Afurekon Äänijälki-podcastin 38. jaksossa pääaiheena on Disneyn salapoliisiseikkailu Basil Hiiri – Mestarietsivä. Lisäksi puhumme tapauksista, joissa näyttelijät pääsevät esittämään toistensa roolihahmoja. Hiljattaisissa puimme Guillermo del Toron Pinokkion englannin- ja suomenkielisiä ääniraitoja.
Afurekon Äänijälki-podcastin 27. jaksossa pääaiheena on Lego-elokuvasta tutun hahmon oma piirretty Puolikisu. Lisäksi puimme animen saapumista Pohjoismaihin maahantuoja Christer Hagströmin haastattelun kautta. Hiljattaisissa puntaroimme Burbank Films Australia -studion Liisa Ihmemaassa -elokuvan suomidubbausta.
Afurekon Äänijälki-podcastin seitsemännessätoista jaksossa pääaiheena on brittiläinen kreisikomedia Kreivi Duckula. Pohdimme myös, milloin lapsirooleihin kannattaa roolittaa oikeita lapsia ja milloin taas aikuisia ääninäyttelijöitä. Hiljattaisissa käymme läpi The Legend of Zelda -pelin Breath of the Wild äänipuolta.
Afurekon Äänijälki-podcastin kolmannentoista jakson pääaiheena on hittiluisteluanime Yuuri!!! on ICE. Lisäksi tutkailemme vuoden 2020 Voice Arts Awards -palkintoja ja tulevaa ääninäyttelijöiden tunnistussovellusta. Hiljattaisissa puhumme tuoreesta Pixar-elokuvasta Soul – Sielun syövereissä.
Afurekon Äänijälki-podcastin kolmas jakso paneutuu vielä kerran vuonna 2019 päättyneeseen suursuosittuun piirrossarjaan My Little Pony: Ystävyyden taikaa. Lisäksi puhumme Oscar- ja Annie-palkintogaalojen sadosta, muistelemme Juha Mujeen ääniuraa ja luomme katsauksen Hokuto no keniin sekä Monsteriin.
Yksi nuoruuteni rakkaimpia animaatioelämyksiä on Apua! Olen kala, vuonna 2000 julkaistu tanskalainen seikkailutarina, jossa kolme lasta pääsee vahingossa tutustumaan merenalaiseen maailmaan. Suloisessa elokuvassa on hyvä tarina, ihanat hahmot, tarttuvaa musiikkia, kaunista animaatiota sekä läjä 90-luvun suomalaisen dubbausskenen huippunimiä. Mitä muuta voisin piirretyiltäni enää toivoa?
(Ruodin elokuvan juonen tekstissä melko täysin puhki, joten ebin spoilers luvassa.)
Kalenterin 9. luukussa ylistettiin näyttelijää Demashita! Powerpuff Girls Z -sarjasta, ja nyt on aidon ja alkuperäisen vuoro. Tehotyttöjen eli ThePowerpuff Girlsin alkuperäiskielisessä versiossa nimikolmikon ääninä ovat aikuiset naisnäyttelijät, ja kolmikon tyttömäisimpänä jäsenenä Pipana kuultiin Tara Strongia, jolla menee tätä nykyä vahvasti My Little Pony: Friendship is Magicin pääroolissa. Wernen suomalaisdubbauksessa taas tyttöjen näyttelijöistä vain ikuisesti nuoren kuuloinen Kiti Kokkonen on aikuinen, ja Pipaa esittävä Annituuli Kasurinen oli dubbauksen aikaan kymmenvuotias.
Siinä missä Strongin sokerinen suloisuus on loppujen lopuksi keinotekoista, Kasurinen tuo Pipaan aitoa pikkutytön söpöyttä, jota on ihana kuunnella. Ääni käy jatkuvasti kestokykynsä rajoilla, mikä vain lisää aitouden tunnetta. Kasurisen ääni ilmentää loistavasti Pipan innokasta ja viatonta persoonaa, jolle väriliidut ovat yhtä tärkeä asia kuin hirviöiden pieksäntä. Hän jaksaa tuutata rooliinsa ehtaa tunnetta koko pienen lapsen voimalla, oli Pipa sitten pirteä, suivaantunut tai harmistunut. Ainoa moite tulee vaisuudesta jaksossa, jossa Pipa lyö päänsä ja luulee olevansa pahisapina Mojo Jojo, mutta sen antaa helposti anteeksi, kun Kasurinen on muuten niin luonnollinen. (Mojoahan hän siinä oikeastaan käytännössä esitti eikä omaa hahmoaan, ei siis kuulu tähän kalenteriin!)
Lisäksi on pakko kehua myös Antti Pääkköstä Tuusvillen pormestarina. Pääkkönen on dubbaajista käytetyimpiä, ja erityisen taitava hän tuntuu olevan kaikenlaisten hassujen äänien tekemisessä. Siksi häntä kuulee usein myös rooleissa, johon jokin omaperäisempi ratkaisu olisi kenties sopinut paremmin. Tuusvillen pormestari on kuitenkin nappiosuma, jossa Pääkkönen toimii mielestäni paremmin kuin alkuperäinen näyttelijä Tom Kenny. Hän tuo pormestarin toilailuihin juuri oikeanlaisen höpsähtäneen hulluuden, jota tulee ikävä aina, kun roolissa on joku muu. Kuunnelkaa tuota täydellistä, ratkiriemukasta uunoutta!
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: