Syrämmeeni joulun teen: luukku 16

Pat Buttram oli näyttelijä, joka teki aikanaan sivuhahmoja useisiin Disney-elokuviin. Buttram oli kotoisin Alabamasta ja sikäläinen rento korostus kuuluu vahvasti hänen äänirooleissaankin, vaikka niistä läheskään kaikki eivät ole amerikkalaisia.

Alabamalaisuuteen liitetään Amerikassa perinteisesti mielikuva huvittavasta ja hieman takapajuisesta, mutta hyväsydämisestä maalaisväestä. Selvästi erottuva murre kertookin Buttramin hahmoista yleensä jotain muuta kuin kotipaikan. Ranskaan sijoittuvassa Aristokateissa hän esitti Napoleonia, toista maalla elävistä koirista, joiden tarkoitus on lähinnä toimia koomisina sivuhahmoina (vaikka ne tietämättään pelastavat Herttuattaren pentuineen ilkeältä Edgarilta). Buttram oli myös Englantiin sijoittuvan Robin Hoodin ilkeä mutta hidasälyinen Nottinghamin sheriffi. Pelastuspartio Bernard ja Bianca -elokuvassa hän antoi äänen rentoakin rennommalle Lukelle, Topissa ja Tessussa taas yrmeälle ja simppelille metsästyskoira Pösölle.

Hyväntuulinen Luke auttaa pääkaksikkoa elokuvassa Pelastuspartio Bernard ja Bianca.

Animaatiota ja live actionia yhdistelevässä Who Framed Roger Rabbit -elokuvassa Buttram oli yksi puhuvista luodeista, jotka Eddie Valiant oli saanut lahjaksi Viiksi-Vallulta. Elokuvan piirroshahmot ovat hyvin kärjistettyjä, jotta ne erottuisivat selkeästi oikeista ihmishahmoista. Tämän vuoksi Buttramin leveä alabamalaismurre sopii hienosti hyväntuuliselle luodille, joka on selvästi saanut vaikutteita Villistä lännestä.

Buttramin viimeiseksi äänirooliksi jäi ensimmäinen Hopon poppoo -elokuva, jossa Hessu raahaa Max-poikansa väkisin eeppiselle kesäreissulle. He pysähtyvät ensimmäiseksi rähjäisessä pussirottateemapuistossa, jonka perustajaa Buttram esitti, tutulla alabamalaiskorostuksella tietenkin. Buttram menehtyi kun Hopon poppoo oli vielä työn alla, ja tekijät omistivatkin elokuvan hänelle, kun se valmistui vuotta myöhemmin.

Sound Only: Kuka viritti ansan, Roger Rabbit

Disneyn 80-luvun hittielokuva Who framed Roger Rabbit on tunnetusti elämäni rakkain elokuvaelämys, ja siitä syystä minun on välttämättä hankittava myös kaikki elokuvaan perustuvat oheistuotteet. NES-peliversiota en sentään vielä omista, mutta muutaman vuoden metsästämisen jälkeen sain lopulta käsiini elokuvaan perustuvan suomalaisen satukasetin, jonka on tuottanut Kirjalito ja toteutuksesta vastaa alan armoitettu Matti Ranin vakiporukoineen! Miten on 80-luvun elokuvatapaus kääntynyt suomeksi alle tunnin mittaiselle lasten kuuntelukasetille?

Who framed Roger Rabbit, nyt myös kuuntelusatuna!

Blogille kakkuja

Tässähän on salakavalasti vierähtänyt jo toinenkin vuosi! Vilkaistaanpa vähän, mitä Afurekossa on viimeisten 12 kuukauden aikana nähty.

Joulutähtiin kirjoitettu: luukku 25

Joulukalenteri on jo ohi, mutta Sisarukset haluavat muistaa osuvia roolisuorituksia vielä joulupäivänäkin. Ekstraluukkuun jokainen on saanut valita vielä yhden roolituksen, jota erityisesti haluaa ylistää. Afureko toivottaa hyviä joulunpyhiä ja rauhallista loppuvuotta kaikille, meistä kuuluu vielä uutenavuotena!

Synttärit on sun

Afureko on nyt pyörinyt ilostuttamassa blogosfääriänne jo vuoden päivät, ja on aika luoda perinteinen katsaus siihen, missä mennään ja miten siihen on tultu.

Afureko eroaa monista muista blogeista siinä, että sitä on aina alkuideasta lähtien pyörittänyt useampi kuin yksi ihminen. Kun Nitan mielessä käväisi vähän yli vuosi sitten ensimmäistä kertaa ajatus ääninäyttelyblogin perustamisesta, oli alusta alkaen selvää että Cilla ja Myy olisivat messissä – loput Sisarukset eivät tähän mennessä ole osallistuneet, muttei se missään nimessä kiellettyä ole. Vuoden mittaan olemme muokanneet ja kehittäneet blogia yhteisten (mese)keskustelujen ja ideoiden kautta, ja blogia koskevien aivoriihien aikana on kumottu kurkusta alas cokispullo jos toinenkin. Joistain ajatuksista on väännetty kättä pitkään, ennen kuin minkäänlainen kompromissi on syntynyt, jotkin taas ovat suorastaan odottaneet, että joku sanoisi ne ääneen: esimerkiksi nimeäminen ja otsikointi on aina Sisaruksille vaikeaa, ja tehtävää helpottamaan keksimme liudan juttusarjoja ja kategorioita. Kuinka monta hiusta Cillan päästä jäikään halkomatta tämän idean ansiosta!

Myy haluaa tarkentaa, että hän keksii aina vain loistavia ja nerokkaita otsikoita, mutta että muut eivät välttämättä ymmärrä hänen taidettaan.

Vertailu: Lumikki ja seitsemän kääpiötä – Ranin vs. Lehtosaari

Kuten yleissivistys tietää, vuonna 1937 valmistunut Lumikki ja seitsemän kääpiötä oli maailman ensimmäinen kokoillan piirroselokuva. (Kunnia kuuluu oikeastaan argentiinalaiselle propagandafilmille El Apóstolille vuodelta 1917, mutta Lumikki on yhä ensimmäinen värillinen piirroselokuva.) Se oli aikanaan visionääri Walt Disneyn suuruudenhulluin hanke, jota nimitettiin lehdistössä ”Disneyn haihatukseksi”. Disneyn ottamat huikeat taloudelliset riskit osoittautuivat kannattaviksi – Lumikki on vieläkin maailman katsotuimpia piirrosleffoja.

Suomen ensi-iltansa Lumikki sai 1938, mutta jälkiäänityksiä Disneyn piirroselokuviin alettiin tehdä vasta 60-luvulla. Ritva Laaton ohjaama Lumikki-dubbaus vuonna 1962 oli niistä ensimmäinen. Kotivideoilta ja DVD:iltä tuttu dubbaus on Pekka Lehtosaaren ohjaus vuodelta 1993. Siihen väliin mahtui vielä ainakin yksi versio, Matti Raninin ohjaus todennäköisesti vuodelta 1982.

Monet vanhoista Disney-dubbauksista ovat yhä tallessa Kansallisen audiovisuaalisen arkiston KAVAn kätköissä. Kun suomalaisella Disney-fanien foorumilla, Taikalinnassa, tuli puhetta vanhoista jälkiäänityksistä, syntyi ajatus yksityisnäytöksistä, joissa näitä unohdettuja aarteita voisi kokea omin korvin. Niinpä lauantaina 26. helmikuuta kolmisenkymmentä ihmistä ilmaantui elokuvateatteri Orioniin katsomaan Raninin Lumikkia.

Sound Only: Pekka ja susi

Vuodatan kyyneleen jokaisen puolesta, jolle tämän artikkelin otsikko ei tuo mieleen minkäänlaisia nostalgisia mielikuvia, en nimittäin itse muista elämästäni ollenkaan aikaa ilman kyseistä teosta. Annetaan kuitenkin lyhyt esittely teoksesta niitä varten, joiden yleissivistyksestä tämän-kertainen teos vielä uupuu. Varsinaisen sadun lisäksi esittelen tässä artikkelissa myös kolme siitä tehtyä adaptaatiota, jotka eroavat toisistaan varsin mittavasti, vaikka samaan alkuperäisteokseen pohjautuvatkin.

Pekka ja susi (Петя и волк, Petja i volk) on rakastettu klassinen lasten musiikkisatu, joka kertoo noin puolen tunnin mittaisen tarinan pienestä pojasta ja tämän eläinystävistä, joita kaikkia uhkaa lähistöllä liikkuva hirvittävä susi. Tarinassa on seitsemän henkilöä, joista jokaista edustaa oma soitin ja teema. Ainut tarinassa kuultava ihmisääni on kertoja joka selostaa pääpiirteittäin tapahtumia – varsinaisessa tarinankerronta-roolissa on musiikki. Vuonna 1936 valmistunut musiikkiteos on yksi maailman tunnetuimpia lastensatuja, se on ensiesityksestään lähtien nauttinut huippusuosiota kaikkialla maailmassa ja sitä on esitetty niin konserteissa, teatterissa kuin videomuodossakin. Siitä on olemassa satoja levytettyjä versioita, joiden kertojina on ehtinyt toimia joukko lukuisia kuuluisuuksia. Sisarusten hyllystä on aina löytynyt Pekka ja susi -vinyylilevy Eino Hyyrysen kertomana.

Disney Nostalgia: Who Framed Roger Rabbit

70- ja 80-lukujen aikana animaatioelokuvat olivat tasaisesti menettäneet suosiotaan länsimaisen elokuvayleisön keskuudessa. Etenkin Disney koki kovia, kun yhtiöltä häipyneen animaattori Don Bluthin tuottamat piirroselokuvat pesivät Disneyn elokuvat lipputuloissa jälkimmäisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 1988 Disney ja Amblin Entertainment toivat kuitenkin valkokankaalle jotain, mitä ei oltu koskaan aikaisemmin koettu – ainakaan yhtä taitavasti ja suuressa mittakaavassa toteutettuna. Elokuva muutti kertarysäyksellä ihmisten skeptisen suhtautumisen animaatioihin ja enteili 90-luvun animaatioiden uutta kultakautta. En itse voi korostaa tarpeeksi, kuinka paljon kyseinen elokuva minulle merkitsee. Pienenä se oli parasta mitä tiesin, ja sen taika on pysynyt yhtä lumoavana aina aikuisvuosiin asti. Kaikki varhaisimmat lapsuusmuistoni liittyvät tämän elokuvan katsomiseen. Vaikka en pidäkään listojen tekemisestä, nimeän tämän elokuvan yleensä kaikkien aikojen suosikkielokuvakseni jos vastaus täytyy rajoittaa vain yhteen nimikkeeseen. Juttu spoilaa armotta koko leffan juonen ja kaiken siihen liittyvän.