Äänijälki – Jakso 32: Valon prinsessa (Avalorin Elena)

Afurekon Äänijälki-podcastin 32. jaksossa pääaiheena on Disneyn prinsessasarja Avalorin Elena. Puimme sarjan alkuperäisääniraitaa, sen käsittelemiä teemoja ja sen lyhyeksi jäänyttä suomenkielistä dubbausta – puhumattakaan Nitan pohjattomasta rakkaudesta kaikkien aikojen lempihahmoonsa Estebaniin. Lisäksi keskustelemme äänen elektronisesta muokkaamisesta äänityössä.

Äänijälki – Jakso 30: Heitä kilppari voltti (TMNT-elokuvatrilogia)

Afurekon Äänijälki-podcastin 30. jaksossa pääaiheena on Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat -elokuvatrilogia, jossa kilpikonnat toteutettiin nukke- ja animatronic-tekniikan avulla. Lisäksi puimme karrikoitujen ja luonnollisten äänten eroja äänityössä. Hiljattaisissa käsittelemme Mochizuki Tomomin Suomen-vierailun kunniaksi hänen ohjaamaansa Ghibli-elokuvaa Aaltojen kuohu.

Lööpissä: ”Mä haluun saveen!”

Muistatteko, kun jututimme Samuel Harjannetta dubbausohjauksesta? No eihän se riittänyt mihinkään! Nuoresta iästään huolimatta Harjanne on työskennellyt teatterin ja ääninäyttelemisen parissa suurimman osan elämästään ja nykyisin myös ohjaa molempia. Afureko tapasi Harjanteen vastikään toistamiseen kuullakseen lisää hänen ajatuksiaan äänityön eri puolista.

Älisevä joulukalenteri, älähdys 20

Sisarukset käyttävät hyväkseen jokaisen tilaisuuden päästä kirjoittamaan smurffeista. Tällä kertaa valokeilaan pääsee siniveitikoiden silmäterä Vauvasmurffi, joka paria poikkeustapausta lukuun ottamatta kommunikoi ainoastaan jokeltelemalla. Smurffeista nuorin on hyväntuulisin ja optimistisin vauva koskaan ja on smurffien seikkailujen aikana sulattanut useimpien sarjan hahmojen sydämet. Smurffimaan pienokaiseen on erityisen ihastunut kaikkea inhoava Ärjysmurffi, salaa muulta maailmalta tietenkin.

Vauvan esittäminen ei ole todellakaan mikään helppo tai vähäpätöinen tehtävä, sillä ihmiselämän juurille palatessaan näyttelijän on osattava karsia artikulaatiostaan kaikki, mitä hän on kolmannen ikävuoden jälkeen oppinut. Pelkkä puheen poisjättäminen ei riitä, vaan myös tunneskaalaa on muutettava merkittävästi, sillä imeväinen ei tunne sarkasmia tai kyynisyyttä, ei valehtele, ei heitä läppää eikä edes naura samalla tavoin kuin aikuinen. Ihminen osaa kuitenkin käsitellä ja ilmaista tunteitaan aivan elämänsä alusta alkaen, hän vain tekee sen omalla tavallaan.

80-luvun ajan pyörineen Smurffit-hittianimaatiosarjan Vauvasmurffi on malliesimerkki onnistuneesta vauvaroolista. Ääninäyttelijä Julie McWhirter esittää sarjassa myös energistä Sassette-pikkusmurffia, mutta Vauvasmurffi on häneltä todellinen taidonnäyte. Tulkinta on erittäin huolellisesti tehty, sillä pienokaisen avatessa sanaisen arkkunsa McWhirter ei tyydy vain toistamaan yhtä ja samaa jokellusta uudestaan ja uudestaan. Hän varioi jatkuvasti eri äänteiden kanssa ja tekee sen niin taitavasti, että Vauvasmurffi kuulostaa ihan oikeasti puhuvan omalla vauvakielellään eikä vain äännähtelevän merkityksettömästi. Roolisuoritus ei ole kuitenkaan pelkkää iloista jokeltamista, vaan pikkusmurffin ollessa nälkäinen tai vaipanvaihdon tarpeessa McWhirter parkuu kurkku suorana vaikka kuinka pitkään.

Yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta Smurffimaan pienokaisella on paljon asiaa, ja hän kommunikoi jatkuvasti muiden smurffien kanssa omalla erityisellä tavallaan. Vauvasmurffin roolissa McWhirter ei missään vaiheessa kuulosta aikuiselta esittämässä vauvaa, mikä on aikamoinen voimanponnistus yli 400-jaksoisessa sarjassa (vaikka Vauvasmurffi saapuu Smurffikylään vasta kolmannen kauden alussa, riittää siinä silti jokellettavaa loppusarjan ajaksi). McWhirter on erittäin tärkeä osa Vauvasmurffin animaatiopersoonaa, koska hahmo on äänessä jatkuvasti, vaikkei kommunikoikaan sanoin. Puheen tilalla on oltava jotain muuta, ja McWhirter jaksaa kikattaa, jokeltaa, kurlata, kuolata ja itkeä roolissa loputtomiin.

Hupifakta: Ääninäyttelijät valkokankaalla

Afurekon toisen vuoden käynnistää komeasti uusi Hupifakta-sarja!

Hupifakta tarjoaa erilaisia ääninäyttelyyn ja ääninäyttelijöihin liittyviä epäolennaisia, mutta muuten vain huvittavia ja mielenkiintoisia tiedonjyväsiä sen suurempia analysoimatta tai ajautumatta sivuraiteille.

90-luvulta lähtien Hollywood-näyttelijöiden nimiä on yhä useammin alkanut näkyä animaatiotuotantojen roolilistoissa (vaikka kyllä Disneyllä on ollut maailmankuuluja Oscar-voittajia klassikoissaan jo alkuajoistaan lähtien), ja Afurekossakin on kirjoitettu jo muutamaan otteeseen näyttelijöistä, jotka ovat muun näyttelijänuransa ohessa käyneet tekemässä myös äänirooleja. Joskus on kuitenkin mahdollista bongailla myös ääninäyttelijöitä live-elokuvista, mistä ohessa muutamia esimerkkejä.

Jalalla smurffisti

Eurooppalaisen sarjakuvaperinteen kuuluisimpia hahmoja ovat smurffit, nuo belgialaispiirtäjä Peyon luomat siniset veitikat. Vanhat jäärät muistavat vielä ajan, jolloin smurffit olivat strumffeja ja seikkailivat nimikkoalbumiensa sijasta Peyon Johannes ja Pirkale -tarinoissa. Taiteilijan oma mielisarja sijoittuu keskiaikaiseen fantasiamaailmaan, jossa rohkea aseenkantaja Johannes (Johan) ja raisu ilveilijä Pirkale (Pirlouit) ratkovat pulmia ja peittoavat pahiksia. Smurffit astuivat estradille 1960 ilmestyneessä albumissa Kuusismurffinen huilu (La flûte à six schtroumpfs), josta tehtiin belgialainen piirretty elokuva vuonna 1975. Suomessa sitä esitettiin nimellä Smurffit ja noiduttu huilu.

Teh Joulukalenterihihihi: luukku 20