapsenmielisyys ja moraalinen ymmärtämättömyys yhdistyvät vaarallisesti. Buulle suurinta hupia tuottaa ihmisten tappaminen, ja toiseksi hauskinta on, kun ihmiset juoksevat kirkuen pakoon välttääkseen tuskallisen kuoleman pinkin pallero-olion käsissä. Buun vuoristotiellä tapaama pikkupoika ei kuitenkaan juokse, tämä kun on sokea eikä ymmärrä olevansa kuolemanvaarassa. Buu keksii nokkelasti, että näkevänä poika pelästyisi, ja antaa tälle taikavoimillaan näön. Säikähtämisen sijasta poika kuitenkin typertyy onnesta ja ylistää hyväntekijäänsä.

Kohtaus oli Sisaruksille jo mangasta tuttu, ja onpa se saanut jopa kyyneliin koskettavuudellaan. Hämmästys oli suuri, kun tutustuimme animeversioon ja sokean pojan äänenä oli ysäritähti Hayashibara Megumi, jota harvoin kuullaan poikarooleissa. Dragon Ball Z -sarjan jakso 249 lähetettiin ensi kertaa joulukuussa 1994, jolloin Hayashibaran ura oli jo täydessä vauhdissa. Hän ei tarvitsekaan kuin viisi minuuttia ruutuaikaa vaikutuksen tekemiseen.

Osa ei totisesti ole helppo – kuinka voi edes kuvitella, miltä tuosta pikkupojasta tuntuu tuolla hetkellä? Hayashibara kuitenkin tekee kohtauksesta uskottavan ja liikuttavan. Hänen äänensä välittää kaiken, mihin 90-lukulainen TV-animointi ei pysty: pojan puheeseen karkailee epäuskoisia naurahduksia, ääni värisee ja hiljenee hetkeksi lapsen tajutessa kunnolla, mitä on tapahtunut, ja lopulta poika puhkeaa vuolaisiin, itkunsekaisiin kiitoksiin sännätessään halaamaan Buuta. Kohtaus olisi voinut lässähtää hyvin helposti, mutta Hayashibaran nappicastauksella se sai ansaitsemansa painoarvon ja näyttää hienosti, ettei Buu ole paha, vaan naiivi, ja tarvitsee pelon sijaan opastusta, jotta terrori loppuisi. Toivon mukaan sitä ei mennä peukaloimaan Dragon Ball Kaissa.

Kiitosta ansaitsee myös Buun näyttelijä Shioya Kouzou. Hänen kähisevä roolisuorituksensa tuo hyvin esille otuksen leikkimielisen luonteen, ja hänellä on taito tehdä tästä ensin pelottava hirviö ja heti seuraavassa kohtauksessa sympaattinen pallero. Myöhemmissä jaksoissa Shioya on myös uskomattoman hyytävä pahuuden saastuttamana Super Buuna. Kontrasti pyöreänlupsakan Buun ja psykopaattimassamurhaaja-Buun välillä on todella vaikuttava.