Afurekon Äänijälki-podcastin 34. jaksossa pääaiheena on Disneyn romanssiklassikko Kaunotar ja Kulkuri. Puhumme myös eläinroolien tekemisestä äänityössä. Hiljattaisissa syvennymme kulta-ajan Hollywoodiin sijoittuvan Show-Katit-piirroselokuvan suomenkieliseen dubbaukseen.
Afurekon Äänijälki-podcastin 30. jaksossa pääaiheena on Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat -elokuvatrilogia, jossa kilpikonnat toteutettiin nukke- ja animatronic-tekniikan avulla. Lisäksi puimme karrikoitujen ja luonnollisten äänten eroja äänityössä. Hiljattaisissa käsittelemme Mochizuki Tomomin Suomen-vierailun kunniaksi hänen ohjaamaansa Ghibli-elokuvaa Aaltojen kuohu.
Afurekon Äänijälki-podcastin toisen jakson pääaiheena on Disneyn hittianimaation jatko-osa Frozen II. Ottakaa huomioon, että juonipaljastuksia tulee koko elokuvasta. Muita aiheita ovat ääninäyttelijä Orikasa Fumikon vierailu Desucon Frostbitessa 2020, saamenkielisten dubbausten nousu ja palkintoja niittänyt ranskalaisanimaatio Hukkasin kehoni.
Kuten nimestä kuulee, Disneyn Bernard ja Bianca Australiassa sijoittuu Australiaan. Elokuvassa esiintyy paljon paikallista väkeä, niin ihmisiä kuin eläimiä, mutta heistä tärkeimmät eivät puhu australialaisella korostuksella.
Pirtsakka poikkeus on kuitenkin Jake, cool ja karismaattinen aavikkorotta, joka avustaa Bernardia ja Biancaa pelastusoperaatiossaan.
Uuh aah Jake ❤
Puhetapansa, pukeutumisensa, bumeranginsa ja rennon hyväntuulisen asenteensa puolesta Jake muistuttaa varsin perinteistä mielikuvaa australialaisista. Mutta miksi tärkeistä australialaishahmoista vain hän haastelee paikallisella aksentilla?
Voi väittää, että päähenkilöpoika Codyn ja hänet kidnappaavan McLeachin puheesta puuttuu korostus, koska heissä australialaisuutta ei erityisesti haluttu tuoda esille. Aksentti ei olisi tehnyt hahmoista huonompia, mutta se ei olisi myöskään tuonut heihin oikein mitään välttämätöntä. Codyn päätarkoitus on olla pelastettava kirkasotsainen päähenkilö, McLeachin taas inhottava ja julma pahis. Jake taas on tarinan kiintiöpaikallinen, joka tuntee paikat ja tavat ja on täten korvaamaton apu muualta saapuville päähenkilöille.
Hahmon ääneksi pestattu Tristan Rogers (itsekin australialaissyntyinen) ei haastele roolissa vahvimmalla mahdollisella aksentilla, vaan Jaken puheesta saa aina hyvin selvää. Puheeseen ei ole myöskään ängetty niitä ärsyttävimpiä stereotyyppisiä lausahduksia, mitä nyt perinteinen ”mate” kuuluu silloin tällöin. On hienoa, että joskus vähän keskeisemmänkin hahmon puheesta kuulee, missä maassa seikkaillaan.
Kaikki suomeksi dubattuja animaatioita katsovat ovat takuulla kuulleet erään tietyn äänen. Tuttu nasaalihtava ääni on taipunut vaikka keneksi lukuisissa animaatioelokuvissa ja vielä useammissa tv-sarjoissa jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Väitämme yhä, ettei kukaan suomalainen ole tehnyt yhtä monta ääniroolia kuin Antti Pääkkönen, joten totta kai meidän oli haastateltava häntä legendaarisesta urastaan!
Pääkkönen kertoo, miten aikanaan oikein päätyi mukaan dubbauksiin, mitkä ovat hänen rakkaimmat hahmonsa, millaista Rovion Angry Birds Toons -sarjan tekeminen on, minkä kohun Disneyn Varjoankka-sarja aikanaan Suomessa nostatti ja paljon paljon muuta!
Aloitetaanpa Afurekon neljäs vuosi komiasti ja rytinällä! Suomen dubbauspiireistä puhuttaessa nousee aina esille yksi nimi, jonka kaikki poikkeuksetta tietävät. Hän oli koko 90-luvun ajan vastuussa lukuisten Disneyn klassikkoelokuvien suomiversioista, joiden myötä hän oli nostamassa maan dubbaustasoa maailmanluokan huipulle ja loi Suomelle kiistämättömän hyvän maineen Disney-studioilla. Aivan oikein, kyseessä on tietysti Suomen ”Mr. Dubbaus” Pekka Lehtosaari! Eksklusiivinen ja huippupitkä haastattelu sisältää lukuisia kertomuksia dubbauskulissien takaa, ja puhetta on Disneyn lisäksi muun muassa Ghiblistä sekä Röllin sydän -elokuvasta!
Haastattelua varten pääsimme vierailemaan intohimoisena populaarikulttuurin harrastajana tunnetun Lehtosaaren kuuluisassa lepakkoluolassa, joka pursusi lattiasta kattoon mielenkiintoista keräilytavaraa sekä lukuisia muistoja vuosien varrelta. Haastattelun lisäksi luvassa on muutakin nannaa, sillä herra Lehtosaari lainasi kokoelmastaan tekstin kuvitukseksi ääninäyttelijöiltä saamiaan terveisiä ja muita harvinaisuuksia!
Naapurini Totorosta tutun Kissabussin lisäksi kuvaan pääsi myös suloistakin suloisempi Lissu-koira!
Bongaa seinältä aito ja alkuperäinen Baloo-animaatiokalvo!
Muistatteko vielä 16. päivän luukun, jossa esiintyi elukkaääni numero kakkonen? Nyt jouluaattona parrasvaloihin pääsee paistattelemaan kiistaton ykkönen. Hyvät naiset, herrat ja muut: Frank Welker.
Olet takuulla kuullut Welkerin äänen monen monituisissa elokuvissa, niin animaatioissa kuin näytelmäelokuvissa. Kerta toisensa jälkeen hän on osoittautunut korvaamattomaksi avuksi, kun tarvitaan eläinääniä. Suoraan sanottuna Frank Welker on eläimellisempi kuin oikeat eläimet.
Tämänpäiväisessä luukussa edustavat kaksi eläinhahmoa Disneyn klassikkopiirretystä Bernard ja Bianca Australiassa. Useimmat eläimet leffassa puhuvat kuten päähenkilöhiiretkin, mutta Welker hoitaa ne, jotka käyttäytyvät lajilleen tyypillisemmin. Marahute-jättiläiskotka, jota Cody-poika yrittää suojella salametsästäjältä, päästelee kirkaisuja, jotka ovat yhtä vaikuttavia kuin itse lintukin. Salametsästäjän apuna toimiva goanna-lisko Joanna taas sekoittaa ärinäänsä ihmismäisiä äännähdyksiä, jotka kuulostavat hieman oikealta puheelta ja välittävät koomisen hahmon tuntemuksia.
Tämä on tietenkin vain pieni näyte Welkerin taidoista. Miehen repertuaari ei rajoitu liskoihin ja lintuihin, vaan hän on esittänyt kaikenlaisia luomakunnan edustajia. Hevosia, apinoita, tiikereitä, tyrannosauruksia… Kun seuraavan kerran kuulet jonkin eläimen ääntelevän elokuvassa, kuuntele tarkkaan – korviasi saattaakin hämätä erittäin taidokas ääninäyttelijä!
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: