Äänijälki – Jakso 38: Pieni suuri salapoliisi (Basil Hiiri – Mestarietsivä)

Afurekon Äänijälki-podcastin 38. jaksossa pääaiheena on Disneyn salapoliisiseikkailu Basil Hiiri – Mestarietsivä. Lisäksi puhumme tapauksista, joissa näyttelijät pääsevät esittämään toistensa roolihahmoja. Hiljattaisissa puimme Guillermo del Toron Pinokkion englannin- ja suomenkielisiä ääniraitoja.

Äänijälki – Jakso 27: Prinsessa ja Puolivaltakunta (Puolikisu)

Afurekon Äänijälki-podcastin 27. jaksossa pääaiheena on Lego-elokuvasta tutun hahmon oma piirretty Puolikisu. Lisäksi puimme animen saapumista Pohjoismaihin maahantuoja Christer Hagströmin haastattelun kautta. Hiljattaisissa puntaroimme Burbank Films Australia -studion Liisa Ihmemaassa -elokuvan suomidubbausta.

Äänijälki – Jakso 20: On rankkaa olla hevosmies (BoJack Horseman)

Afurekon Äänijälki-podcastin kahdessakymmenennessä jaksossa pääaiheena on Hollywoodiin sijoittuva piirrosdraamakomedia BoJack Horseman. Pohdimme myös, milloin hahmon ääninäyttelijä vaihtuu ja mitä seurauksia sillä on. Hiljattaisissa tutustumme tuoreeseen BL-elokuvaan Umibe no étranger.

Äänijälki – Jakso 3: Ponista polvi paranee (My Little Pony: Ystävyyden taikaa)

Afurekon Äänijälki-podcastin kolmas jakso paneutuu vielä kerran vuonna 2019 päättyneeseen suursuosittuun piirrossarjaan My Little Pony: Ystävyyden taikaa. Lisäksi puhumme Oscar- ja Annie-palkintogaalojen sadosta, muistelemme Juha Mujeen ääniuraa ja luomme katsauksen Hokuto no keniin sekä Monsteriin.

Lataa jakso itsellesi tästä.

Muumilaakso – mikä meni pieleen?

Moni muistaa lapsuudestaan Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan, mutta muumibrändi on sittemminkin tuottanut uutta katsottavaa. Tänä vuonna nähtiin tuoteperheen viimeisin hedelmä Muumilaakso (Moominvalley).

Muumilaakso on suomalaisbrittiläinen tietokoneanimoitu sarja, joka esitettiin helmi-toukokuussa 2019 Ylellä. Se sai alkunsa sarjan taiteellisen johtajan ja vastaavan tuottajan Marika Makaroffin halusta tehdä uusi, kunnianhimoinen primetime-muumisarja. Makaroff perusti Gutsy Animations -yhtiön sarjaa tuottamaan, ja sen muihin suomalaisvoimiin kuuluu animaatiostudio Anima Vitae. Brittipuolella Muumilaaksoa tekemään saatiin Aardman Animations -studion väkeä, muun muassa sarjan ohjaaja Steve Box.

Muumilaaksosta sukeutui Suomen historian kallein TV-sarja, ja tuotannon tukena olikin joukkorahoituskampanja. Olimme rahoittajien joukossa, ja kaikki vaikutti lupaavalta: Muumilaakson oli määrä olla klassikkomuumien moderni tuleminen, joka 3D-animaatiosta huolimatta tähtäsi Tove Janssonia mukailevaan ulkoasuun ja halusi tuoda tutut hahmot sekä tarinat uusien katsojien ulottuville.

Sitten itse sarja tuli ja voi juma.

Lööpissä: ”Sinä olet lapsen leikkivempele!”

Kaikki suomeksi dubattuja animaatioita katsovat ovat takuulla kuulleet erään tietyn äänen. Tuttu nasaalihtava ääni on taipunut vaikka keneksi lukuisissa animaatioelokuvissa ja vielä useammissa tv-sarjoissa jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Väitämme yhä, ettei kukaan suomalainen ole tehnyt yhtä monta ääniroolia kuin Antti Pääkkönen, joten totta kai meidän oli haastateltava häntä legendaarisesta urastaan!

Pääkkönen kertoo, miten aikanaan oikein päätyi mukaan dubbauksiin, mitkä ovat hänen rakkaimmat hahmonsa, millaista Rovion Angry Birds Toons -sarjan tekeminen on, minkä kohun Disneyn Varjoankka-sarja aikanaan Suomessa nostatti ja paljon paljon muuta!

Puheen vuoro: Väliaikaiset traileriäänet

Puheen vuoron kolmannessa jaksossa puidaan traileridubbauksia. Yhä nopeammalla aikataululla toimivassa nykymaailmassa elokuvatrailerit dubataan yleensä eri äänillä kuin lopulliset leffat. Kuka niitä dubbaa, miten ja mitä merkitystä tällä on markkinoinnille ja yleisölle?

Aiheesta ovat keskustelemassa Cillan, Nitan ja Myyn lisäksi pikkuveli Runo sekä alaa sisältä tunteva erikoisvieras Antti L J Pääkkönen! Terveisiä Taikalinnan jäsenille!

[audio https://afureko.files.wordpress.com/2014/02/puheen-vuoro-3-temp-dubbaus-feat-antti-lj.mp3]

Kerro ihmeessä, jos sinulla itselläsi on aiheeseen liittyviä ajatuksia!

Renttujen jouluyö: luukku 20

Tehotytöt-musikaalijakso See Me, Feel Me, Gnomey ei ole sarjan viimeinen, mutta tunnelmaltaan se on täysiverinen päätösjakso. Se on Jenkeissä nykyään “kielletty” lähinnä tarinansa poliittisten ulottuvuuksien vuoksi. Juonessa käsitelläänkin suuria kysymyksiä: Tehotyttöjä lähestyy salaperäinen menninkäinen Gnomey, joka tarjoutuu tuomaan Tuusvillen kaupunkiin pysyvän rauhan, jos tytöt luovuttavat hänelle supervoimansa. Diili syntyy, mutta pian tytöt ymmärtävät, että Gnomeyta sokeasti palvovilla tuusvilleläisillä ei ole enää vapaata tahtoa, ja nousevat vastarintaan.

Jakson musiikki on saanut suoran innoituksen rockoopperasta, ja sen soundi poikkeaa kokonaan tyypillisistä aamupiirretyistä. Se on selvästi tarkoitettu kuunneltavaksi katsottavan sijaan. Siinä ei ole yhtäkään puhuttua repliikkiä, ja hidastempoiset kohtaukset etenevät täysin musiikin ehdoilla. Nopeatempoiset ja vaativat kappaleet eivät päästä ääninäyttelijöitä helpolla, eikä kaikkien hahmojen laulusuorituksia kuuntelisikaan ilokseen.

Jakson ehdoton stara on Gnomey. Hänen komea äänensä erottuu edukseen heti hahmon ensiesiintymisessä hänen ehdottaessaan sopimusta Tehotytöille (alkaen videon kohdasta 4:58). Täyden vaikuttumisen aika tulee kuitenkin vasta, kun tytöt suostuvat diiliin. Gnomey kohoaa pilviin kutsumaan henkiä, joiden taikasanojen avulla hän voi päihittää Tuusvillen pahikset. Ja millainen kutsuhuuto se onkaan!

(Kelatkaas kohtaan 7:46.)

Joulutähtiin kirjoitettu: luukku 21

Kalenterin 9. luukussa ylistettiin näyttelijää Demashita! Powerpuff Girls Z -sarjasta, ja nyt on aidon ja alkuperäisen vuoro. Tehotyttöjen eli The Powerpuff Girlsin alkuperäiskielisessä versiossa nimikolmikon ääninä ovat aikuiset naisnäyttelijät, ja kolmikon tyttömäisimpänä jäsenenä Pipana kuultiin Tara Strongia, jolla menee tätä nykyä vahvasti My Little Pony: Friendship is Magicin pääroolissa. Wernen suomalaisdubbauksessa taas tyttöjen näyttelijöistä vain ikuisesti nuoren kuuloinen Kiti Kokkonen on aikuinen, ja Pipaa esittävä Annituuli Kasurinen oli dubbauksen aikaan kymmenvuotias.

Siinä missä Strongin sokerinen suloisuus on loppujen lopuksi keinotekoista, Kasurinen tuo Pipaan aitoa pikkutytön söpöyttä, jota on ihana kuunnella. Ääni käy jatkuvasti kestokykynsä rajoilla, mikä vain lisää aitouden tunnetta. Kasurisen ääni ilmentää loistavasti Pipan innokasta ja viatonta persoonaa, jolle väriliidut ovat yhtä tärkeä asia kuin hirviöiden pieksäntä. Hän jaksaa tuutata rooliinsa ehtaa tunnetta koko pienen lapsen voimalla, oli Pipa sitten pirteä, suivaantunut tai harmistunut. Ainoa moite tulee vaisuudesta jaksossa, jossa Pipa lyö päänsä ja luulee olevansa pahisapina Mojo Jojo, mutta sen antaa helposti anteeksi, kun Kasurinen on muuten niin luonnollinen. (Mojoahan hän siinä oikeastaan käytännössä esitti eikä omaa hahmoaan, ei siis kuulu tähän kalenteriin!)

Lisäksi on pakko kehua myös Antti Pääkköstä Tuusvillen pormestarina. Pääkkönen on dubbaajista käytetyimpiä, ja erityisen taitava hän tuntuu olevan kaikenlaisten hassujen äänien tekemisessä. Siksi häntä kuulee usein myös rooleissa, johon jokin omaperäisempi ratkaisu olisi kenties sopinut paremmin. Tuusvillen pormestari on kuitenkin nappiosuma, jossa Pääkkönen toimii mielestäni paremmin kuin alkuperäinen näyttelijä Tom Kenny. Hän tuo pormestarin toilailuihin juuri oikeanlaisen höpsähtäneen hulluuden, jota tulee ikävä aina, kun roolissa on joku muu. Kuunnelkaa tuota täydellistä, ratkiriemukasta uunoutta!

Joulutähtiin kirjoitettu: luukku 9

Nakao Ryuusei on yksi suurimmista suosikeistamme, mitä seiyuuihin tulee, ja häntä tuli ylistettyä jo edellisvuoden joulukalenterissa. Itse asiassa edelliseen videoon sisältyi juuri se sama hahmo, joka esitellään tällä kertaa. Vaan minkä sille voi, että tämä osa oli luotu Nakaolle.

Kun ihkusta jenkkianimaatiosarjasta Tehotytöistä tuli animeversio, olimme innokkaita tsekkaamaan sen, varsinkin kun sen promon kertojana oli ystävämme Nakao. Kun ensimmäinen jakso sitten lähetettiin, eikä siinä kuulunut kertojaa, tulimme yksinkertaiseen johtopäätökseen: mies oli selvästi castattu Karen rooliin (engl. Him, suom. Se, Sisarusten selventävä lempinimi Maija). 21 jaksoa myöhemmin hahmo lopulta esiintyi ensi kertaa – ja kukas siellä livertelikään?

Roolia ei yksinkertaisesti voi kuvitella kenellekään muulle seiyuulle. Karessa, jota voi luonnehtia lähinnä ristiinpukeutuvaksi Saatanaksi, kaikki vaikutti juuri siltä, minkä Nakao osaa parhaiten. Lopputulos ei petä lainkaan: Nakao pistää parasta Freezaansa peliin sarjan onnistuneimpana pahiksena (no, Ikeda Chigusa yltää lähelle). Itsevarmalla päällä ollessaan Kare kikattelee korkealta ja puhuu pehmoisen naisellisesti, ja hän ennemmin luo mustalla pölyllään päivän pahiksia kuin ottaa itse yhteen tehotyttöjen kanssa. Kun hän alkaa tuntea olonsa nurkkaan ajetuksi, hempeily vaihtuu raivoisaan ärjyntään ja selkäpiitä karmiviin psykopaattinauruihin, eikä armoa enää tunneta. Nakao sekoittaa pakkaa tavaramerkkirääkynällään ja pääsee ääripäästä toiseen ilman teknisiä apuvälineitä. Harmittaa ainoastaan se, ettei Karen ääneen ole lisätty samanlaista jatkuvaa kaikuefektiä kuin alkuperäissarjassa. Kenties näin näyttelijä itse pääsee paremmin ääneen, mutta kaiku teki hahmosta todella erottuvan ja hyytävän.

Tehotytöissä Him oli pahis muiden joukossa, mutta Demashita! Powerpuff Girls Z:ssa klovnidemoni on kaiken pahan alku ja juuri. Juuri hänen pimeistä voimistaan ovat lähtöisin mustat valot, jotka muuttivat monia Tokyo Cityn asukkaita hirviöiksi, joita vastaan sankarikolmikko taistelee. Nakao on täysin oikean kaliiperin näyttelijä hahmon päivitettyyn rooliin pääkelminä, joka piestään vasta sarjan viimeisessä jaksossa – miehen käyttäminen mihinkään vähäisempään olisi suoranaista tuhlausta. Powerpuff Girls Z itse osoittautui vesitetyksi taikatyttötekeleeksi, mutta tämä rooli jos mikä oli kyllä tähtiin kirjoitettu.