Äänijälki – Jakso 22: Jos metsänpeittoon haluat mennä nyt (Piha-aidan tuolla puolen)

Afurekon Äänijälki-podcastin 22. jaksossa pääaiheena on Cartoon Networkin ylistetty minisarja Piha-aidan tuolla puolen. Sen lisäksi keskustelemme vieraskielisten nimien lausumisesta suomenkielisissä dubbauksissa. Hiljattaisissa käsittelemme NEO: The World Ends With You -videopelin alkuperäistä ääniraitaa.

Äänijälki – Jakso 15: Mistä on ihanat tytöt tehty (Me Lalaloopsyt)

Afurekon Äänijälki-podcastin viidennessätoista jaksossa pääaiheena on lelusarjaan perustuva animaatio Me Lalaloopsyt. Keskustelemme myös huulisynkan merkityksestä ääninäyttelemisessä. Lopuksi kuulemme tuoreesta animesarjasta Tenchi souzou Design-bu, jossa taivaallinen suunnittelutiimi kehittää eläimiä maapallolle.

Kymmenvuotissynttärit musiikin valtakunnassa

Afureko-blogi on tänään saavuttanut kunniakkaan kymmenen vuoden iän! Vaikka vuosikymmeneen on mahtunut niin aktiivista kirjoittelua kuin hiljaiselon kausia, ääninäyttelemisestä puhuminen on loputtoman kivaa, ja porskutamme täysillä kohti tulevaisuutta. Nöyrät kiitokset niin veteraanilukijoille kuin uusille seuraajille!

Näin merkittävää päivää voi juhlistaa vain yhdellä tavalla: palaamalla vanhan tuttavamme Joutsenprinsessan pariin uudella videolla. Mitä tuorein CGI-hirvitys Joutsenprinsessa ja musiikin valtakunta juonii, ja onko siinä enää ollenkaan edes Odettea, saati sitten jotain joutsenia? Erikoisvieraina menossa Cillan, Nitan ja Myyn lisäksi Cillan koirat, kleinspitz Frisk ja kääpiöpinseri Tito.

Äänijälki – Jakso 3: Ponista polvi paranee (My Little Pony: Ystävyyden taikaa)

Afurekon Äänijälki-podcastin kolmas jakso paneutuu vielä kerran vuonna 2019 päättyneeseen suursuosittuun piirrossarjaan My Little Pony: Ystävyyden taikaa. Lisäksi puhumme Oscar- ja Annie-palkintogaalojen sadosta, muistelemme Juha Mujeen ääniuraa ja luomme katsauksen Hokuto no keniin sekä Monsteriin.

Lataa jakso itsellesi tästä.

Vanhanajan joulu: luukku 4

Oikein hyvää ja rauhallista joulua Afurekon ylläpitäjiltä! Joulun ilosanoma ei ole pysäyttänyt pahiksia, joiden lauluja kuultiin joulukalenterissa pari vuotta sitten. Millaisia säveliä sen jälkeen on kuultu?

Suosittu My Little Pony: Ystävyyden taikaa -sarja poiki myös spinoff-elokuvan Equestria Girls. Se sijoittuu vaihtoehtotodellisuuteen, jossa tutut ponihahmot ovat lukiolaistytyjä. Idea ja toteutus jakavat mielipiteitä, mutta Equestria Girls toimii aika muikeasti juuri siksi, että sen tekijätiimi on sama kuin tv-sarjassa. Siksi se tuntuu ihan Ystävyyden taialta, vaikka hahmot kulkevat kahdella jalalla.

Elokuvia on tullut jo neljä, mutta kakkosleffa Rainbow Rocks lienee edelleen se, jota pidetään onnistuneimpana – ja joka on myös meidän suosikkimme. Ihmismaailmaan karkotetut seireenit tulevat Canterlotin lukioon saadakseen haltuunsa Equestrian magiaa ja tehdäkseen koulun oppilaista orjiaan. Musiikki nousee keskeiseen osaan, sillä pahikset käyttävät riidankylvövoimiaan maagisilla lauluäänillään.

Ponitytyjen oma yhtye Rainbooms käy bändien taistoon seireenejä vastaan, mutta The Dazzlings on selvä voittaja, mitä biisien menevyyteen tulee. Kolmikko esittää ensimmäisen kappaleensa Battlen usuttaakseen koulun oppilaat kilpailemaan verisesti toisiaan vastaan bändikisassa. Se on oikeastaan päinvastainen versio ensimmäisen elokuvan numerosta Helping Twilight Win The Crown, jossa ponitytyt yhdistävät koulun eri klikit musiikkinumeron kautta lukion ruokalassa. Tässä Dazzlingit taas tulevat ruokalaan erottaakseen oppilaat jälleen toisistaan. Numeron lopussa kaikki ovat liittyneet seireenien lauluun ja uhoavat päihittävänsä muut bändikisassa.

Elokuvan kilpailumontaasissa Dazzlingit sanovat säästävänsä kovimmat paukkunsa kisan loppuun, mutta oikeasti karsintakappale Under Our Spell on leffan paras biisi. Voimillaan koko koulun lumonneet seireenit laulavat viekoittelevan rytmisesti siitä, miten kaikki tanssivat heidän pillinsä mukaan. Kappaleen sanat korostavat juonen ahdistavuutta – aivopesu tuntuu kovin konkreettiselta, kun Dazzlingit suorastaan pröystäilevät mahdillaan: “We say jump, you say how high?” Jokaisessa bändin kappaleissa on kauniit stemmat, mutta etenkin Under Our Spellissa moniäänisyys vangitsee. Katsoja tempautuu bändin lumoihin aivan samalla tavalla kuin elokuvan hahmot.

Leffan lopussa Dazzlingit aikovat lyödä suunnitelmansa lukkoon laululla Welcome to the Show, johon Rainbooms vastaa omalla numerollaan I’ve Got the Music in Me. Kappaleen vahva bassobiitti ja alati kohoava tunnelma luovat painostavan, pahisten voittoa korostavan soundin. Biisi lomittuu nokkelasti päähenkilöiden esitykseen, ja saadaanpa mukaan mahtumaan myös taikataistelu, jossa Dazzlingit taistelevat ponitytyjä vastaan kirjaimellisesti laulamalla heitä päin.

Biisit kuulostavat siltä, kuin ne tosiaan olisivat saman bändin tuotantoa, ja silti niistä jokainen on omanlaisensa kappale. Laulutyyli sanattomine vokalisointeineen luo niihin oman ainutlaatuisen sävynsä, joka muistuttaa tarujen seireenien vastustamattoman ihanaa laulua. Vaikka kaikki seireenit esiintyvät kaikissa lauluissa, solistin osaa pitää kolmikon nokkamies (tai siis -nainen) Adagio Dazzle, jonka näyttelijä Kazumi Evans toimii sarjassa yleensä Rarityn lauluäänenä. Vaikka tarkkakorvainen kyllä tunnistaa laulajan samaksi, Rarityna Evans korostaa hahmon hienostunutta aksenttia, kun taas Adagion sooloissa on itsetietoista, viekoittelevaa pahaenteisyyttä.

Hiukan jää harmittamaan, että upeiden kappaleiden miksaus ontuu. Alkuperäisessä versiossa sitä ei niin huomaa ja soundtrackilla miksauksessa ei ole mitään vikaa, mutta suomiversio kuulostaa vähän siltä, kuin joku vetäisi biisiä karaokebaarissa. Sikäli dubbauksessa on osaavat tekijät, ja etenkin Adagion ääni Raili Raitala vetää niin hienosti kuin on niillä resursseilla kyennyt. Ikävästi äänenlaatu ei tee tehdylle työlle oikeutta, vähän kuin kuuntelisi jytämusaa aivan liian hiljaisella, eikä sitä saa millään tarpeeksi kovalle.